KUN kuulin Raamatun totuudesta vuonna 1989, olin kommunistisen puolueen huomattava jäsen kotikaupungissani Senakissa ja osallistuin säännöllisesti nykyistä parlamenttia vastaavan Georgian korkeimman neuvoston istuntoihin. Olin myös kihloissa erään nuorenmiehen kanssa. Elämäni vaikutti menestystarinalta.

Vanhempani opettivat minua rakastamaan Jumalaa. Uskoin siksi Jumalaan, vaikka olin kommunisti. Kun aloin tutkia Raamattua, löysin järkevät vastaukset kaikkiin kysymyksiini, joten päätin omistaa elämäni Jehova Jumalalle. Perheeni, ystäväni, kollegani ja sulhaseni eivät kuitenkaan hyväksyneet päätöstäni.

Uskoni takia sukulaiset käänsivät minulle selkänsä, eikä uusi vakaumukseni sopinut yhteen poliittisen urani kanssa. Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa  kuin lähteä kotoa, purkaa kihlaukseni ja sanoutua irti sekä työstä että kommunistipuolueesta ja korkeimmasta neuvostosta. Kun minut oli kastettu Jehovan todistajaksi, ystäväni ja perheeni painostivat minua entistäkin enemmän. Koska olin kotikaupungissani hyvin tunnettu, ratkaisuni aiheutti paljon tarpeetonta kuohuntaa. Niinpä muutin Kutaisiin, missä aloitin heti tienraivauksen.

Toisinaan minulta kysytään, onko uskoni kaikkien niiden vaikeuksien arvoinen, joita jouduin kokemaan. Vastaan hetkeäkään epäröimättä, että olen todella onnellinen tekemistäni ratkaisuista. Vaikka vanhempani eivät ymmärtäneetkään valintojani, olen kiitollinen siitä, että he opettivat minua rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Siitä on ollut minulle paljon hyötyä elämässä.