Liikenneonnettomuuksissa kuolee vuosittain yli miljoona ihmistä ja loukkaantuu noin 50 miljoonaa. Miljoonat kalat osaavat kuitenkin uida parvissa törmäilemättä juuri koskaan toisiinsa. Miten se on mahdollista, ja mitä sellaista niistä voidaan oppia, minkä avulla voitaisiin vähentää autokolareita?

Mieti: Parvina liikkuvat kalat saavat tietoa ympäristöstään silmien ja painetta aistivan kylkiviivan välityksellä. Näiden elimien avulla kala paikantaa ympärillään olevat kalat ja reagoi sitten seuraavilla tavoilla:

1. Rinnakkain eteneminen. Kala sovittaa nopeutensa vierellä uivien kalojen nopeuteen ja säilyttää niihin sopivan etäisyyden.

2. Parven pitäminen koossa. Kala hakeutuu lähemmäs edellä uivia kaloja.

3. Törmäysten välttäminen. Kala korjaa kulkusuuntaansa välttääkseen osumasta parven muihin kaloihin.

Eräs japanilainen autonvalmistaja suunnitteli näiden kolmen käyttäytymismallin pohjalta pieniä robottiautoja, jotka voivat kulkea ryhmänä törmäämättä toisiinsa. Silmien sijasta ne hyödyntävät viestintätekniikkaa ja kylkiviivan sijasta laseretäisyysmittareita. Valmistaja uskoo voivansa tämän tekniikan avulla suunnitella ”törmäämättömiä” autoja ja ”edistää tieliikenteen ympäristöystävällisyyttä ja ruuhkattomuutta”.

”Olemme toistaneet kalaparven käyttäytymisen huippuelektroniikan avulla”, sanoo robottiautohankkeen pääsuunnittelija Toshiyuki Andou. ”Voimme moottorien maailmassa oppia paljon kalaparvelta.”

Mitä ajattelet? Onko kalaparven käyttäytyminen sattuman seurausta vai suunnittelun tulosta?