Saksassa asuva Irma on lähes 90-vuotias. Hän on ollut kahdessa vakavassa onnettomuudessa, ja hänelle on tehty useita leikkauksia. Siksi hän ei voi enää osallistua talosta taloon -työhön. Nykyään Irma kertoo uskostaan kirjoittamalla kirjeitä sukulaisilleen ja tuttavilleen. Irman rohkaisu- ja surunvalittelukirjeet ovat saaneet niin hyvän vastaanoton, että ihmiset soittavat hänelle usein kysyäkseen, milloin he saavat seuraavan kirjeen. Irma saa myös paljon kiitoskirjeitä, joissa häntä pyydetään kirjoittamaan uudelleen. ”Kaikki tämä tekee minut onnelliseksi ja pitää minut hengellisesti toimeliaana”, kertoo Irma.

 Irma lähettää kirjeitä myös hoitokotien asukkaille. Hän selittää: ”Eräs vanhempi rouva soitti minulle ja kertoi, että hän oli saanut paljon lohtua kirjeestäni aviomiehensä kuoleman jälkeen. Hän säilyttää kirjettä Raamattunsa välissä ja lukee sitä usein iltaisin. Toinen rouva, jonka aviomies oli kuollut hiljattain, sanoi, että kirjeeni oli auttanut häntä enemmän kuin papin puhe. Hänellä oli paljon kysymyksiä, joihin hän halusi saada vastauksia, ja hän kysyi, voisiko hän tulla käymään luonani.”

 Eräs Irman tuttava, joka ei ole todistaja, muutti pitkän matkan päähän ja pyysi Irmaa kirjoittamaan hänelle. ”Nainen säilytti kaikki kirjeeni”, kertoo Irma. ”Naisen kuoltua hänen tyttärensä soitti minulle ja kertoi lukeneensa kaikki kirjeet, jotka olin lähettänyt hänen äidilleen. Hän kysyi, voisinko olla niin kiltti, että kirjoittelisin hänellekin.”

 Irma todella nauttii palveluksestaan. Hän sanoo: ”Rukoilen Jehovaa, että hän antaisi minulle jatkuvasti voimaa palvella häntä. Vaikka en enää kykene kulkemaan talosta taloon, teen sen minkä voin.”