Kreikan sana aiṓn käännetään yleensä ”aikakaudeksi” tai ”maailmaksi”, kun viitataan vallitseviin olosuhteisiin tai jollekin ajalle tai ajanjaksolle tunnusomaisiin piirteisiin. Kun Raamattu puhuu ”tästä aikakaudesta” tai ”tästä maailmasta”, se tarkoittaa maailman olosuhteita yleensä ja maailmalle ominaista elämäntapaa (1Ko 2:6; 2Ti 4:10). Lakiliiton välityksellä Jumala aloitti ajanjakson, jota voitaisiin sanoa israelilaisten eli juutalaisten aikakaudeksi. Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin välityksellä Jumala aloitti erilaisen aikakauden, joka liittyi pääasiassa voideltujen kristittyjen seurakuntaan. Näin alkoi uusi aikakausi, jolloin lakiliiton kuvaamista asioista tuli todellisuutta. Kun sanaa käytetään monikossa, se tarkoittaa erilaisia aikakausia eli vallitsevia olosuhteita, joko menneitä tai tulevia. (Mt 24:3; Mr 4:19; Ro 12:2; 1Ko 10:11.)