Totuus joulusta

ONKO sinusta tärkeää tietää hengellinen totuus? Jos on, olet kenties pohtinut seuraavia kysymyksiä: 1) Syntyikö Jeesus tosiaan 25. joulukuuta? 2) Keitä olivat ”tietäjät”, ja montako heitä oli? 3) Mikä oli se ”tähti”, joka opasti heidät Jeesuksen luo? 4) Miten joulupukki liittyy Jeesukseen ja hänen syntymäänsä? 5) Mitä Jumala ajattelee joululahjojen antamisesta tai täsmällisemmin sanottuna niiden vaihtamisesta siksi että yleinen tapa niin vaatii?

Tarkastelemme edellä olevia kysymyksiä Raamatun ja historiallisten tosiasioiden valossa.

1) Syntyikö Jeesus joulukuun 25. päivänä?

Yleinen näkemys: Jeesuksen ajatellaan perinteisesti syntyneen joulukuussa, sen 25. päivänä, minkä vuoksi hänen syntymäänsä juhlitaan tuolloin. ”Joulua” vastaava englannin kielen sana ”Christmas” tarkoittaakin tietosanakirjan Encyclopedia of Religion mukaan ” ’Kristuksen messua’ eli Kristuksen syntymän kunniaksi pidettävää messua”.

Juuret: ”Joulun viettäminen joulukuun 25. päivänä ei perustu raamatulliseen malliin”, sanotaan kirjassa The Christmas Encyclopedia, ”vaan pakanallisiin juhliin, joita roomalaiset viettivät vuoden lopussa” pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisauksen aikoihin. Niihin kuuluivat maanviljelyksen jumalan Saturnuksen kunniaksi vietetty saturnaliajuhla sekä ”kahden auringonjumalan, roomalaisen Solin ja persialaisen Mithran, kunniaksi vietetyt juhlat”, kirjassa kerrotaan. Näiden kahden jumalan syntymäpäivää vietettiin joulukuun 25. päivänä, jolloin juliaanisen kalenterin mukaan oli talvipäivänseisaus.

Noita pakanajuhlia alettiin ”kristillistää” vuonna 350, jolloin paavi Julius I julisti joulukuun 25. päivän Kristuksen syntymäpäiväksi. ”Kaikki muut päivänseisaukseen liittyvät riitit sulautuivat Kristuksen syntymäjuhlaan tai väistyivät sen tieltä”, hakuteoksessa Encyclopedia of Religion sanotaan. ”Auringon kuva alkoi yhä useammin edustaa ylösnoussutta Kristusta (jota kutsuttiin myös nimellä Sol Invictus), ja vanhasta auringonkehrän kuvasta – – tuli kristittyjen pyhimysten sädekehä.”

Raamatun opetus: Raamatussa ei kerrota Jeesuksen synnyinpäivää. Voimme kuitenkin turvallisin mielin päätellä, että hän ei syntynyt 25. joulukuuta. Raamatussa nimittäin sanotaan, että kun Jeesus syntyi, paimenet laumoineen ”oleskelivat taivasalla” yöllä Betlehemin läheisyydessä (Luukas 2:8). Kylmä ja sateinen kausi alkoi tavallisesti lokakuussa, ja etenkin Betlehemissä ja muilla viileillä ylängöillä paimenet veivät lampaansa yöksi suojaan. Kylmintä oli joulukuussa, jolloin satoi toisinaan myös lunta. *

On tärkeää huomata, että varhaiskristityt, joista monet olivat kulkeneet Jeesuksen mukana hänen suorittaessaan palvelustaan, eivät  koskaan viettäneet hänen syntymäjuhlaansa minään päivänä vuodesta. Sitä vastoin he Jeesuksen käskyn mukaisesti viettivät hänen kuolemansa muistojuhlaa (Luukas 22:17–20; 1. Korinttilaisille 11:23–26). Joku voi kuitenkin pohtia, onko joulun pakanallisella taustalla todellisuudessa suurtakaan merkitystä. Kyllä Jumalan silmissä. Jeesus Kristus sanoi: ”Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:23.)

2) ”Tietäjät” – Montako heitä oli? Keitä he olivat?

Yleinen näkemys: Kolme ”tietäjää” tulee ”tähden” opastamana itämailta antamaan lahjoja seimessä makaavalle Jeesukselle. Toisinaan seimen ympärille kuvataan myös paimenia.

Juuret: Lyhyttä Raamatun kertomusta lukuun ottamatta ”kaikki, mitä tietäjistä on kirjoitettu, juontuu pääosin taruista”, sanotaan kirjassa The Christmas Encyclopedia.

Raamatun opetus: Raamattu ei kerro Jeesuksen luona käyneiden ”tietäjien” määrää. Heitä saattoi olla kaksi, kolme, neljä tai useampia. Vaikka heitä sanotaan joissakin raamatunkäännöksissä ”tietäjiksi”, tässä yhteydessä käytetty alkukielen sana on magoi, joka tarkoittaa tähdistäennustajia tai noitia – molemmat ammatteja, joiden Raamattu sanoo olevan ”Jehovasta inhottavia” (5. Mooseksen kirja 18:10–12). Tähdistäennustajat tulivat pitkän matkan idästä, joten he eivät ehtineet perille ajoissa käydäkseen Jeesuksen luona tallissa. Sitä vastoin he, kenties kuukausia kestäneen matkan jälkeen, ”menivät taloon”, missä Jeesus oli. Siellä he näkivät ”lapsukaisen sen äidin Marian kanssa”. (Matteus 2:11.)

3) Mikä oli se ”tähti”, joka opasti tähdistäennustajia?

Raamatussa annetaan viitteitä siitä, millaisesta tähdestä todellisuudessa oli kyse. Ensinnäkään se ei opastanut miehiä suoraan Betlehemiin vaan Jerusalemiin, missä heidän Jeesusta koskevat tiedustelunsa kantautuivat kuningas Herodeksen korviin. Tämä ”kutsui tähdistäennustajat salaa luokseen”, ja he kertoivat hänelle vastasyntyneestä ”juutalaisten kuninkaasta”. Silloin Herodes sanoi: ”Etsikää tarkoin lapsukaista, ja kun olette löytäneet sen, ilmoittakaa minulle.” Hänen kiinnostuksensa Jeesusta kohtaan oli kaikkea muuta kuin vilpitöntä: tuo ylpeä ja julma hallitsija oli päättänyt saada Jeesuksen hengiltä! (Matteus 2:1–8, 16.)

Nyt ”tähti” opasti tähdistäennustajat etelään Betlehemiin, missä ”se pysähtyi” sen talon yläpuolelle, missä Jeesus oli (Matteus 2:9, 10).

Kyseessä ei selvästikään ollut mikään tavallinen tähti. Sitä paitsi miksi Jumala, joka oli kertonut nöyrille paimenille Jeesuksen syntymästä enkelien välityksellä, olisi nyt opastanut pakanallisia tähdistäennustajia tähden välityksellä, ensin Jeesuksen vihollisen luo ja sitten itse lapsen luo? Ainoa järkevä päätelmä on, että tähti oli Saatanan pahansuopa juoni, sillä hän pystyy saamaan aikaan tällaista (2. Tessalonikalaisille 2:9, 10). Onkin ironista, että joulukuusen latvaa koristaa usein niin sanottu Betlehemin tähti.

4) Miten joulupukki liittyy Jeesukseen ja hänen syntymäänsä?

Yleinen tapa: Monissa maissa lapsille tuo lahjoja joulupukki. * Lapset kirjoittavat hänelle lahjatoiveistaan, ja perinteisten tarinoiden mukaan tontut auttavat pukkia lahjojen teossa kaukana pohjoisessa sijaitsevassa pajassa.

Juuret: Yleisen käsityksen mukaan joulupukin hahmo juontaa juurensa Pyhästä Nikolauksesta, joka oli piispana nykyisen Turkin alueella Vähässä-Aasiassa sijainneessa Myrassa. Kirjassa The Christmas Encyclopedia sanotaan: ”Käytännössä kaikki, mitä Pyhästä Nikolauksesta on kirjoitettu, pohjautuu taruihin.” Sanan joulupukki englanninkielinen vastine Santa Claus on kenties lähtöisin sanasta Sinterklaas, joka on muuntunut muoto ”Pyhän Nikolauksen” hollantilaisesta nimestä. Joulupukilla ei ole historiallisesti eikä raamatullisesti mitään tekemistä Jeesuksen Kristuksen kanssa.

 Raamatun opetus: ”Nyt kun olette panneet pois valheen, puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kanssa.” Lähimpiä lähimmäisiämme ovat oman perheemme jäsenet. (Efesolaisille 4:25.) Raamatussa sanotaan lisäksi, että meidän tulee ”rakastaa – – totuutta” ja ”puhua totuutta sydämessämme” (Sakarja 8:19; Psalmit 15:2). Se että joku kertoo lapsille joulupukin (tai Kristus-lapsen) tuovan lahjoja jouluna, voi tuntua harmittomalta leikiltä, mutta onko oikein tai viisasta johtaa harhaan pieniä lapsia, vaikkei tarkoitus olisikaan paha? Eikö olekin nurinkurista, että juhla, jonka on tarkoitus kunnioittaa Jeesusta, onkin aikaa, jolloin lapsia petkutetaan?

5) Mitä Jumala ajattelee joulunajan lahjojen antamisesta ja ilonpidosta?

Yleinen tapa: Lahjojen antaminen jouluna on sikäli poikkeuksellista, että se on pitkälti lahjojen vaihtamista. Joulunaikaa leimaavat myös juhliminen, syöminen ja juominen.

Juuret: Muinaisten roomalaisten saturnaliajuhla alkoi joulukuun 17. päivänä ja päättyi 24. päivänä lahjojen vaihtoon. Kodeissa ja kaduilla juhlittiin, juopoteltiin ja käyttäydyttiin riehakkaasti. Saturnalian jälkeen juhlittiin tammikuun 1. päivää, jolloin hauskanpitoa kesti kolmisen päivää. Saturnalian ja tammikuun 1. päivän juhliminen muodosti todennäköisesti yhtenäisen juhlakauden.

Raamatun opetus: Ilo ja anteliaisuus ovat ominaisia tosi palvonnalle. Raamatussa sanotaan: ”Riemuitkaa, te vanhurskaat, ja huutakaa ilosta.” (Psalmit 32:11.) Tällaiseen iloon liittyy monesti anteliaisuus (Sananlaskut 11:25). Jeesus Kristus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Lisäksi hän sanoi: ”Harjoittakaa antamista.” Siitä siis pitäisi tehdä säännöllinen osa elämää. (Luukas 6:38.)

Tällaisella anteliaisuudella ei juuri ole yhtäläisyyksiä sellaisen antamisen kanssa, joka tapahtuu vain rutiininomaisesti tai pakon sanelemana, kenties yleisen tavan vuoksi. Raamatussa aitoa anteliaisuuden henkeä kuvaillaan seuraavasti: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttilaisille 9:7.) Ne, jotka noudattavat näitä erinomaisia Raamatun periaatteita, harjoittavat antamista siksi, että heidän antelias  sydämensä vaatii sitä, eikä se riipu mistään erityisestä ajankohdasta. Tällaisella antamisella on varmasti Jumalan siunaus, eikä se ole koskaan rasittavaa.

Väärennös!

Raamatun valossa voidaan nähdä, että käytännöllisesti katsoen kaikki jouluun liittyvä juontuu pakanuudesta tai on seurausta Raamatun kertomusten vääristelystä. Joulutavat ovat siis kristillisiä vain nimellisesti. Miten joulu sai kristillisen leimansa? Muutama sata vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen nousi monia vääriä opettajia, aivan kuten Raamatussa oli ennustettu (2. Timoteukselle 4:3, 4). Noita periaatteettomia miehiä kiinnosti totuuden opettamisen sijasta pikemminkin se, että kristillisyys saisi suosiota pakanakansojen keskuudessa. Niinpä he vähitellen alkoivat viettää pakanoiden suosimia uskonnollisia juhlia ja kutsua niitä kristillisiksi.

Raamatussa varoitetaan: ”Väärät opettajat – – tulevat myös – – kiskomaan teistä hyötyä väärennetyin sanoin. Mutta vanhastaan oleva tuomio ei etene heille hitaasti, eikä heidän tuhonsa torku.” (2. Pietarin kirje 2:1–3.) Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti näihin sanoihin, samoin kuin koko muuhun Raamattuun, jota he pitävät Jumalan kirjoitettuna sanana (2. Timoteukselle 3:16). Siksi he hylkäävät väärät uskonnolliset tavat ja juhlat. Vähentääkö tämä heidän onnellisuuttaan? Päinvastoin! He tietävät kokemuksesta, että Raamatun totuus vapauttaa, kuten näemme seuraavaksi.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

KYLVETÄÄN RIKKARUOHOJA, NIITETÄÄN RIKKARUOHOJA

Yhteen aikaan kirkonmiehet taistelivat ”kynsin hampain pakanallisia jäänteitä vastaan”, sanotaan kirjassa Christmas Customs and Traditions—Their History and Significance. Ajan mittaan he halusivat kuitenkin mieluummin täyttää kirkonpenkit kuin opettaa totuutta. Siksi he alkoivat ummistaa silmänsä pakanallisilta tavoilta, ja myöhemmin he omaksuivat ne.

”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”, sanotaan Raamatussa (Galatalaisille 6:7). Kylvettyään peltoihinsa pakanuuden siemeniä kirkkojen ei pitäisi olla yllättyneitä siitä, että ”rikkaruohot” valtaavat alaa: juhla, jota väitetään vietettävän Jeesuksen syntymän kunniaksi, on tekosyy, jonka varjolla juopotellaan ja remutaan; kauppakeskukset ovat suositumpia kuin kirkot; perheet velkaantuvat pahoin lahjaostosten vuoksi; lapset eivät erota tarua todellisuudesta, joulupukkia Jeesuksesta Kristuksesta. Hyvästä syystä Jumala sanoi: ”Lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.” (2. Korinttilaisille 6:17.)

[Kuvat s. 7]

Muinaisen saturnalian tavoin joulua leimaavat juhliminen, syöminen ja juominen.

[Lähdemerkintä]

© Mary Evans Picture Library