Miten he lukevat huulilta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

KAHDEN terroristiksi epäillyn miehen puistossa käymä keskustelu videoitiin. Kukaan ei pystynyt kuulemaan, mitä he sanoivat, mutta silti poliisi pidätti heidät, ja sen jälkeen heidät tuomittiin moneksi vuodeksi vankeuteen. Nauhoitetun keskustelun tulkitsi huuliltalukija, joka tunnustetaan Britannian asiantuntijatodistajaksi ja jota sanotaan Britannian poliisin ”tehokkaaksi salaiseksi aseeksi”.

Saadakseni lisää tietoa huuliltalukemisen taidosta menin tapaamaan Mikeä ja Christinaa. Christina on ollut kuuro kolmivuotiaasta asti. Myöhemmin hän kävi kuurojen erityiskoulua, jossa hänelle opetettiin huuliltalukua. Mike on itse opetellut huuliltalukua sen jälkeen kun hän meni naimisiin Christinan kanssa.

Kuinka vaikeaa huuliltaluku on? ”Siinä täytyy keskittyä huulten, kielen ja alaleuan muotoon ja liikkeisiin”, Mike selittää. Christina lisää: ”Sinun täytyy katsoa kiinteästi sitä, joka puhuu sinulle, ja kun taitosi lukea huulilta kasvaa, panet merkille myös ilmeet ja eleet.”

Nyt tiedän, että puhujan suurin virhe on huutaa tai liioitella huulten liikkeitä. Tällainen suun vääntäminen voi olla hämmentävää ja harhaanjohtavaa. Oikein taitava huuliltalukija osaa jopa erottaa alueelliset murteet toisistaan. Helppoa se ei tietenkään ole! Eräs huuliltaluvun opettamiseen erikoistunut järjestö (Hearing Concern) sanoo suoraan: ”Huuliltaluku vaatii harjoitusta, harjoitusta ja vielä enemmän harjoitusta.”

Christina myöntää, että toisinaan hän nolostuu huomatessaan vaistomaisesti ”kuuntelevansa” joidenkuiden keskustelua bussissa tai junassa. Silloin ei voi muuta kuin vain katsoa heti muualle. Toisaalta hänen taitonsa voi olla suoja. Christina ei enää katsele televisiosta jalkapalloa, koska hän on monta kertaa harmistunut siitä, mitä hän on nähnyt joidenkin pelaajien sanovan.

Harvat pääsevät samaan kuin Britannian poliisin ”salainen ase”, mutta jopa vähäinenkin huuliltalukemisen taito voi hyödyttää ihmistä, joka menettää äkisti kuulonsa.

[Kuva s. 31]

Christina

[Kuva s. 31]

Mike