Jean Crespinin ”Marttyyrien kirja”

VUONNA 1546 Meaux’n kaupungissa Ranskassa 14 miestä todettiin syyllisiksi kerettiläisyyteen ja heidät tuomittiin poltettaviksi elävältä. Mikä oli heidän rikoksensa? He olivat kokoontuneet yksityiskodeissa, rukoilleet, laulaneet psalmeja, viettäneet Herran ehtoollista ja julistaneet, etteivät koskaan hyväksyisi ”paavillista epäjumalien palvontaa”.

Teloituspäivänä roomalaiskatolinen opettaja François Picard tivasi tuomituilta perusteita heidän Herran ehtoollista koskeville näkemyksilleen. He vuorostaan kysyivät häneltä katolisen kirkon transsubstantiaatiosta eli opetuksesta, jonka mukaan ehtoollisella käytettävät leipä ja viini muuttuvat yliluonnollisesti Jeesuksen lihaksi ja vereksi. He kysyivät, maistuuko ehtoollisleipä lihalta tai viini vereltä.

Näiden 14 miehen kysymyksiin ei osattu vastata. Silti heidät sidottiin paaluihin ja poltettiin elävältä. Ne, joiden kieltä ei ollut revitty irti, lauloivat psalmeja. Teloituspaikalla olevat papit yrittivät peittää heidän äänensä laulamalla kovempaa kuin he. Seuraavana päivänä samalla paikalla Picard ilmoitti, että teloitetut oli tuomittu ikuisiksi ajoiksi helvettiin.

Eurooppa oli 1500-luvulla vaarallinen paikka uskonnollisille toisinajattelijoille. Monet niistä, jotka asettivat kirkon viralliset opetukset kyseenalaiseksi, joutuivat kärsimään hirvittävää piinaa uskonnollisten vastustajien käsissä. Heidän kärsimyksistään kerrotaan muun muassa Jean Crespinin teoksessa Le Livre des martyrs (Marttyyrien kirja), joka julkaistiin Genevessä Sveitsissä vuonna 1554. Kirja tunnetaan myös nimellä Histoire des martyrs. *

Lakimies liittyy uskonpuhdistajiin

Jean Crespin syntyi vuoden 1520 tienoilla Arrasissa nykyisessä Pohjois-Ranskassa, ja hän opiskeli lakia Louvainissa Belgiassa. Luultavasti siellä hän kuuli ensi kertaa uskonpuhdistajien ajatuksista. Vuonna 1541 hän muutti Pariisiin, jossa hän työskenteli tunnetun juristin sihteerinä. Samoihin aikoihin hän näki omin silmin, miten kultaseppä Claude Le Painctre poltettiin kerettiläisenä Place Maubertilla Pariisissa. Tuon nuoren miehen usko teki syvän vaikutuksen Crespiniin, jonka mukaan mies teloitettiin siksi, että hän ”kertoi vanhemmilleen ja ystävilleen totuuden”.

Noihin aikoihin Crespin aloitti lakimiehen uransa Arrasissa. Hänen omaksumiensa uusien näkemysten vuoksi häntä syytettiin kuitenkin pian kerettiläisyydestä. Hän pakeni vainoa Strasbourgiin Ranskaan ja muutti myöhemmin Geneveen, missä hän vietti aikaa  uskonpuhdistuksen kannattajien seurassa. Hän luopui lakimiehen urasta ja ryhtyi kirjanpainajaksi.

Crespin julkaisi sellaisten uskonpuhdistajien kuin Jean Calvinin, Martti Lutherin, John Knoxin ja Theodore Bezan teoksia. Hän painoi niin kutsutun Uuden testamentin kreikaksi sekä koko Raamatun tai osia siitä englanniksi, espanjaksi, italiaksi, latinaksi ja ranskaksi. Kuuluisan hänestä teki kuitenkin ”Marttyyrien kirja”. Siinä hän luetteli monia, jotka oli teloitettu kerettiläisinä vuosina 1415–1554.

Martyrologian tarkoitus

Monissa uskonpuhdistajien teoksissa tuomittiin katolisen kirkon edustajien raakuus. Ne valoivat kansaan rohkeutta esittämällä protestanttisten marttyyrien ”sankaruuden” jatkona niille kärsimyksille, joita ensimmäisen vuosisadan kristityt ja muut kauan sitten eläneet Jumalan palvelijat olivat kokeneet. Jotta protestanteilla olisi esimerkkejä, joita seurata, Crespin kokosi luettelon uskonsa vuoksi kuolleista. *

Crespinin kirjassa oli selostuksia oikeudenkäynneistä ja kuulusteluista samoin kuin silminnäkijöiden ja vankilassa olevien syytettyjen kertomuksia. Siinä oli myös vangeille lähetettyjä rohkaisukirjeitä, joista osa oli täynnä raamatunlainauksia. Crespinin mielestä kaltoin kohdeltujen usko ”ansaitsi tulla muistetuksi ikuisesti”.

Suuri osa Crespinin kirjan oppikysymyksistä keskittyi katolilaisten ja protestanttien välisiin tunnettuihin kiistoihin. Syyttäjät ja syytetyt väittelivät esimerkiksi kuvien käytöstä palvonnassa, kiirastulesta ja kuolleiden puolesta rukoilemisesta sekä siitä, toistuuko Jeesuksen uhri yhä uudelleen katolisessa messussa ja onko paavi Jumalan edustaja.

”Marttyyrien kirja” kertoi siitä kiistelystä ja suvaitsemattomuudesta, joka oli tunnusomaista noille väkivaltaisille ajoille. Vaikka Crespin keskittyi katolilaisten harjoittamaan protestanttien vainoon, ei pidä unohtaa, että protestantit ovat toisinaan vainonneet katolilaisia yhtä kiivaasti.

Väärä uskonto on kautta historian tahrannut itsensä ”profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden verellä, jotka on tapettu maan päällä”. Niiden veri, jotka Jumala tunnustaa uskollisiksi marttyyreiksi, huutaa varmasti kostoa. (Ilmestys 6:9, 10; 18:24.) Todennäköisesti jotkut niistä, jotka Jean Crespinin päivinä kärsivät ja kuolivat uskonsa vuoksi, etsivät vilpittömästi uskonnollista totuutta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 12]

Crespinin ”Marttyyrien kirjan” kansilehti (vuoden 1564 laitos).

[Kuva s. 13]

Protestantteja teloitetaan Ranskan kuninkaan Henrik II:n ja hänen hoviväkensä edessä.

[Kuvien lähdemerkintä s. 13]

Molempien sivujen kuvat: © Société de l’Histoire du Protestantisme Français, Paris