Säyseä mutta vahva shetlanninponi

● Jos olet joskus ollut maalaismarkkinoilla, olet ehkä nähnyt shetlanninponin ja jopa ratsastanut sillä. Kuten nimikin osoittaa, shetlanninponi on lähtöisin Shetlandinsaarilta Koillis-Skotlannista. Arkeologit ovat löytäneet sieltä pienten ponien luita, jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja.

Shetlanninponin tunnistaa helposti lyhyistä jaloista, pitkästä harjasta ja hännästä sekä paksusta talviturkista, joka sen alkuperäisellä elinalueella suojaa sitä ankarissa sääoloissa. Eläin on tavallisesti 70–107 senttimetrin korkuinen ja väriltään musta tai tummanruskea. Virallinen maksimikorkeus on 107 senttimetriä, lukuun ottamatta amerikkalaisia shetlanninponeja, joiden säkäkorkeus on korkeintaan 117 senttimetriä.

Pienestä koostaan huolimatta shetlanninponit ovat vahvoja – kokoonsa nähden jopa vahvimpia kaikista hevosroduista. Tästä syystä niitä käytettiin entisaikoina turpeennostossa ja kyntämisessä ja niillä teetettiin työtä hiilikaivoksissa, joiden ahtaissa tunneleissa mahtuivat kulkemaan vain pienikokoiset eläimet. Monet ponit viettivätkin koko elämänsä kaivoksissa näkemättä koskaan päivänvaloa.

Oikein kasvatettu shetlanninponi on säyseä ja tottelevainen, minkä ansiosta se on ihanteellinen lapsille. Hyväluontoisuuden ansiota lienevät myös ne myönteiset tulokset, joita on saatu, kun näitä eläimiä on käytetty vammaisten hoito-ohjelmissa.

Ihastuttavien ominaisuuksiensa ja sopeutuvuutensa vuoksi shetlanninponia on viety kaikkialle maailmaan, ja lisäksi on perustettu lukuisia yhdistyksiä ja roturekistereitä. Ponin nimi liittää sen kuitenkin edelleen sen alkuperäiseen synnyinseutuun saarille, joilla tämä rotu yhä kukoistaa terveenä ja geneettisesti puhtaana.

[Kuva s. 24]

Shetlanninponi on kokoonsa nähden vahvin kaikista hevosroduista.

[Kuvan lähdemerkintä s. 24]

© S Sailer/A Sailer/age fotostock