KUULIN ensimmäistä kertaa Jehovan todistajista, kun opiskelin Kutaisissa. Naapurini kertoi minulle, että todistajat eivät käytä palvonnassaan ikoneja eivätkä usko Jeesuksen olevan kaikkivaltias Jumala. Tämä oli ristiriidassa niiden uskonkäsitysten kanssa, joita olin ortodoksikristittynä vaalinut.

Kun palasin kotikaupunkiini Tsageriin kesällä 1992, sain selville, että Jehovan todistajat toimivat aktiivisesti myös siellä. Äitini oli kuullut heistä paljon hyvää. Koska minulla oli todistajista edelleen negatiivinen kuva, hän sanoi minulle: ”Mene itse katsomaan, mitä he opettavat.”

Kaksi tienraivaajaveljeä, Pavle ja Paata, kävivät säännöllisesti erään naapuriperheemme luona. Monet naapurit hyödynsivät heidän vierailujaan kuuntelemalla heitä ja esittämällä  kysymyksiä. Niinpä minäkin päätin osallistua noihin keskusteluihin. Joka kerta kun kysyin jotain, veljet avasivat Raamatun ja pyysivät minua lukemaan siitä. Se teki minuun suuren vaikutuksen – näin omin silmin, mitä Raamattu sanoo!

Pian liityin mukaan erääseen ryhmään, joka tutki Raamattua veljien kanssa. Seuraavana kesänä kymmenen meistä kastettiin. Myöhemmin myös äidistäni tuli Jehovan todistaja.

Näin jälkeenpäin olen kiitollinen siitä, että aina kun minulla oli jokin kysymys, minun annettiin lukea vastaus suoraan Raamatusta. Tämän ansiosta saatoin voittaa sisäisen kamppailun, jota kävin, kun vanhoja uskonkäsityksiäni horjutettiin. Muistan aina, miten paljon se tapa, jolla veljet käyttivät Raamattua, auttoi minua. Siksi hyödynnän samaa menetelmää auttaessani muita ymmärtämään totuutta.