Lukijoiden kirjeitä
Lukijoiden kirjeitä
Palvonta. Ennen kuin minusta tuli Jehovan todistaja, en kyennyt selittämään, mitä ajattelin Jumalasta. Kansikirjoitussarja ”Voinko palvoa Jumalaa omalla tavallani?” (22.4.2002) selvitti hyvin, miksi minua alun perin kiinnosti alkaa tutkia Raamattua. Aion lähettää tämän lehden numeron kaikille sukulaisilleni.
B. R., Yhdysvallat
Elämäkerta. Itkin sekä ilosta että surusta lukiessani elämäkertaa ”Toivoni on pysynyt kirkkaana koettelemuksista huolimatta” (22.4.2002). Veli Hanákin 20-vuotiaana osoittama rohkeus muistutti minua eräästä asiasta: voimme luottaa siihen, että Jehova antaa jopa nuorille päättäväisyyttä noudattaa Jehovan vanhurskaita normeja. Kiitoksia siitä, että julkaisette jatkuvasti tällaisia erinomaisia kirjoituksia, jotka antavat meille kaikille tarvitsemaamme rohkaisua näinä kriittisinä aikoina.
K. G., Yhdysvallat
Nuoret kysyvät. Olen 11-vuotias poika ja haluan kiittää teitä kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: entä jos tapaan jonkun koulutoverini?” (22.2.2002). Huomasin olevani samankaltaisessa tilanteessa, jota nuoret siinä kuvailivat. Luettuani kirjoituksen tajusin, ettei minulla ole mitään syytä hävetä sitä arvokasta ja kiireellistä sanomaa, jota viemme ihmisille. Paljon kiitoksia tästä aineistosta.
D. D. S., Italia
Olen 10-vuotias. Kiitos tästä kirjoituksesta. Seuraavana päivänä siitä, kun olin lukenut sen, menin kenttäpalvelukseen ja tunsin itseni rentoutuneemmaksi, koska sovelsin lehden neuvoja.
D. D. C., Italia
Kirjoitus ”Nuoret kysyvät: miksi asuintoverini kanssa on niin vaikeaa elää?” (22.4.2002) oli juuri minua varten! Olen kokoaikainen sananpalvelija ja olen asunut puoli vuotta asuintoverini kanssa. Kuten kirjoituksessa sanotaan, asuminen jonkun sellaisen kanssa, joka on saanut erilaisen kasvatuksen, voi olla kiinnostavaa mutta myös stressaavaa. Olen saanut apua vanhemmiltani, vanhimmilta ja Jehovalta, ja sen ansiosta olen vähitellen muuttanut asennettani. Nyt haluan vaihtaa asuintoverini kanssa seurakuntaan, jossa tarve on suurempi. Minusta tuntuu, että tämä kirjoitus oli Jehovan lahja minulle!
I. S., Japani
Kirjoitus ”Nuoret kysyvät: miten uskallan saarnata koulutovereilleni?” (22.3.2002) merkitsi minulle aivan erityisen paljon. Muistan kertoneeni uskostani, melko vastahakoisesti kylläkin, eräille koulutovereilleni ja varsinkin eräälle ystävälleni, joka tuntui kunnioittavan käsityksiäni. Menetimme yhteyden toisiimme, kunnes joitakin vuosia sitten sain tietää, että hän tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Nykyään olemme molemmat seurakunnan vanhimpia ja mitä parhaimpia ystäviä. Kuten kirjoituksessa osoitettiin, Jehovasta puhuminen toisille tuo aina hyviä tuloksia.
J. R. M., Brasilia
Opettavaisia kaiken ikäisille. Pidän kovasti lehdistänne, koska ne eivät kiinnosta ainoastaan minua vaan myös lapsiani. Monet sanoma- ja aikakauslehdet turmelevat nuoriamme. Te toisaalta saatte heissä aikaan muutoksen parempaan. Kiitoksia antamastanne valistuksesta.
G. M., Venäjä