Raamatun näkökanta

Vaatiiko Jumala viettämään viikoittaista pyhäpäivää?

ERI puolilla maailmaa miljoonat muslimit, juutalaiset ja kristityiksi tunnustautuvat pyhittävät yhden päivän viikosta uskontonsa harjoittamiseen. Miksi? Ibrahim, harras muslimi, joka käy perjantaisin moskeijassa rukoilemassa ja kuuntelemassa saarnan, selittää: ”Haluan tuntea olevani lähellä Jumalaa ja saavuttaa mielenrauhan.”

Opettaako Raamattu, että Jumala vaatii viettämään viikoittaista pyhäpäivää? Onko Jumalan palveleminen jonain tiettynä päivänä avain todellisen hengellisen virvoituksen saamiseen?

Tilapäinen järjestely

Jumala antoi yli 3 500 vuotta sitten profeetta Mooseksen välityksellä erityisen lakikokoelman. Noihin lakeihin sisältyi järjestely, joka koski palvontaan tarkoitettuja lepopäiviä eli sapatteja. Näistä lepopäivistä vietettiin muita useammin viikkosapattia. Se alkoi perjantaina auringonlaskusta ja jatkui lauantaihin auringonlaskuun. (2. Mooseksen kirja 20:8–10.)

Vaadittiinko kaikkiin kansoihin kuuluvia viettämään tätä viikoittaista lepopäivää? Ei vaadittu. Mooseksen laki annettiin yksinomaan israelilaisille ja heidän keskuudessaan oleville käännynnäisille. Jumala sanoi Moosekselle: ”Israelin poikien on pidettävä sapatti – –. Se on tunnusmerkkinä minun ja Israelin poikien välillä ajan hämärään asti.” * (2. Mooseksen kirja 31:16, 17.)

Raamatussa Mooseksen lakia sanotaan ”tulevaisten varjoksi” (Kolossalaisille 2:17). Sapatti oli siis osa tilapäistä palvontajärjestelyä, joka edelsi jotain tulevaa, suurempaa järjestelyä (Heprealaisille 10:1). Raamattu osoittaa, että Israelille annettu Laki, johon sisältyi käsky viettää viikoittaista sapattipäivää, lakkasi Jumalan näkökannalta olemasta voimassa silloin kun Jeesus kuoli (Roomalaisille 10:4). Mitä sen tilalle tuli?

Uusi palvontatapa

Raamatussa kuvaillaan selvästi, miten Jumalaa tuli palvoa sen jälkeen kun Mooseksen laki oli täyttänyt tarkoituksensa. Odottiko Jumala, että häntä palveltaisiin jonain tiettynä päivänä viikossa?

Raamatun mukaan jotkin Israelille annetut käskyt soveltuivat myös kristilliseen seurakuntaan. Tällaisia olivat muun muassa käskyt karttaa epäjumalanpalvelusta, haureutta ja veren syömistä. (Apostolien teot 15:28, 29.) Merkille pantavaa on, että viikoittainen sapatti ei sisältynyt kristityille esitettyihin vaatimuksiin (Roomalaisille 14:5).

Mitä muuta Raamattu kertoo siitä, miten ensimmäisen vuosisadan kristityt palvoivat Jumalaa? He kokoontuivat säännöllisesti yhteen rukoilemaan, lukemaan Raamatun kirjoituksia, kuuntelemaan puheita ja laulamaan ylistyslauluja (Apostolien teot 12:12; Kolossalaisille 3:16). Näissä kokouksissa kristityt saivat opetusta, vahvistivat uskoaan ja rohkaisivat toinen toistaan (Heprealaisille 10:24, 25).

Raamatussa ei missään kohdin sanota, että kristittyjen tulisi pitää kokouksia juuri sunnuntaina tai jonain muuna tiettynä viikonpäivänä.  Miksi sitten monet kristityiksi tunnustautuvat pitävät sunnuntaita pyhäpäivänä? Tapa pitää jumalanpalveluksia sunnuntaisin on saanut alkunsa Raamatun valmistumisen jälkeisenä aikana. Tuolloin kristillisyyteen alettiin liittää ajatuksia ja perinteitä, jotka eivät perustu Raamattuun.

Onko Jumala myöhemmin ilmoittanut, että häntä tulisi kokoontua palvomaan jonain tiettynä päivänä? Ei ole. Oikea palvontatapa esitetään kaikkineen Pyhän Raamatun henkeytetyissä kirjoituksissa, joihin ei ole lisätty muita kirjoituksia. Apostoli Paavali kirjoitti Jumalan hengen ohjaamana: ”Vaikka me julistaisimme tai enkeli taivaasta julistaisi teille hyvänä uutisena jotakin muuta kuin sitä, minkä olemme teille hyvänä uutisena julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Galatalaisille 1:8.)

Jumalalle otollinen palvonta joka virvoittaa

Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat viettivät tunnontarkasti viikoittaista pyhäpäivää, mutta Jumala ei hyväksynyt heidän palvontaansa heidän pahan sydämentilansa vuoksi. He rakastivat rahaa ja ylenkatsoivat tavallista, vaatimatonta kansaa. He havittelivat huomattavaa asemaa ja olivat turmeltuneita ja osallistuivat aktiivisesti aikansa poliittisiin kiistoihin. (Matteus 23:6, 7, 29–33; Luukas 16:14; Johannes 11:46–48.) He väittivät edustavansa Jumalaa mutta muuttivat sapatin ihmistekoisten sääntöjen muodostamaksi taakaksi, vaikka Jumala oli tarkoittanut sen tuovan palvelijoilleen virvoitusta (Matteus 12:9–14).

Se, että joku viettää viikoittaista pyhäpäivää, ei siis itsessään merkitse sitä, että hänen palvontatapansa miellyttää Jumalaa. Mitä sitten on tehtävä? Jeesus esitti seuraavan vetoavan kutsun: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät.” (Matteus 11:28.) Jumalan palveleminen tarkoin Jeesuksen opetusten mukaisesti tuo virvoitusta. Siinä ei ole sijaa ulkokultaisuudelle eikä raskaille muotomenoille.

Jehovan todistajat pyrkivät kaikkialla maailmassa palvelemaan Jumalaa samalla tavoin kuin Jeesuksen varhaiset seuraajat. He pitävät viikoittain kokouksia, joissa he saavat Raamattuun perustuvaa opetusta. Siihen, minä päivinä kokouksia pidetään, eivät vaikuta epäraamatulliset perinteet vaan paikalliset olosuhteet. Olet aina tervetullut heidän kokouksiinsa, joissa Jumalaa palvellaan virvoitusta tuottavalla tavalla.

[Alaviite]

OLETKO MIETTINYT?

● Täytyykö Jumalaa palvella jonain tiettynä viikonpäivänä? (Roomalaisille 10:4; 14:5.)

● Miksi kristittyjen tulisi kokoontua yhteen palvomaan? (Heprealaisille 10:24, 25.)

● Miten Jumalaa voi palvella virvoitusta tuottavalla tavalla? (Matteus 11:28.)

[Taulukko/Kuvat s. 10, 11]

(Ks. painettu julkaisu)

TIISTAI

KESKIVIIKKO

1 TORSTAI

2 PERJANTAI

3 LAUANTAI

4 SUNNUNTAI