Luonnonmukainen puutarhanviljely

OTA kourallinen maata vihannestarhastasi. Onko maa siinä määrin rikkaruoho-, hyönteis-, jyrsijä- ja sienimyrkkyjen kyllästämää, että se näyttää käytännöllisesti katsoen hedelmättömältä? Vai onko siinä vilisemällä kastematoja, hyönteisiä ja kaikenlaisia pieneliöitä? Jos maa kuhisee elämää, olet kaiketi joko tietoisesti tai tietämättäsi noudattanut luonnonmukaisen eli luomuviljelyn periaatteita.

Luonnonmukaisessa viljelyssä puutarhamaan laatua parannetaan yleensä biologisin ainein. Yksi luomuviljelyn tavoitteista on saada aikaan ekosysteemi, jossa kasvit ovat riittävän vahvoja vastustamaan tuhoeläimiä ja tauteja. Maissa, joissa puutarhanhoidossa käytetään tavallisesti synteettisiä kemikaaleja, kiinnostus luomuviljelyyn lisääntyy monestakin syystä.

 Ensinnäkin hedelmien ja vihannesten torjunta-ainejäämät ovat aika ajoin aiheuttaneet vakavia terveysriskejä. Esimerkiksi kirjassa Pesticide Alert kerrotaan, että ”kesällä 1985 useissa [Yhdysvaltojen] läntisissä osavaltioissa ja Kanadassa kaikkiaan lähes tuhat ihmistä sai myrkytyksen vesimeloneihin käytetyn Temik-nimisen torjunta-aineen jäämistä”.

Lisäksi monet pitävät luonnonmukaista viljelyä keinona suojella ympäristöä. Jatkuva kasvinsuojeluaineiden käyttö on tehnyt jotkin tuhoeläimet noille aineille immuuneiksi, joten tutkijat ovat kehittäneet entistä vaarallisempia myrkkyjä. Nämä voimakkaat kemikaalit ovat sitten suodattuneet pohjaveteen ja saastuttaneet kallisarvoisia vesivarantojamme.

Luomuviljelyn hyötyjä on myös se, että kaatopaikkajätettä kertyy vähemmän. Miten se on mahdollista? Talous- ja puutarhajätteet muodostavat melkoisen osan jätteistämme. Näitä eloperäisiä aineksia ei kuitenkaan tarvitse heittää pois, vaan ne voidaan kompostoida. Tällainen tunkiotuotos ei ehkä kuulosta kovin miellyttävältä, mutta kasveille tämä runsasravinteinen seos on varsinaista herkkua!

Vielä jotkut ovat sitä mieltä, että luonnonmukainen viljely suo tilaisuuden saada liikuntaa, nauttia auringonpaisteesta, möyhiä maata ja seurata pikkuisten siementen kasvamista hyvinvoiviksi kasveiksi. Jos luomuviljely kuulostaa sinusta kiinnostavalta, niin ryhdytäänpä tuumasta toimeen! Katsotaan ensin, miltä puutarhamaasi näyttää.

Mikä saa puutarhan kasvamaan?

Monissa puutarhoissa on joko savi- tai hiekkamaata. Hiekkamaa on suurirakeista, minkä vuoksi vesi ja ravinteet pääsevät valumaan pois liian nopeasti hyödyttämättä juuristoa. Savimaa puolestaan muodostuu ohuista kerroksista, jotka ovat niin tiiviisti kiinni toisissaan, ettei edes vesi läpäise kovaa pintaa vaan valuu pois, tai se imeytyy maahan pääsemättä haihtumaan, jolloin kasvien juuret tukehtuvat.

Juuret viihtyvät maaperässä, jonka mururakenne on sopiva, niin että ne saavat riittävästi kosteutta eivätkä kuivu, samalla kun liika vesi pääsee valumaan pois. Tällaisessa hiekkaa, savea, lietettä ja eloperäisiä aineita sisältävässä maassa ilma kiertää vapaasti, mikä on hyväksi pieneliöille, jotka lisäävät maan ravinteikkuutta.

Jotta maasta tulisi ihanteellista, sekä savi- että hiekkamaahan pitäisi lapioida runsaasti eloperäistä maanparannusainetta, kompostia. Koska se pysyy pitkään kosteana, kastelua tarvitaan vähemmän. Komposti  sisältää miljoonittain hyödyllisiä bakteereja, jotka hajottavat lahoavia aineksia ja muuttavat ne kasveille elintärkeiksi ravinteiksi. Lisäksi komposti tasapainottaa maata niin, ettei se ole liian hapanta eikä liian emäksistä.

Kun maan sisään kynnetään syvään juurtuvia vihantakasveja, muun muassa apilaa ja sinimailasta, se muuttuu muhevammaksi ja sen eloperäinen aines lisääntyy. Myös maanpinnalle levitettävät kateaineet,  esimerkiksi nurmenleikkuujäte tai sahanpurut, ovat mainiota maanparannusainetta.

Hämmästyttävä kastemato on erinomainen apuri maanparannuksessa. Kaivautuessaan syvälle maahan – jopa neljään metriin – se tuulettaa ja salaojittaa sitä sekä kuljettaa kivennäisaineita kohti maanpintaa. Samalla se jättää jälkeensä ulosteita, jotka erään kirjan mukaan sisältävät ”viisi kertaa enemmän typpeä, fosforia ja kaliumia kuin sitä ympäröivä maa” (Step by Step Organic Vegetable Gardening).

Sammakot, linnut ja hyönteiset – puutarhan ystävät

”Mutta entä puutarhan tuholaiset?” saatat kysyä. ”Miten niistä pääsee eroon ilman torjunta-aineita?” Ei pidä unohtaa, että torjunta-aineet tappavat muitakin kuin tuhoeläimiä. Ne hävittävät myös hyödyllisiä eliöitä, kuten kastematoja ja sieniä. Myös sammakot ovat puutarhalle hyödyksi. Sammakko voi syödä kolmessa kuukaudessa yli 10000 tuhohyönteistä. Eikä se ole ruokavalionsa suhteen nirso; sille kelpaavat sellaiset kasvituholaiset kuin heinäsirkat, karvakehrääjän ja havununnan toukat sekä etanat.

Myös linnut pitävät puutarhan tuhoeläimet tehokkaasti kurissa. Kirjassa Gardening Without Poisons kerrotaan, että erään peukaloisen nähtiin vievän poikasilleen yhden kesäisen iltapäivän aikana 500 hämähäkkiä ja toukkaa. Jos haluat puutarhaasi peukaloisia tai muita hyönteisistä pitäviä lintuja, ripusta linnunruokaa tai pesämateriaalia näkyvälle paikalle. Ennen pitkää saatat havaita, että ”kutsuasi” on noudatettu! Entä hyönteiset? Monet puutarhalle hyödylliset hyönteiset saalistavat tuhohyönteisiä. Jos hankit puutarhaasi leppäkerttuja, ne alkavat viipymättä etsiä lempiruokaansa kirvoja. Myös esimerkiksi maakiitäjäiset syövät toukkia, etanoita, kirvoja ja punkkeja.

Kasvit ja tuhoeläinten torjunta

Jotkin nimenomaiset kasvit pitävät puutarhan tuhoeläimet aisoissa. Aseta suojaa tarvitsevien kasvien rinnalle kasveja, joita tuholaiset välttelevät. Esimerkiksi sukkulamadot, jotka käyvät monien kasvien juurten kimppuun ja heikentävät niitä, pysyttelevät visusti erossa samettikukista. Ja kaaliperhoset saa pysymään loitolla, kun kaalien rinnalle kylvetään rosmariinia, salviaa tai timjamia. Toisaalta on syytä muistaa, että jotkin kasvit houkuttelevat tuhoeläimiä puoleensa.

Käytännöllinen menetelmä tuhoeläinten ja tautien torjumiseksi on vuoroviljely. Sen sijaan että samaa lajia viljeltäisiin samassa paikassa vuodesta toiseen, olisi kasvien paikkoja hyvä vaihdella. Siten saa katkaistuksi tautikierteen ja hävitetyksi jotkin tuhoeläimet.

Luonnonmukainen viljely voi olla haastavaa, ja se voi vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä. Maaperän muokkaaminen terveeksi luonnonmukaisin keinoin saattaa viedä useita kuukausia. Koet ehkä takaiskuja, ja silloin voi olla kiusaus tarttua torjunta-ainepurkkiin. Mutta ennen kuin teet niin, pysähdy ajattelemaan, mitä hyötyä kemiallisten myrkkyjen välttämisestä koituu pitkällä aikavälillä. Jos olet kärsivällinen, puutarhasi voi aikanaan tuottaa maukkaita luonnonmukaisesti viljeltyjä vihanneksia, jotka eivät ole kovin alttiita tuholaisille ja taudeille. Vaikka puutarhanhoito ei tulekaan olemaan ongelmatonta, saat iloita hyvistä tuloksista. Jos siis nautit puutarhanhoidosta, mikset kokeilisi omaa luomuviljelmää?

[Kuva s. 17]

Savimaa

[Kuva s. 17]

Hiekkamaa

[Kuva s. 17]

Hietasavi

[Kuvat s. 18]

Puutarhan ystäviä

Sammakko voi syödä kolmessa kuukaudessa yli 10000 tuhohyönteistä

Erään peukaloisen nähtiin vievän poikasilleen yhden kesäisen iltapäivän aikana 500 hämähäkkiä ja toukkaa

Kastemato tuulettaa maata ja kuljettaa kivennäisaineita kohti maanpintaa

Leppäkertun lempiruokaa ovat tuhohyönteisinä tunnetut kirvat

[Kuva s. 18]

Komposti on oivaa maanparannusainetta