ON MARRASKUUN loppupuoli 1932 Meksikon pääkaupungissa Méxicossa. Tähän yli miljoonan asukkaan vilkkaaseen kaupunkiin on saatu vain viikkoa aiemmin ensimmäiset liikennevalot. Mutta nyt liikennevalot ovat jo vanha uutinen, ja toimittajat ovat siirtyneet tämän viikon tapahtumaan. He odottavat rautatieasemalla kamerat valmiina erikoisvierasta, Vartiotorni-seuran presidenttiä Joseph F. Rutherfordia. Myös paikalliset Jehovan todistajat ovat toivottamassa lämpimästi tervetulleeksi veli Rutherfordia, joka on tulossa kolmipäiväiseen valtakunnalliseen konventtiin.

Kultaisessa Ajassa (engl.) todettiin: ”Epäilemättä tämä konventti jää historiaan merkittävänä etappina siinä totuuden eteenpäinmarssissa, joka on käynnissä Meksikon tasavallassa.” Mikä teki tästä konventista näin huomionarvoisen, vaikka läsnä oli vain noin 150 henkeä?

Ennen tätä tapahtumaa Meksikossa ei ollut saatu paljoakaan valtakunnan hedelmää. Pieniä konventteja oli pidetty vuodesta 1919 lähtien, mutta seuraavina vuosina seurakuntien määrä oli vähentynyt. Méxicoon perustettiin haaratoimisto vuonna 1929, mikä herätti suuria toiveita. Voitettavana oli silti monia esteitä. Veljiä neuvottiin, ettei kaupallista toimintaa ja saarnaamistyötä tullut sekoittaa yhteen. Eräs kolporteeraaja loukkaantui tästä, jätti järjestön ja perusti oman raamatuntutkisteluryhmän. Samoihin aikoihin haaratoimistonvalvoja syyllistyi epäraamatulliseen käytökseen ja hänet täytyi poistaa tehtävästä. Meksikon uskolliset todistajat tarvitsivat nyt hengellistä piristystä.

Veli Rutherford rohkaisi ystäviä vierailunsa aikana pitämällä kaksi innostavaa konventtipuhetta ja viisi voimakasta radiopuhetta. Meksikon radioasemat välittivät ensimmäistä kertaa hyvää uutista joka puolelle maata. Konventin jälkeen uusi haaratoimistonvalvoja ryhtyi organisoimaan työtä ja innokkaat todistajat menivät Jehovan siunauksen ansiosta eteenpäin uusin voimin.

Seuraavana vuonna maassa pidettiin kaksi konventtia, toinen Veracruzin satamakaupungissa ja toinen Méxicossa. Kentällä tehty kova työ alkoi tuottaa tulosta. Vuonna 1931 julistajia oli 82. Kymmenen vuotta myöhemmin julistajamäärä oli kymmenkertaistunut. Vuoden 1941 teokraattiseen konventtiin Méxicoon tuli noin tuhat henkeä.

Vuonna 1943 todistajat tekivät mainoskilpien avulla tunnetuksi ”Vapaan kansan” teokraattista konventtia, joka pidettiin 12 kaupungissa Meksikossa. * Kukin todistaja kantoi kahta mainoskilpeä, jotka riippuivat hartioiden yli kulkevista  naruista rinnan ja selän puolella. Tämä todistusmenetelmä oli ollut käytössä vuodesta 1936 lähtien.

La Nación -lehti kommentoi Méxicossa järjestetyn mainoskulkueen menestystä seuraavasti: ”Ensimmäisenä päivänä – – [todistajia] pyydettiin kutsumaan konventtiin lisää väkeä. Seuraavana päivänä kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään.” Katolinen kirkko ei ollut mielissään tilanteesta ja järjesti kampanjan Jehovan todistajia vastaan. Vastustuksesta huolimatta pelottomat veljet ja sisaret jatkoivat todistamista kaduilla. La Nación raportoi: ”Koko kaupunki näki heidät. – – miehet ja naiset muuttuivat käveleviksi mainoksiksi.” Artikkelissa oli kuva, jossa veljet olivat liikkeellä Méxicon kaduilla, ja kuvatekstissä luki: ”Hyökkäys kaduille.”

Meksikossa pidettiin noina vuosina vain muutamia konventteja, ja paikalle päästäkseen monet todistajat tekivät isoja uhrauksia. Konventtivieraita tuli syrjäisistä kylistä, joihin ei päässyt junalla ja joihin ei ollut edes maantietä. Eräs seurakunta kirjoitti: ”Ainoa tämän paikan läheltä kulkeva linja on lennätinlinja.” Monien täytyi ratsastaa muulilla tai kävellä päiväkausia päästäkseen junaan, joka vei heidät konventtikaupunkiin.

Suurin osa todistajista oli köyhiä, ja he hädin tuskin pystyivät maksamaan yhdensuuntaista matkaa konventtiin. Paikalliset todistajat osoittivat vieraanvaraisuutta ja majoittivat monia koteihinsa. Toiset yöpyivät valtakunnansaleilla. Erään kerran noin 90 konventtivierasta sai yösijan haaratoimistosta, missä he nukkuivat kirjalaatikoiden päällä. Vuoteet olivat vieri vieressä, ja jokainen niistä koostui 20 laatikosta. Vuosikirjassa (engl.) kerrottiin, että kiitollisten vieraiden mielestä nämä vuoteet olivat ”pehmeämpiä ja lämpimämpiä kuin betonilattia”.

Veljet ja sisaret olivat sitä mieltä, että tällaiset iloiset yhteenkokoontumiset olivat ilman muuta kaikkien uhrausten arvoisia. Työ jatkaa tasaista kasvua Meksikossa, ja nykyään todistajia on siellä lähes miljoona. * Vuoden 1949 Meksikon haaratoimiston raportissa sanottiin veljistä: ”Vaikeat ajat eivät laimenna heidän intoaan. Jokainen konventti on päällimmäisenä puheenaiheena vielä pitkään sen jälkeenkin, ja veljet kysyvät jatkuvasti: ’Milloin meillä on seuraava konventti?’ ” Meksikon todistajilla on edelleen samanlainen kiitollinen ja innostunut asenne. (Arkistostamme Keski-Amerikasta.)