Raamattujen turvallinen painopaikka

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BELGIASTA

Ensimmäisiä kokoraamattuja painettiin lähes 500 vuotta sitten Antwerpenissa Belgiassa. Mikä tuossa kaupungissa veti raamatunlaitosten painajia puoleensa? Mitä riskejä he ottivat työssään? Saadaksemme sen selville meidän on palattava ajassa taaksepäin 1500-luvun alkuun.

ANTWERPEN sijaitsee lahdenpohjukassa Schelden suulla noin 90 kilometrin päässä Pohjanmereltä. Kaupungin kulta-aikaa oli 1500-luku, jolloin se koki ennennäkemättömän vaurastumisen. Se laajeni nopeasti, ja siitä tuli Euroopan suurin satamakaupunki sekä yksi niistä harvoista Länsi-Euroopan kaupungeista, joiden asukasluku oli yli satatuhatta.

Antwerpenin kasvu veti puoleensa kauppiaita joka puolelta Eurooppaa. Kansainvälistymisen ja vaurastumisen ansiosta kaupungin viranomaiset olivat tavallista suvaitsevampia, minkä johdosta Antwerpenista tuli monien uusien ajatusten kehto. Vapaa ilmapiiri houkutteli kaupunkiin kirjanpainajia, joista noiden uusien ajatusten julkaiseminen ja levittäminen tuntui siellä turvalliselta. Ennen pitkää Antwerpenissa oli 271 painajaa, kustantajaa ja kirjakauppiasta. Kaupungin johto kuvaili Antwerpenia ylpeänä ”kaikkien taiteiden ja tieteiden sekä kansojen ja hyveiden turvapaikaksi ja keskukseksi”.

Kirjoja ja munkkeja roviolla

Antwerpenissa julkaistiin ja levitettiin muun  muassa Martti Lutherin (1483–1546) ajatuksia. Hän käynnisti uskonpuhdistuksen, joka johti protestanttisuuden syntyyn. Lutherin teoksia ilmestyi Antwerpenin kirjakauppoihin jo puoli vuotta uskonpuhdistuksen alettua. Katolinen kirkko ei ymmärrettävästi ollut ilahtunut. Heinäkuussa 1521 kirkko kehotti polttamaan Antwerpenissa julkisesti 400 niin sanottua kerettiläistä kirjaa. Kaksi vuotta myöhemmin kaksi paikallista augustinolaismunkkia, jotka olivat suhtautuneet Lutherin ajatuksiin myötämielisesti, poltettiin roviolla elävältä.

Nämä hyökkäykset eivät pysäyttäneet rohkeiden antwerpenilaisten kirjanpainajien ryhmää. He vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että Raamattu tuli tavallisten ihmisten ulottuville. Keitä heihin kuului?

Kirjanpainajasta marttyyriksi

Adriaen van Berghen oli kirjanpainaja ja kirjakauppias. Vuonna 1522 hänet pantiin jalkapuuhun siitä hyvästä, että hän oli myynyt Lutherin kirjoja, ja pian tämän jälkeen hänet tuomittiin vankeuteen. Hänet armahdettiin, mutta hän palasi viipymättä takaisin työnsä pariin ja jatkoi painotoimintaa. Vuorossa oli Lutherin ”Uuden testamentin” osittainen hollanninkielinen käännös. Se julkaistiin vuonna 1523, vain vuotta myöhemmin kuin Lutherin saksankielisen laitoksen ensipainos.

Vuonna 1542 van Berghen pidätettiin kuitenkin uudelleen, kun hänen kotoaan Delftistä Hollannista löytyi suuri määrä kiellettyjä kirjoja. Ensin tuomari langetti hänelle lievän tuomion – kaksi tuntia mestauslavalla ”kiellettyjä kirjoja kaulassa” – mutta myöhemmin tuomio muutettiin kuolemantuomioksi, ja tuo urhea kirjanpainaja teloitettiin miekalla.

Reunahuomautus maksoi hengen

Näihin aikoihin kaikkein tuotteliain hollanninkielisten Raamattujen painaja oli Jacob van Liesvelt. Hän julkaisi tuolla kielellä kaikkiaan 18 raamatunlaitosta. Vuonna 1526 hänen painostaan tuli ulos hollantilainen kokoraamattu. Se ilmestyi neljä vuotta ennen ensimmäistä painettua ranskankielistä kokoraamattua ja yhdeksän vuotta ennen ensimmäistä painettua englanninkielistä kokoraamattua! Van Liesveltin Raamattu perustui pääosin Lutherin silloin vielä keskeneräiseen saksankieliseen Raamattuun.

Van Liesveltin lopullisessa hollantilaisessa laitoksessa vuodelta 1542 oli puupiirroksia ja uusia reunahuomautuksia. Esimerkiksi Matteuksen 4:​3:n vieressä olevassa puupiirroksessa Paholainen esitettiin parrakkaana munkkina, jolla oli rukousnauha ja pukinsorkat. Katolisen kirkon vihan nostattivat silti erityisesti reunahuomautukset. Eräs niistä kuului: ”Pelastus tulee yksin Jeesuksen Kristuksen välityksellä”, ja sen perusteella van Liesvelt tuomittiin kuolemaan. Hän yritti puolustautua sillä, että hänen  Raamattunsa oli saanut kirkollisen painoluvan, mutta hänet teloitettiin Antwerpenissa vuonna 1545.

Ensin lupa, sitten kielto

Tunnettu katolinen humanisti Jacques Lefèvre d’Étaples käänsi Raamattua samaan aikaan Ranskassa latinasta ranskaksi kreikkalaisen alkuperäistekstin avulla. Hän halusi saattaa Raamatun tavallisten ihmisten ulottuville. Hän kirjoitti: ”Pian koittaa aika, jolloin Kristusta saarnataan puhtaalla tavalla ilman ihmisten perinteiden vaikutusta, mikä ei vielä ole asianlaita.” Vuonna 1523 hän julkaisi Pariisissa ranskankielisen ”Uuden testamentin”. Arvovaltaisen Sorbonnen yliopiston teologit tuomitsivat hänen käännöksensä, koska se oli kansankielinen. D’Étaples pakeni heidän hyökkäystään Pariisista Strasbourgiin Koillis-Ranskaan.

Vastustus sai aikaan sen, että Ranskassa ei enää uskallettu painaa Raamattuja ranskaksi. Missä d’Étaples sitten voisi julkaista Raamattunsa? Johdonmukainen valinta oli Antwerpen. Hänen raamatunlaitoksensa, jonka Merten de Keyser painoi Antwerpenissa vuonna 1530, oli ensimmäinen yhtenä niteenä julkaistu ranskankielinen raamatunkäännös. On kiinnostavaa, että de Keyser painoi käännöksen Louvainin katolisen yliopiston – Belgian vanhimman yliopiston – ja itsensä Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarin Kaarle V:n hyväksymyksellä. Siitä huolimatta d’Étaplesin käännös joutui vuonna 1546 katolilaisilta kiellettyjen kirjojen listalle.

”Kirjat sai piispa, – – rahat Tyndale”

Pappisvihkimyksen saanut englantilainen William Tyndale halusi näihin aikoihin kääntää Raamatun englanniksi. Lontoon piispa Cuthbert Tunstall kuitenkin torjui hänet. Ymmärrettyään, ettei kääntäminen onnistuisi Englannissa, Tyndale lähti Saksaan. Viimein helmikuussa 1526 hänen onnistui saada painoon ensimmäinen englanninkielinen käännöksensä koko ”Uudesta testamentista”. Ensimmäiset niteet saapuivat Englantiin ennen kuin kuukausi oli ehtinyt vierähtää.

Piispa Tunstall oli kuitenkin päättänyt estää tavallista kansaa lukemasta Raamattua ja poltti siksi kaikki Tyndalen Raamatut, jotka vain sai käsiinsä. Niiden leviämistä ei kuitenkaan voinut pysäyttää. Niinpä piispa sopi ostavansa Packington-nimisen kauppiaan välityksellä Tyndalen koko varaston ennen kuin se lähti mantereelta kohti Englantia. Tyndale hyväksyi tarjouksen ja käytti rahat käännöksensä hiomiseen ja tarkistetun laitoksen painamiseen. ”Ja niin kaupat tehtiin”, kommentoi muuan aikalainen. ”Kirjat sai piispa, kiitokset Packington ja rahat  Tyndale.” Näin Lontoon piispa tahtomattaan rahoitti Tyndalen raamatunkäännöstyötä!

Tyndalen yhteydet Antwerpeniin

Tyndalen ”Uutta testamenttia” tulvi kuitenkin Englantiin vielä senkin jälkeen, kun kaikki nuo Raamatut oli ostettu ja poltettu. Miten se oli mahdollista? Uskaliaat antwerpenilaiset painajat Hans ja Christopher van Ruremond olivat valmistaneet salassa useita painoksia Tyndalen ”Uudesta testamentista”. Vaikka niissä oli lukuisia painovirheitä, englantilaiset olivat enemmän kuin halukkaita ostamaan niitä.

Vuonna 1528 Hans kuitenkin vangittiin Lontoossa sen vuoksi, että hän oli painanut 1500 kappaletta Tyndalen ”Uutta testamenttia” ja tuonut niitä maahan 500 kappaletta. Hän kuoli luultavasti vankilassa Englannissa. Vuonna 1531 myös Hansin veli Christopher vangittiin Englannissa ”Uuden testamentin” myymisen johdosta. Hänkin ilmeisesti kuoli vankilassa.

”Tyndalen suurin teos” – painettu Antwerpenissa

Vuodet 1529–35 Tyndale vietti suurimmaksi osaksi Antwerpenissa, missä oli otollisemmat työolosuhteet. Siellä Merten de Keyser painoi vuonna 1530 Tyndalen käännöksen Pentateukista, jossa nimi Jehova esiintyi ensimmäistä kertaa englanniksi.

Toukokuussa 1535 Tyndale pidätettiin Antwerpenissa. Hänen viruessaan vankilassa hänen oppilaansa Miles Coverdale saattoi päätökseen Tyndalen käännöksen Raamatun heprealaisista kirjoituksista. Lokakuun 6. päivänä vuonna 1536 Tyndale sidottiin Vilvoordessa Belgiassa paaluun, kuristettiin ja poltettiin. Hänen viimeiset sanansa kuuluivat: ”Herra, avaa Englannin kuninkaan silmät!”

Tyndalen perintö

Melko pian Tyndalen teloituksen jälkeen Englannin kuningas Henrik VIII myönsi luvan englanninkielisen Raamatun lukemiselle kirkoissa. Käännöksen oli painanut antwerpenilainen kirjanpainaja Matthias Crom. Tämä niin sanottu ”Matthew’n Raamattu” (Thomas Matthew’n mukaan) on pääosin Tyndalen käännös. * Oli ironista, että piispat käyttivät nyt samaa käännöstä, jonka he olivat muutamia vuosia aiemmin polttaneet – käännöstä jonka vuoksi Tyndale oli surmattu!

Suuri osa Tyndalen käännöksestä sisältyy Kuningas Jaakon käännökseen. Niinpä monet sen ilmaukset, jotka ovat jättäneet jälkensä englannin kieleen, ovat Tyndalen keksimiä ja ne on alun perin painettu Antwerpenissa. Professori Latrén mukaan Tyndale vaikutti englannin kieleen enemmän kuin Shakespeare!

1500-luvun toisella puoliskolla uskonnollinen ilmapiiri muuttui Antwerpenissa suvaitsemattomammaksi ja kaupunki menetti asemansa Raamattujen turvallisena painopaikkana. Muutos johtui lähinnä katolisen kirkon vastauskonpuhdistuksen synnyttämästä vainosta. Joka tapauksessa noiden Antwerpenissa toimineiden varhaisten raamatunlaitosten painajien rohkeus ja uhraukset myötävaikuttivat suuresti siihen, että Jumalan sana on nykyään ihmisten luettavissa ympäri maailman.

[Alaviite]

[Kuvat s. 19]

Yllä: kirjakkeita ladotaan käsin; Martti Luther kääntää Raamattua; Antwerpenin vanha kartta

[Kuva s. 20]

Jacob van Liesveltin kirjakoju

[Kuvat s. 21]

Jacques Lefèvre d’Étaples ja nimiösivu hänen raamatunlaitoksestaan, joka painettiin Antwerpenissa vuonna 1530

[Kuva s. 21]

Englanninkielisiä Raamattuja poltetaan julkisesti Lontoossa

[Kuvat s. 22]

William Tyndale, sivu hänen Raamatustaan ja Miles Coverdale

[Kuvien lähdemerkinnät s. 20]

S. 19: latoja: Printer’s Ornaments/by Carol Belanger Grafton/Dover Publications, Inc.; Luther: kirjasta Bildersaal deutscher Geschichte; kartta: Museum Plantin-Moretus/Stedelijk Prentenkabinet Antwerpen; s. 21: muotokuva: kirjasta Histoire de la Bible en France; sivu Raamatusta: © Cliché Bibliothèque nationale de France, Paris; raamatturovio: kirjasta The Parallel Bible, The Holy Bible, 1885; s. 22: Tyndale: kirjasta The Evolution of the English Bible; Coverdale: kirjasta Our English Bible: Its Translations and Translators