SUSAN alkoi epäillä Jumalan olemassaoloa 7-vuotiaana, kun hänen 9-vuotias ystävänsä Al joutui polion vuoksi sairaalaan, missä hänet pantiin rautakeuhkoon. Susan kertoi kokemuksestaan The New York Timesissa 6. tammikuuta 2013.

Käytyään katsomassa Alia sairaalassa Susan kysyi äidiltään: ”Miksi Jumala tekee tällaista pienelle pojalle?”

”Pappi sanoisi, että Jumalalla on siihen omat syynsä”, äiti vastasi, ”mutta en tiedä, mitä ne ovat.”

Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1954 tuli saataville Jonas Salkin poliorokote. Susanin äiti totesi, että ehkä Jumala oli auttanut tätä tutkimustyössään.

”Jumalan olisi pitänyt auttaa lääkäreitä jo kauan sitten, ettei Al olisi joutunut rautakeuhkoon”, Susan vastasi.

Lehtiartikkelissa Susan kiteytti lapsuudenkokemuksensa: ”[Al] kuoli vain kahdeksan vuotta tämän jälkeen, jolloin olin jo vankkumaton ateisti.”

Susanin tavoin monet, jotka ovat kohdanneet murhenäytelmän tai nähneet sellaisen, eivät ole löytäneet tyydyttäviä vastauksia Jumalaa koskeviin kysymyksiinsä. Joistakuista on tullut ateisteja, kun taas toiset eivät ehkä täysin kiellä Jumalan olemassaoloa, mutta he ovat alkaneet epäillä sitä.

Uskonto ei ole ateisteille ja skeptikoille aivan vieras asia. Päinvastoin juuri heidän kokemuksensa uskonnosta ovat usein tehneet heistä epäilijöitä. Heistä saattaa tuntua, ettei järjestäytynyt uskonto ole onnistunut antamaan vastauksia elämän vaikeisiin kysymyksiin. Ironista kyllä nuo samat kysymykset vaivaavat usein niitäkin, jotka sanovat uskovansa Jumalaan. Tarkastellaanpa kolmea kysymystä, jotka monet haluaisivat esittää Jumalalle ja joihin Raamattu vastaa.

Miksi kysymys on aiheellinen?

Monien mielestä rakastava Jumala estäisi murhenäytelmät.

MIETI: Toiseen kulttuuriin kuuluvien ihmisten tottumukset ja tavat voivat tuntua meistä omituisilta – jopa järkyttäviltä. Saattaisimme helposti ymmärtää heidän toimintansa väärin. Esimerkiksi jossain kulttuurissa katsekontaktia pidetään osoituksena rehellisyydestä, toisaalla se taas on merkki epäkunnioituksesta. Ei ole silti perusteita sanoa kumpaakaan näkemystä vääräksi. On vain opittava tuntemaan toinen kulttuuri paremmin.

Voisiko tilanne olla sama, kun on kysymys Jumalan menettelytapojen ymmärtämisestä? Monet uskovat kärsimysten olevan todiste siitä, ettei Jumalaa ole olemassa. Kuitenkin ne, jotka ovat saaneet tietää, miksi Jumala on sallinut kärsimyksiä, ovat vakuuttuneita hänen olemassaolostaan.

MITÄ RAAMATTU SANOO: Jumalan ajatukset ja menettelytavat ovat erilaisia kuin meidän (Jesaja 55:8, 9). Tämän vuoksi hänen toimintansa ja se, miksi hän odottaa ennen kuin toimii, voi aluksi näyttää meistä oudolta.

Meidän ei silti tarvitse hyväksyä sellaisia tyhjiä selityksiä, kuten ”tutkimattomat ovat Herran tiet”. Raamattu sen sijaan kannustaa hankkimaan lisää tietoa Jumalasta. Sen ansiosta voimme ymmärtää, miksi hän toimii tietyllä tavalla ja tiettynä aikana. * Voimme jopa päästä lähelle häntä (Jaakobin kirje 4:8).

Miksi kysymys on aiheellinen?

Jotkut ajattelevat, että niiden keskuudessa, jotka sanovat palvovansa Jumalaa, ei olisi niin paljon teeskentelyä, jos Jumala arvostaisi vilpittömyyttä.

MIETI: Kuvitellaanpa, että poika ei arvosta isänsä hyvää kasvatusta vaan lähtee kotoa ja alkaa viettää huonoa elämää. Vaikka isä ei hyväksy pojan toimintaa, hän antaa tämän tehdä oman valintansa. Voisivatko ne, jotka myöhemmin tapaavat pojan, päätellä aiheellisesti, että hänellä oli huono isä tai että hänellä ei ollut isää lainkaan? Eivät tietenkään! Samalla tavoin uskonnoissa esiintyvä tekopyhyys osoittaa vain sen, että Jumala antaa ihmisten päättää itse, minkä tien he elämässään valitsevat.

MITÄ RAAMATTU SANOO: Jumala vihaa uskonnollista tekopyhyyttä (Jeremia 7:29–31; 32:35). Hän kuitenkin sallii ihmisten käyttää tahdonvapauttaan. Monet, jotka sanovat uskovansa Jumalaan, ovat päättäneet noudattaa ihmisistä lähtöisin olevia uskonnollisia opetuksia sekä itse asettamiaan moraalinormeja (Matteus 15:7–9).

Jumalan hyväksymään uskontoon ei sitä vastoin kuulu tekopyhyys. * Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Tällaisen rakkauden tulee olla ”vailla ulkokultaisuutta” (Roomalaisille 12:9). Useimmat uskonnot ovat epäonnistuneet tässä. Esimerkiksi Ruandan kansanmurhan aikana vuonna 1994 kymmenettuhannet uskonnolliset ihmiset teurastivat samaan uskontokuntaan kuuluvia ihmisiä vain sen vuoksi, että nämä eivät olleet samaa heimoa. Sen sijaan Jehovan todistajat eivät osallistuneet tuohon verilöylyyn. Monet suojelivat uskonveljiään ja myös muita ja vaaransivat siten jopa oman henkensä. Tällaiset epäitsekkäät teot osoittavat, että tekopyhyys ei tahraa kaikkia uskontoja.

Miksi kysymys on aiheellinen?

Jotkut pohtivat, miksi elämme vain 80–90 vuotta ja sitten kuolemme. Mikä on tämän lyhyen olemassaolon tarkoitus?

MIETI: Monet, jotka eivät usko Jumalaan, myöntävät, että luonnossa esiintyvälle järjestykselle ja monimutkaisuudelle täytyy olla jokin selitys. He havaitsevat, että kotiplaneettamme ja muut planeetat sekä kuu ovat juuri oikeanlaiset ja oikeilla paikoillaan, jotta ne voivat ylläpitää elämää maan päällä. Maailmankaikkeutta hallitsevat luonnonlait ovat täydellisesti hienosäädettyjä. Pienikin muutos johtaisi siihen, ettei elämä maapallolla olisi mahdollista.

MITÄ RAAMATTU SANOO: Vaikka monet pitävät suhteellisen lyhyttä elämää todisteena siitä, että Jumalaa ei ole, luomakunta tarjoaa runsaasti todisteita Luojan olemassaolon puolesta (Roomalaisille 1:20). Luojalla oli jokin tarkoitus, kun hän teki kaiken, ja syy olemassaoloomme liittyy siihen läheisesti. Jumala loi ihmiset elämään ikuisesti maan päällä, eikä hän ole hylännyt tarkoitustaan (Psalmit 37:11, 29; Jesaja 55:11).

Luomakunta voi kertoa meille Jumalan olemassaolosta ja jopa joistakin hänen ominaisuuksistaan. Jumala ei kuitenkaan paljasta meille sen välityksellä tarkoitustaan. Tuon tarkoituksen ja siten myös olemassaolomme merkityksen selville saaminen edellyttää sitä, että Jumala kertoo ne meille. Hän kommunikoi kanssamme Raamatun välityksellä selvin, yksinkertaisin sanoin. * Jehovan todistajat kannustavat sinua tutustumaan ennakkoluulottomasti Raamatun antamiin vastauksiin.