Useimmat eläimet lähtevät metsäpaloja karkuun, mutta toisin on kulokauniaisten laita. Tämä johtuu siitä, että vastapalaneet puut ovat niille ihanteellisia munimispaikkoja. Lisäksi tuli ajaa tiehensä saalistajat, minkä ansiosta kulokauniainen voi syödä, paritella ja munia kaikessa rauhassa. Miten nämä kovakuoriaiset oikein löytävät tiensä palopaikalle?

Mieti: Kulokauniaisella on keskijalkojensa vieressä niin kutsutut kuoppaelimet, joiden avulla se pystyy aistimaan metsäpalon synnyttämän infrapunasäteilyn. Säteily kehittää kuoppaelimissä lämpöä ja ohjaa kulokauniaisen kohti liekkejä.

Näillä kuoriaisilla on käytettävissään muitakin aistimia tulen havaitsemiseen. Kun niiden suosikkipuut palavat, tuntosarvet tunnistavat joidenkin palavista puista vapautuvien yhdisteiden pienetkin pitoisuudet. Jotkut tutkijat sanovat, että kulokauniaiset voivat näillä ”savunilmaisimillaan” havaita yhden ainoan kytevän puun lähes kilometrin etäisyydeltä. Vaikuttaa siltä, että jos kuoriainen ottaa käyttöön koko arsenaalinsa, se voi aistia ja löytää jopa likimain 50 kilometrin päässä riehuvan metsäpalon.

Tutkijoiden toiveena on, että he voisivat kulokauniaisen kuoppaelintä ja tuntosarvia jäljittelemällä parantaa laitteita, jotka havaitsevat infrapunasäteilyn ja tulen. Nykyisiä tarkkoja infrapuna-antureita täytyy jäähdyttää, joten kulokauniainen voi auttaa tutkijoita kehittämään parempia, myös huoneenlämmössä toimivia antureita. Kuoriaisen tuntosarvet ovat innoittaneet insinöörejä kehittämään entistä herkempiä järjestelmiä, joiden avulla voidaan havaita tulipalot ja erottaa niiden sivutuotteet muista kemiallisista yhdisteistä.

Kulokauniaisen ainutlaatuinen kyky löytää itselleen munintapaikka hämmästyttää tutkijoita. Kuoriaisasiantuntija E. Richard Hoebeke Cornellin yliopistosta Yhdysvalloista ihmettelee, mistä tämä kyky on peräisin. Hän sanoo: ”On käsittämätöntä, miten vähän me tiedämme hyönteisten herkistä ja mutkikkaista aisteista.”

Mitä ajattelet? Onko kulokauniaisen kyky havaita metsäpalot evoluution vai luomisen tulosta?