MONI suhtautuu lukemiinsa ja kuulemiinsa uutisiin varauksella. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 2012 tutkimus siitä, miten tarkkoina, rehellisinä ja kattavina ihmiset pitivät sanomalehti-, radio- ja televisiouutisia. Kuusi kymmenestä kertoi luottavansa uutisiin vain vähän tai ei lainkaan. Onko tällainen epäluottamus perusteltua?

Monet toimittajat ja uutistoimistot sanovat sitoutuneensa tuottamaan tarkkoja ja asiapitoisia uutisia. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Siihen vaikuttavat myös seuraavat seikat:

• MEDIAMOGULIT. Tärkeimmät mediakanavat ovat muutamien harvojen, vaikutusvaltaisten yritysten omistuksessa. Näillä mediakanavilla on paljon sananvaltaa siihen, mitä aiheita uutisiin valitaan ja millä tavoin ja missä määrin niitä käsitellään. Yritysten tarkoitus on kuitenkin yleensä tuottaa voittoa, joten mediakanavien päätöksiin saattavat vaikuttaa taloudelliset intressit. Uutiset, jotka voisivat tehdä hallaa yrityksen taloudelle, saatetaan jättää julkaisematta.

• VALTIOT. Suuri osa uutisista liittyy poliitikkoihin ja hallitusten toimintaan. Valtiot pyrkivät saamaan kansalaiset tukemaan hallituksen ja viranomaisten toimia. Lisäksi tiedotusvälineet ovat riippuvaisia hallituksen antamista tiedoista, minkä vuoksi toimittajat ja hallituksen lähteet tekevät toisinaan yhteistyötä.

•  MAINOSTAJAT. Useimmissa maissa median täytyy rahoittaa toimintansa itse, yleensä mainostuloilla. Yhdysvalloissa aikakauslehdet saavat tarvitsemistaan rahoista 50–60 prosenttia mainonnasta. Sanomalehdillä vastaava luku on 80 prosenttia ja kaupallisilla televisio- ja radiokanavilla 100 prosenttia. Mainostajat eivät ymmärrettävästikään halua rahoittaa esimerkiksi ohjelmia, joissa niiden tuotteet tai toiminta esitetään epäedullisessa valossa. Mikäli jonkin televisioyhtiön linja ei miellytä niitä, ne siirtyvät mainostamaan toisaalle. Siksi päätoimittajat saattavat sivuuttaa jutut, jotka toisivat rahoittajille kielteistä julkisuutta.

• EPÄREHELLISYYS. Kaikki toimittajat eivät ole rehellisiä. Jotkut tekaisevat uutisia. Muutama vuosi sitten eräs japanilainen reportteri halusi tehdä jutun siitä, miten sukeltajat vahingoittavat koralleja Okinawassa. Hän ei kuitenkaan löytänyt merkkejä tällaisesta toiminnasta, joten hän vahingoitti koralleja itse ja otti niistä valokuvia. Yleisön harhauttamiseksi kuvia voidaan myös käsitellä. Kuvankäsittelytekniikka on pitkälle kehittynyttä, ja joskus on käytännössä mahdotonta erottaa, onko jotain kuvaa käsitelty vai ei.

• JUTUN VÄRITTÄMINEN. Vaikka uutinen perustuisi vankkoihin tosiasioihin, niiden esittämistapa riippuu toimittajasta. Hän ratkaisee, mitä seikkoja uutiseen sisällytetään ja mitä ei. Oletetaan esimerkiksi, että jalkapallojoukkue häviää ottelun kahdella maalilla. Se on tosiasia. Siitä, miksi joukkue hävisi, voisi kuitenkin kertoa monta erilaista tarinaa.

• POIS JÄTTÄMINEN. Saadakseen aikaan mukaansatempaavan jutun toimittajat jättävät usein pois seikkoja, jotka saattaisivat mutkistaa sitä tai tuoda päivänvaloon ratkaisemattomia kysymyksiä. Niinpä toisia asioita paisutellaan ja toisia vähätellään. Uutisankkureiden ja toimittajien täytyy joskus kertoa monimutkainen juttu minuutissa tai parissa, minkä vuoksi oleellisia yksityiskohtia saatetaan jättää kertomatta.

•  KILPAILU. Televisiokanavien määrän moninkertaistuttua aika, jonka katsoja käyttää yhden kanavan katseluun, on vähentynyt jyrkästi. Pitääkseen yllä katsojien mielenkiintoa uutistoimistojenkin on täytynyt alkaa viihdyttää heitä ja keksiä jotain omaperäistä. Eräässä viestintää käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”[Televisio]uutisista on tullut sokeeraavien ja säväyttävien kuvien kavalkadeja samalla kun itse uutisjutut ovat lyhentyneet, jotta ne sopisivat katsojille, joiden keskittymiskyky kaiken aikaa heikkenee.” (Media Bias.)

• EREHDYKSET. Toimittajatkin ovat ihmisiä, joten heille sattuu erehdyksiä. Kirjoitus-, pilkku- tai kielioppivirhe voi vääristää lauseen merkityksen. Tosiasioita ei ehkä tule tarkistettua huolellisesti. Aikataulustaan myöhässä oleva toimittaja saattaa kiireen keskellä haksahtaa numeroissa ja kirjoittaa vaikkapa 100 000:n sijaan 10 000.

• VÄÄRÄT OLETUKSET. Tarkka uutisointi ei ole niin helppoa kuin äkkiseltään voisi luulla. Se mikä vaikuttaa tosiasialta tänään, voikin huomenna osoittautua vääräksi. Esimerkiksi maan uskottiin aikoinaan olevan aurinkokunnan keskipiste. Nyt kuitenkin tiedetään, että maa kiertää aurinkoa.

Vaikkei uutisiin ole viisasta uskoa sokeasti, se ei tarkoita sitä, ettei mihinkään niistä voisi luottaa. Tarvitaan sekä tervettä kriittisyyttä että avointa mieltä.

Raamatussa sanotaan: ”Eikö korva koettele sanoja niin kuin suulaki maistaa ruokaa?” (Job 12:11.) Seuraavassa on muutamia vinkkejä siitä, miten ”koetella sanoja”, joita kuulemme ja luemme.

• UUTISOIJA: Onko uutinen peräisin luotettavalta ja arvovaltaiselta taholta? Onko ohjelma tai julkaisu maineeltaan asiallinen vai sensaatiohakuinen? Mistä rahoitus tulee?

• LÄHTEET: Vaikuttaako siltä, että tutkimustyö on tehty huolellisesti? Perustuuko juttu vain yhteen lähteeseen? Ovatko lähteet luotettavia, rehellisiä ja puolueettomia? Ovatko lähteet tasapuolisia, vai onko ne valittu sillä perusteella, että ne esittävät vain yhden puolen asiasta?

• PÄÄMÄÄRÄ: Onko uutisen tarkoitus välittää tietoa vai viihdyttää? Yritetäänkö sen avulla myydä tai tukea jotain?

• SÄVY: Jos jokin uutinen on sävyltään vihamielinen, pahansuopa tai erittäin kriittinen, tarkoituksena on ehkä hyökätä pikemmin kuin välittää tietoa.

• YHDENMUKAISUUS: Onko juttu yhdenmukainen muiden samasta asiasta esitettyjen uutisten kanssa? Mikäli jutut ovat ristiriidassa keskenään, kannattaa olla tarkkana.

• AJANTASAISUUS: Onko uutinen tuore? Siihen, mitä pidettiin totena parikymmentä vuotta sitten, saatetaan nykyään suhtautua varauksellisesti. Jos toisaalta uutinen käsittelee juuri sattuneita tapauksia, tiedot eivät ehkä vielä ole tarkkoja ja kattavia.

Voiko uutisiin siis luottaa? Kuningas Salomo kirjoitti viisaasti: ”Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” (Sananlaskut 14:15.)