Miten kärpänen kykenee lentäessään tekemään mutkikkaita ja hallittuja liikkeitä? Kun siihen osuu tuulenpuuska, miten se pystyy korjaamaan asentonsa nopeasti ja säilyttämään lentosuuntansa? Vastaus liittyy osittain kahteen siipien takana sijaitsevaan pikkuriikkiseen elimeen, joita sanotaan väristimiksi eli haltereiksi. *

Mieti: Väristin muistuttaa pientä rumpukapulaa, jonka päässä on nuppi. Lennon aikana väristimet lyövät samassa tahdissa siipien kanssa mutta vastakkaiseen suuntaan. Tutkijat ovat saaneet selville, että ne toimivat nerokkaina gyroskooppeina, jotka vakauttavat kärpäsen lentoa. *

Nuijamaiset väristimet ”heilahtelevat kellon heilurin tavoin samassa suunnassa”, sanotaan hakuteoksessa Encyclopedia of Adaptations in the Natural World. Siinä jatketaan, että väristin kiertyy, jos kärpänen lentäessään kääntyy äkisti, joko tarkoituksellisesti tai tuulenpuuskan voimasta. ”Väristimiin yhteydessä oleva tiheä hermopäätteiden joukko havaitsee kiertymisen, ja tieto kulkeutuu kärpäsen aivoihin, jolloin kärpänen osaa tehdä tarvittavan korjausliikkeen ja säilyttää – – lentosuuntansa.” Siksi kärpäset ovat erittäin ketteriä ja vaikeasti pyydystettäviä.

Väristimet ovat innoittaneet suunnittelijoita kehittelemään lukemattomia sovelluksia esimerkiksi robotteihin, avaruusaluksiin ja hyönteisiä muistuttaviin mikromekaanisiin lentäviin laitteisiin. ”Kukapa olisi uskonut, että kärpäsen kaltainen pieni, epämiellyttävä luontokappale voisi opettaa meille niin paljon?” sanoo lentotekniikan tutkija Rafal Zbikowski.

Mitä ajattelet? Onko kärpäsen gyroskooppina toimiva väristin evoluution vai suunnittelun tulos?