Ennaltaehkäisy kotona
Monique oli yhdeksänvuotias, kun mies alkoi ahdistella häntä. Mies alkoi seurailla salaa tytön riisuuntumista. Sen jälkeen hän alkoi vierailla öisin tytön huoneessa ja kosketella tämän intiimejä ruumiinosia. Kun tyttö teki vastarintaa, mies hurjistui. Kerran hän jopa kävi tytön kimppuun vasara aseenaan ja paiskasi hänet portaikkoon. ”Kukaan ei uskonut minua”, Monique kertoo – ei edes hänen äitinsä. Hyväksikäyttäjä oli Moniquen isäpuoli.
SUURIMPANA vaarana lapsille eivät ole epämääräiset, hämärissä tai pensaitten suojissa väijyvät hiippailijat. Päinvastoin suurimpana vaarana saattaa olla joku perheenjäsen. Valtaosa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tapahtuu kotona. Mitä siis on tehtävissä, jotta koti olisi tässä mielessä vielä nykyistäkin turvallisempi paikka lapsille?
Kirjassaan Slaughter of the Innocents historiantutkija Sander J. Breiner tarkastelee todisteita lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä viidessä muinaisajan yhteisössä: Egyptissä, Kiinassa, Kreikassa, Roomassa ja Israelissa. Hänen päätelmänsä on, että Israelissa esiintyi hyväksikäyttöä mutta että se oli siellä suhteellisen harvinaista verrattuna näihin neljään muuhun kulttuuriin. Syynä oli se, että toisin kuin naapurikansojen ihmisiä israelilaisia oli opetettu kunnioittamaan naisia ja lapsia ja että tällainen valistunut näkemys oli Pyhän Raamatun ansiota. Soveltaessaan Jumalan antamia lakeja perhe-elämäänsä israelilaiset estivät lasten joutumisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Nykyään perheet tarvitsevat tällaisia puhtaita ja käytännöllisiä käyttäytymisnormeja enemmän kuin koskaan ennen.
Moraalilait
Vaikuttavatko Raamatun lait sinun perheessäsi? Esimerkiksi 3. Mooseksen kirjan 18:6:ssa sanotaan: ”Älköön kukaan teistä ryhtykö veriheimolaiseensa paljastaakseen hänen häpyänsä. Minä olen Herra.” Samoin kristillinen seurakuntakin pitää nykyään voimassa lakeja, joissa ankarasti kielletään kaikenlainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Jokainen sellaiseen syyllistyvä ottaa sen riskin, että hänet voidaan erottaa seurakunnasta * (1. Korinttolaisille 6:9, 10).
Kaikkien perheitten pitäisi tuntea nämä lait ja kerrata niitä yhdessä. 5. Mooseksen kirjan 6:6, 7 kehottaa: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” Näiden lakien teroittaminen merkitsee enemmän kuin vain sitä, että vanhemmat silloin tällöin opettavat lapsilleen niiden tottelemista. Siihen sisältyy säännöllinen ajatustenvaihto. Isän ja äidin tulee aika ajoin selittää lapsilleen, että he aikovat edelleen pitää ehdottomasti kiinni lapsen seksuaalisen riiston kieltävistä laeista, ja samoin selittää, miksi tällaiset lait ovat rakkaudellisia.
On ehkä hyvä tarkastella lasten kanssa myös Taamarin ja Amnonin, Daavidin lasten, tapausta, sillä se osoittaa heille sen, että sukupuoliasioissa on rajoja, joita ei kukaan – eivät edes lähisukulaiset – saa koskaan ylittää (1. Mooseksen kirja 9:20–29; 2. Samuelin kirja 13:10–16).
Kunnioitusta näitä periaatteita kohtaan voidaan osoittaa jopa asumiseen liittyvissä käytännön järjestelyissä. Eräässä Aasian maassa tehdyssä tutkimuksessa on selvinnyt, että sukurutsausta esiintyy paljon perheissä, joissa lapset nukkuvat vanhempiensa kanssa, vaikka se ei taloudellisista syistä ole aina edes välttämätöntä. Samoin on useimmiten epäviisasta, että eri sukupuolta olevien sisarusten annetaan heidän varttuessaan nukkua samassa sängyssä tai huoneessa, jos se suinkin on vältettävissä. Silloinkin kun perhe olosuhteitten pakosta joutuu asumaan ahtaasti, vanhempien tulee käyttää arvostelukykyään päättäessään kunkin perheenjäsenen nukkumapaikasta.
Raamatun laki kieltää juoppouden, ja siitä välittyy myös sellainen ajatus, että juoppous voi saada ihmisen haluamaan luonnottomia asioita (Sananlaskut 23:29–33). Erään tutkimuksen mukaan noin 60–70 prosenttia insestin uhreista ilmoitti, että heitä hyväksikäyttänyt vanhempi oli nauttinut alkoholijuomia hyväksikäytön alkaessa.
Rakkaudellinen perheenpää
Tutkimuksissa on havaittu hyväksikäytön olevan tavallista yleisempää perheissä, joissa mies pitää kovaa komentoa. Se yleinen käsitys, että naisten olemassaolon tarkoitus on vain tyydyttää miesten tarpeita, on Raamatun mukaan väärä. Jotkut miehet puolustelevat tällä epäkristillisellä käsityksellä sitä, että he turvautuvat tyttäreensä saadakseen tältä jotakin sellaista, mitä he eivät saa vaimoltaan. Tällainen sortaminen voi syöstä naisen tunne-elämän raiteiltaan. Monet heistä menettävät jopa luonnollisen halunsa suojella omia lapsiaan (Saarnaaja 7:8, UM). Toisaalta eräässä tutkimuksessa paljastui, että sen jälkeen kun isistä oli tullut työnarkomaaneja, jotka olivat suurimman osan ajasta poissa kotoaan, äidit alkoivat joissakin tapauksissa käyttää seksuaalisesti hyväkseen poikaansa.
Miten ovat asiat sinun perheessäsi? Suhtaudutko asemaasi perheenpäänä vakavasti vai oletko luovuttanut tämän aseman vaimollesi? (1. Korinttolaisille 11:3.) Kohteletko vaimoasi rakkaudellisesti ja kunnioittavasti? (Efesolaisille 5:25; 1. Pietarin kirje 3:7.) Pidätkö vaimosi mielipiteitä ja näkemyksiä harkitsemisen arvoisina? (1. Mooseksen kirja 21:12; Sananlaskut 31:26, 28.) Entä miten suhtaudut lapsiisi? Pidätkö heitä kallisarvoisina? (Psalmit 127:3.) Vai pidätkö heitä pelkästään rasituksena, sellaisina, joiden oikeuksia on helppo polkea? (Vrt. 2. Korinttolaisille 12:14.) Jos poistat kodistasi vääristyneet, epäraamatulliset näkemykset perheenjäsenten rooleista, on vähemmän todennäköistä, että kodissasi pääsee esiintymään hyväksikäyttöä.
Turvallinen paikka tunne-elämän terveelle kehittymiselle
Muuan nuori nainen, josta käytämme nimeä Sandi, selittää: ”Perheolot olivat meillä kotona sellaiset, että ne edistivät hyväksikäytön alkamista. Perheemme eleli omaa elämäänsä erillään muista perheistä, ja kaikki perheenjäsenet elivät kukin omaa elämäänsä.” Sellaiset epäterveet, epäraamatulliset asenteet kuin eristäytymishalu, joustamattomuus ja pakkomielteinen salailunhalu ovat tyypillisiä perheille, joissa esiintyy seksuaalista hyväksikäyttöä (vrt. 2. Samuelin kirja 12:12; Sananlaskut 18:1; Filippiläisille 4:5). Kotiin tulee luoda ilmapiiri, jossa lasten tunne-elämä ei joudu kokemaan järkytyksiä. Kodin pitäisi olla paikka, jossa he tuntevat vahvistuvansa ja tuntevat voivansa uskoutua ja puhua avoimesti.
Lapset kaipaavat suuresti myös rakkauden fyysisiä ilmauksia: halauksia, hyväilyjä, kädestä pitämistä ja heidän kanssaan peuhaamista. Seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuutta pelättäessä ei pidä mennä liiallisuuksiin ja luopua tällaisista rakkauden ilmaisukeinoista. Lapsille tulee avoimen, lämpimän rakkauden ja kiitosten avulla osoittaa se, että heitä arvostetaan. Sandi muistelee: ”Äidilläni oli se käsitys, että on väärin antaa kenellekään kiitosta mistään. Sellainen ylistys nousisi päähän.” Sandi oli ainakin kymmenen vuotta seksuaalisen hyväksikäytön kohteena hänen puhumatta asiasta kenellekään. Lapset, jotka eivät ole varmoja siitä, että he ovat rakastettuja, arvokkaita ihmisyksilöitä, saattavat olla tavallista alttiimpia hyväksikäyttäjän antamille kiitoksille ja hänen osoittamalleen ”rakkaudelle” tai hänen uhkauksilleen vetää heiltä ”rakkautensa” pois.
Eräs mies, joka 40 vuoden aikana käytti hyväksi satoja poikia, myönsi, että pojista, jotka voimakkaasti tunsivat tarvitsevansa hänenlaistaan ystävää, tuli hänen ”parhaita” uhrejaan. Vanhemmat eivät saa antaa tällaisen tunteen kehittyä lapsissaan.
Hyväksikäytön noidankehän rikkominen
Ankarassa koettelemuksessaan Job sanoi: ”Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa.” (Job 10:1.) Monet vanhemmat ovat samaten havainneet, että he voivat auttaa lapsiaan auttamalla ensin itseään. Psykologien ammattijulkaisussa The Harvard Mental Health Letter mainittiin äskettäin: ”Yhteiskunnassa noudatettavat kirjoittamattomat säännöt, jotka voimakkaasti tuomitsevat sen, että miehet puhuisivat ahdistuneisuudestaan, nähtävästi ylläpitävät seksuaalisen hyväksikäytön noidankehää.” Näyttää siltä, että sellaisille miehille, jotka eivät pysty puhumaan lapsuudessa kokemansa hyväksikäytön aiheuttamasta ahdistuneisuudesta, käy tavallista useammin niin, että heistä vuorostaan tulee hyväksikäyttäjiä. Eräästä aihettamme tarkastelevasta kirjasta ilmenee, että useimpia hyväksikäyttäjiä oli itseään käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, mutta että he eivät olleet saaneet apua voidakseen tointua kokemuksistaan. He purkavat vihaansa ja suuttumustaan käyttämällä seksuaalisesti hyväkseen muita lapsia. * (The Safe Child Book; ks. myös Job 7:11; 32:20.)
Lapset voivat olla tavallista suuremmassa vaarassa myös silloin, kun äidit, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, eivät ole tehneet sovintoa menneisyytensä kanssa. Tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi, että tällaiset naiset usein avioituvat miehen kanssa, joka on lasten hyväksikäyttäjä. Eikä tässä kaikki. Jos nainen ei ole tehnyt sovintoa menneitten asioitten kanssa, hänen on ymmärrettävistä syistä ehkä vaikea puhua hyväksikäytöstä lastensa kanssa. Jos hyväksikäyttöä esiintyy, äiti kykenee ehkä huonommin havaitsemaan sitä ja ryhtymään käytännön toimiin. Jollei äiti tee mitään, voi lasten maksettavaksi tuleva hinta olla kamala.
Hyväksikäyttö voi siis siirtyä sukupolvelta toiselle. Tietenkin on niin, että monet eivät halua puhua ahdistavasta menneisyydestään ja silti he näyttävät selviytyvän riittävän hyvin elämässään, mikä on erinomainen asia. Monissa uhreissa hyväksikäytön aiheuttama ahdistuneisuus on kuitenkin syvällä, ja heidän täytyy ryhtyä määrätietoisiin toimiin ja tarpeen vaatiessa etsiä myös pätevän ammattiauttajan apua voidakseen parantua vaikeista lapsuusaikaisista Herätkää!-lehteä 8.10.1991 s. 3–11.)
traumoistaan. Heidän tavoitteenaan ei ole piehtaroida itsesäälissä. Päinvastoin he haluavat rikkoa inhottavan ja vahingollisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön noidankehän, josta heidän perheensäkin kärsii. (Ks.Seksuaalinen hyväksikäyttö tulee loppumaan
Kun vanhemmat soveltavat edellä esitettyjä tietoja oikealla tavalla, on paljon epätodennäköisempää, että heidän perheessään tulee esiintymään seksuaalista hyväksikäyttöä. Ei pidä silti unohtaa, että hyväksikäyttäjät toimivat salassa, hyödyntävät luottavaisuutta ja käyttävät aikuisten taktiikkaa pahaa aavistamattomia lapsia vastaan. Tällöin näyttää käyvän väistämättä niin, että jotkut heistä eivät jää kiinni inhottavista rikoksistaan.
Voimme kuitenkin olla varmat siitä, että Jumala näkee, mitä he tekevät (Job 34:22). Jos he eivät kadu ja muutu, hän ei tule unohtamaan heidän inhottavuuksiaan. Hän huolehtii siitä, että heidän tekonsa paljastuvat hänen omana aikanaan (vrt. Matteus 10:26). Hän tulee vaatimaan oikeudenmukaisuuden toteutumista. Jehova Jumala on luvannut, että tulee aika, jolloin kaikki tämänkaltaiset kavalat ihmiset ”reväistään pois” maasta ja siihen jäävät jäljelle vain ne, jotka ovat nöyriä ja lempeitä ja jotka rakastavat Jumalaa ja lähimmäistään (Sananlaskut 2:22; Psalmit 37:10, 11, 29; 2. Pietarin kirje 2:9–12). Tämä meille annettu suurenmoinen lupaus uudesta maailmasta perustuu Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin (1. Timoteukselle 2:6). Silloin ja vasta silloin tulee seksuaalinen hyväksikäyttö loppumaan ikuisiksi ajoiksi.
Meidän täytyy tuota aikaa odottaessamme tehdä voitavamme lastemme suojelemiseksi. He ovat todella kallisarvoisia. Useimmat vanhemmat ovat valmiita suojelemaan pieniä lapsiaan oman turvallisuutensa uhallakin (vrt. Johannes 15:13). Jos emme suojele lapsiamme, voivat seuraukset olla kauheat. Jos taas suojelemme heitä, annamme heille kauniin lahjan: lapsuuden, joka tuntuu puhtaalta ja viattomalta ja johon ei liity heille sattuneita onnettomia asioita. Heistä voi tuntua samanlaiselta kuin aikoinaan psalminkirjoittajasta: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.” (Psalmit 91:2.)
^ kpl 6 Se, että joku käyttää lasta omien sukupuolisten halujensa tyydyttämiseen, on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Siihen usein sisältyy se, mitä Raamatussa kutsutaan haureudeksi, kreikaksi por·neiʹa, joka puolestaan voi tarkoittaa esimerkiksi sukupuolielinten hyväilemistä, sukupuoliyhdyntää ja suun tai peräaukon kautta tapahtuvia yhdyntöjä. Sellaiset turmeltuneet tavat kuin esimerkiksi rintojen hyväileminen, suorasanaisten säädyttömien ehdotusten tekeminen, pornografisten kuvien esitteleminen lapselle, lapsen sukupuolielinten katselu ja lapsen pakottaminen katselemaan aikuisen sukupuolielimiä voidaan luokitella Raamatun tuomitsemaksi ”irstaudeksi” (Galatalaisille 5:19–21; ks. Vartiotornista 15.6.1983 alaviitettä sivulta 30).
^ kpl 19 Vaikka useimmat hyväksikäyttäjät ovat kokeneet lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä, niin se ei merkitse sitä, että lapsista pakostakin tulee hyväksikäyttäjiä heidän jouduttuaan ensin itse samanlaisten inhottavuuksien uhriksi. Hyväksikäytetyistä lapsista alle kolmasosa alkaa itse käyttäytyä samoin.