Ihmeellinen strutsinmuna

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ETELÄ-AFRIKASTA

LIIKKUMATON strutsinmuna hautomossa ei anna ulospäin pienintäkään merkkiä siitä, mitä sen sisällä tapahtuu tai mitä käänteentekevää on odotettavissa. Täällä strutsifarmilla meillä on kuitenkin tilaisuus seurata strutsin kiehtovia kehitysvaiheita muninnasta alkaen.

Munat hyvässä hoivassa

Strutsiemo munii norsunluun väriset, jopa puolentoista kilon painoiset munat hiekassa olevaan yksinkertaiseen pesään. * Sen jälkeen farmin työntekijät siirtävät sieltä päivittäin uudet munat hautomakoneisiin, joissa ne ovat kuutisen viikkoa.

Haudottavista munista pidetään hyvää huolta. Lämpöä on miellyttävät 37 astetta, joka on ihanteellinen lämpötila kuoren suojissa kehittyville poikasille. Jottei ruskuainen tai alkio painuisi munan pohjalle ja tarttuisi kuorikalvoon, munia pidetään hyllyillä, joilla ne kääntyvät automaattisesti, tai ne käännetään päivittäin käsin. Vastaavalla tavalla strutsivanhemmat kääntelevät munia säännöllisesti hiekkapesässään ruohoaavikolla.

Kurkistus sisäpuolelle

Mistä sitten tiedämme, mitä kuoren sisällä tapahtuu? Farmari nostaa varovaisesti yhden munan käteensä ja asettaa sen laatikkomaisen laitteen päällä olevaan koloon. Laatikon sisällä on kirkas hehkulamppu, joka valaisee munan, ja näin saadaan summittainen käsitys munan sisällä tapahtuvista ainutlaatuisista kehitysvaiheista. Kehitystä seurataan valaisemalla munat ajoittain. Jos muutaman kerran jälkeen näyttää siltä, että munan keskus pysyy nestemäisenä, se ei ilmeisesti ole hedelmöitynyt, eikä haudontaa jatketa.

Niiden 39 päivän aikana, jotka strutsinmuna on hautomossa, sen posliinimaisen kuoren suojissa tapahtuu ihmeellistä kasvua. Munan sisään muodostuu ilmakammio, joka lopulta vie noin kolmanneksen käytettävissä olevasta tilasta. * Kuoriutumattomalla poikasella alkaa olla melko ahdasta, ja se muuttaa asentoaan lähestyvää poispääsyään varten. Ensin kuitenkin ruskuaispussin täytyy alkaa siirtyä napanuoran ja navan kautta poikasen pikkuriikkiseen vatsaan. Tämä on erittäin tärkeää, sillä ruskuainen sisältää sen ravinnon ja energian, jota poikanen pian tarvitsee murtauduttuaan ulkopuoliseen maailmaan.

Kuoriutuminen

Lopulta suuri päivä koittaa, ja olemme paikalla seuraamassa tapahtumaa. Pienten poikasten on ensin hakattava reikä kalvoon, jonka toisella puolella on ilmakammio, ennen kuin ne pääsevät käsiksi itse kuoreen. Strutsinpoikasella ei ole kuoren rikkomista varten munahammasta kuten muilla linnuilla, vaan sen pehmeää nokankärkeä peittää suojakerros. Pitäen nokkaansa kuoren sisäpintaa vasten se työntää niskaansa ilmakammion edessä olevaa kalvoa vastaan, ja kovan työntämisen ja  hankaamisen jälkeen kalvo repeää. Tällöin poikanen saa käyttöönsä koko tilan kuoren sisällä. (Ks. piirrosta A.)

Vihdoin poikanen vetää pieniin keuhkoihinsa ilmaa ensimmäisen kerran, ja ne alkavat toimia. Ilma alkaa kuitenkin kaiken punnerruksen vuoksi tuntua sietämättömän tunkkaiselta ahtaassa tilassa. Siksi poikanen ei saa nyt antaa periksi, vaan sen on ponnisteltava vielä kuorenkin läpi. Se kerää kaiken voimansa, ja nykien päätään taaksepäin se hakkaa nokankärjellään kuoren sisäpintaa. Yhtäkkiä uupunut poikanen näkee valonpilkahduksen, kun kuoreen syntyy pieni rako – ja sisään pääsee todellista raikasta ilmaa. (Ks. piirrosta B.)

Levättyään väsymyksensä pois poikasella on taas riittävästi voimaa jatkaa säröillä olevan kuoren murtamista, missä se hyödyntää tehokkaasti oikeaa jalkaansa ja pientä suojattua nokkaansa. Lopulta se hajottaa kuoren palasiksi kuin pikkuinen Goljat ja yrittää nousta istumaan silmäillen ympärilleen niin arvokkaasti ja itsevarmasti kuin vastakuoriutunut, tutiseva strutsi vain suinkin voi. (Ks. piirrosta C.)

Miksei farmari auta poikasta pois rikkoutuneesta munasta? Hän ajattelee sen parasta. Ruskuaisen imeytyminen sisään poikaseen  navan kautta sekä navan supistuminen ja sulkeutuminen vie jonkin aikaa. Jos prosessia yrittää jouduttaa, hento poikanen voi vahingoittua tai altistua vakaville taudeille.

Viimein farmin poikaset ovat kuoriutuneet. Meille katsojille on elämys nähdä, miten ne ilmaantuvat kuorenpalasten seasta nääntyneinä mutta voittoisina.

Kasvatusvanhempien tapaaminen

Hautomon lämmin ilma kuivattaa poikasten samettisen pinnan, ja ne muuttuvat vastustamattoman suloisiksi untuvapalleroiksi. Sitten ne viedään pieneen tarhaan ulos aurinkoon. Ne tuntuvat nauttivan siitä täysin rinnoin! Vihdoinkin niiden vapisevat pienet jalat saavat kovasti kaivattua liikuntaa.

Seuraava päivä on untuvikoille merkittävä. Ne esitellään kasvatusvanhemmilleen – aikuisille strutseille, jotka huolehtivat niistä seuraavat kolme kuukautta. Tähän mennessä poikaset eivät ole olleet nälkäisiä, koska niillä on ollut ruskuainen ravintonaan, mutta muutaman päivän kuluttua kuoriutumisesta niitä alkaa hiukoa. Mutta mikä niille sopisi ravinnoksi? Yllätykseksemme ne ryhtyvät syömään kasvatusvanhempiensa tuoreita jätöksiä! Farmarin mukaan tämä saattaa edistää niiden immuunijärjestelmän kehittymistä.

Katsopa vain noita pieniä palleroita, kun ne kiihkeästi yrittävät pysyä kasvatusvanhempiensa jättiharppausten vauhdissa! Siinä saa tehdä melkoisesti töitä. Poikaset kasvavat kuitenkin uskomattoman nopeasti, hämmästyttävät 30 senttimetriä kuukaudessa. Niinpä jo kuukauden kuluttua ne pysyvät paljon itseään suurempien aikuisten perässä.

Kuuden kuukauden ikäisinä nuoret strutsit ovat täysimittaisia – lähes 2,5 metrin korkuisia. On vaikea uskoa, että vielä seitsemän kuukautta sitten nämä pelkkää kaulaa ja koipea olevat linnut olivat liikkumattomia munia strutsifarmin hautomossa.

[Alaviitteet]

[Kaavio s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

KUORIUTUMINEN

A

B

C

[Lähdemerkintä]

Piirrosten lähde: Dr. D. C. Deeming

[Kuva s. 23]

Suuri päivä koittaa – poikaset kuoriutuvat munista!

 [Kuvan lähdemerkintä s. 25]

John Dominis/Index Stock Photography