TUNNETKO veljiä tai sisaria, jotka ovat muuttaneet vieraaseen maahan, missä on suurempi tarve Valtakunnan julistajista? Oletko joskus pohtinut: Mikä saa heidät palvelemaan ulkomailla? Miten he ovat valmistautuneet tällaiseen palvelusmuotoon? Voisinko minäkin toimia heidän tavallaan? Paras keino saada vastaukset on tietenkin kysyä heiltä itseltään. Tehdäänpä niin.

Mikä sai sinut harkitsemaan palvelemista tarvealueella vieraassa maassa? Yhdysvalloista  kotoisin oleva noin 35-vuotias Amy kertoo: ”Monien vuosien ajan pohdin palvelemista vieraassa maassa, mutta se tuntui minusta mahdottomalta tavoitteelta.” Mikä sai hänet toisiin ajatuksiin? ”Belizessä palveleva aviopari kutsui minut vuonna 2004 luokseen. He ehdottivat, että toimisin tienraivaajana heidän kanssaan kuukauden ajan. Tein niin, ja se oli mahtavaa! Vuoden kuluttua muutin tienraivaajaksi Ghanaan.”

Joitakin vuosia sitten Stephanie, joka on lähes 30-vuotias ja hänkin Yhdysvalloista, pysähtyi pohtimaan olosuhteitaan tarkemmin. Hän tajusi, että koska hänellä oli hyvä terveys eikä lainkaan perhevelvollisuuksia, hän pystyisi antamaan Jehovalle paljon enemmän. Tällainen rehellinen itsetutkistelu motivoi häntä muuttamaan Ghanaan, jotta hän voisi laajentaa palvelustaan. Filip ja Ida ovat keski-ikäinen tienraivaajapariskunta Tanskasta. He olivat aina haaveilleet muutosta tarvealueelle ja etsivät keinoja toteuttaa unelmansa. Filip kertoo: ”Kun mahdollisuus avautui, tuntui kuin Jehova olisi sanonut meille: ’Tarttukaa tilaisuuteen!’ ” He muuttivat Ghanaan vuonna 2008 ja palvelivat siellä yli kolme vuotta.

 Yli 30-vuotiaat Hans ja Brook ovat aviopari ja palvelevat tienraivaajina Yhdysvalloissa. Vuonna 2005 he olivat mukana auttamassa hurrikaani Katrinan uhreja. Myöhemmin he hakivat kansainvälisiin rakennushankkeisiin mutta eivät saaneet kutsua. Hans muistelee: ”Sitten kuulimme konventtipuheen, jossa mainittiin kuningas Daavid. Hän hyväksyi sen, ettei hän saanut rakentaa temppeliä. Siksi hän muutti päämääräänsä. Tämä auttoi meitä ymmärtämään, että omia teokraattisia tavoitteitaan voi muuttaa.” (1. Aik. 17:1–4, 11, 12; 22:5–11.) Brook lisää: ”Jehova halusi meidän koputtavan toista ovea.”

Kuultuaan muissa maissa palvelevien ystäviensä jännittäviä kokemuksia Hans ja Brook päättivät kokeilla tienraivausta ulkomaisilla kentillä. Vuonna 2012 he menivät Ghanaan ja pystyivät palvelemaan paikallisessa viittomakielisessä seurakunnassa neljän kuukauden ajan. Vaikka heidän täytyi palata Yhdysvaltoihin, Ghanassa saatu kokemus syvensi heidän haluaan pitää Valtakunnan edut ensimmäisellä sijalla elämässään. Sen jälkeen he ovat auttaneet haaratoimiston rakennusprojektilla Mikronesiassa.

Miten valmistauduit palvelemaan tarvealueella? Stephanie sanoo: ”Luin Vartiotornin artikkeleita, jotka käsittelivät palvelemista tarvealueilla. * Lisäksi puhuin seurakunnan vanhinten sekä kierrosvalvojan ja hänen vaimonsa kanssa halustani palvella ulkomailla. Ennen kaikkea kerroin tavoitteestani usein Jehovalle rukouksessa.” Stephanie myös piti elämänsä yksinkertaisena, minkä ansiosta hän saattoi laittaa rahaa säästöön ulkomailla palvelemista varten.

Hans kertoo: ”Rukoilimme Jehovalta opastusta, koska halusimme mennä sinne, minne hän meidät ohjaisi. Mainitsimme rukouksissamme myös tarkan päivämäärän, jolloin aioimme toteuttaa suunnitelmamme.” Tuo aviopari lähetti kirjeet neljään eri  haaratoimistoon. Saatuaan myönteisen vastauksen Ghanan haaratoimistosta he matkustivat tuohon maahan aikomuksenaan olla siellä kaksi kuukautta. ”Nautimme seurakunnan kanssa työskentelemisestä niin paljon, että päätimmekin viipyä pitempään”, Hans sanoo.

Aviopari George ja Adria ovat lähes 40-vuotiaita ja kotoisin Kanadasta. He pitivät mielessään, että hyvät aikomukset eivät riitä Jehovan siunauksen saamiseksi vaan että on myös tehtävä hyviä ratkaisuja. Siksi he ottivat päättäväisiä askeleita tavoitettaan kohti. He saivat yhteyden erääseen tarvealueella Ghanassa palvelevaan sisareen ja kysyivät häneltä monesta asiasta. Lisäksi tuo pariskunta kirjoitti Kanadan ja Ghanan haaratoimistoihin. Adria sanoo: ”Me myös pyrimme yksinkertaistamaan elämäämme entisestään.” Noiden ratkaisujen ansiosta he saattoivat muuttaa Ghanaan vuonna 2004.

Millaisia haasteita kohtasit muuttosi jälkeen, ja miten selviydyit niistä? Amy poti aluksi koti-ikävää. ”Kaikki poikkesi niin paljon siitä, mihin olin tottunut.” Mikä auttoi häntä? ”Puhelinsoitot perheenjäseniltä, jotka ilmaisivat arvostavansa palvelustani, auttoivat minua jatkamaan palvelustani täällä. Aloin myöhemmin käydä perheeni kanssa videokeskusteluja. Koska pystyimme näkemään toisemme, he eivät tuntuneet olevan niin kaukana.” Amy kertoo, että ystävystyminen kokeneen paikallisen sisaren kanssa auttoi häntä ymmärtämään erilaisia tapoja. ”Hänestä tuli luottoystäväni, jonka puoleen  käännyin aina kun en tajunnut, miksi ihmiset reagoivat jollakin tietyllä tavalla. Hänen avullaan opin, mitä tehdä ja mitä välttää. Näin saatoin jatkaa palvelustani iloiten.”

George ja Adria kertovat, että kun he muuttivat Ghanaan, heistä tuntui kuin he olisivat siirtyneet ajassa taaksepäin. ”Käytimme pesukoneen sijasta ämpäreitä. Aterian valmistaminen näytti kestävän kymmenen kertaa kauemmin kuin mihin olimme tottuneet”, Adria sanoo. ”Mutta ei aikaakaan, kun hankalista tilanteista tuli vain uusia kokemuksia, joita kertoa toisille.” Brook jatkaa: ”Huolimatta vaikeuksista, joita me tienraivaajat kohtaamme, elämämme tuottaa tyydytystä. Kun kokoamme yhteen kaikki saamamme rakentavat kokemukset, niistä muodostuu kaunis muistojen helminauha, jota vaalimme.”

Miksi suosittelet tällaista palvelusmuotoa toisille? Stephanie sanoo: ”Saarnaamistyö on todellinen ilo sellaisella alueella, missä ihmiset ovat niin innokkaita oppimaan totuuden, että he haluavat tutkia Raamattua kanssamme joka päivä. Muutto tarvealueelle on ollut parhaita päätöksiä, mitä olen koskaan tehnyt!” Vuonna 2014 Stephanie meni naimisiin Aaronin kanssa, ja tätä nykyä he palvelevat Ghanan haaratoimistossa.

”Tämä on ollut upea kokemus”, sanoo Saksasta kotoisin oleva Christine, joka on vähän yli 30-vuotias tienraivaaja. Hän palveli Boliviassa ennen muuttoaan Ghanaan. Hän lisää: ”Koska olen kaukana perheestäni, käännyn aina Jehovan puoleen saadakseni apua. Hänestä on tullut minulle todellisempi kuin koskaan ennen. Saan myös nauttia suurenmoisesta yksimielisyydestä, joka vallitsee Jehovan kansan keskuudessa. Tämä palvelus on rikastuttanut elämääni.” Christine meni äskettäin naimisiin Gideonin kanssa, ja yhdessä he jatkavat palvelemista Ghanassa.

Filip ja Ida kertovat, miten he auttoivat tutkisteluoppilaita edistymään. ”Meillä oli aluksi raamatuntutkisteluja 15 tai enemmänkin, mutta rajoitimme niiden määrän 10:een, jotta pystyimme opettamaan oppilaitamme perusteellisemmin.” Hyötyivätkö oppilaat tästä? Filip selittää: ”Johdin tutkistelua nuorelle Michael-nimiselle miehelle. Hän pystyi tutkimaan joka päivä ja valmistautui niin hyvin, että pääsimme Raamattu opettaa -kirjan loppuun kuukaudessa. Sen jälkeen Michaelista tuli kastamaton julistaja. Ollessaan ensimmäistä kertaa kenttäpalveluksessa hän kysyi minulta: ’Voisitko auttaa minua raamatuntutkisteluissani?’ Katsoin häntä hämmästyneenä. Michael kertoi, että hän oli aloittanut kolme tutkistelua ja tarvitsi vähän apua niiden johtamisessa.” Ajattelehan! Opettajia tarvitaan niin paljon, että jopa tutkisteluoppilaat opettavat toisia ymmärtämään Raamattua!

Amy kertoo tajunneensa nopeasti, että apua tarvittiin paljon: ”Pian Ghanaan saapumiseni jälkeen saarnasimme pienessä kylässä, jossa etsimme kuuroja ihmisiä. Emme löytäneet vain yhtä kuuroa vaan kahdeksan pelkästään tuosta kylästä!” Sittemmin Amy meni naimisiin Ericin kanssa, ja he toimivat nyt yhdessä erikoistienraivaajina. He tukevat viittomakielistä seurakuntaa, jonka välityksellä autetaan maan yli 300:aa kuuroa julistajaa sekä kiinnostuneita. Palvellessaan Ghanassa George ja Adria saivat omakohtaisesti kokea, mitä lähetystyöntekijänä oleminen merkitsee. He olivatkin ikionnellisia, kun heidät kutsuttiin Gilead-koulun 126. kurssille. Nykyään he palvelevat lähetystyöntekijöinä Mosambikissa.

On sydäntä lämmittävää nähdä monien toisista maista tulleiden työskentelevän ahkerasti paikallisten veljien ja sisarten kanssa elonkorjuutyössä (Joh. 4:35). Vuoden jokaisena viikkona Ghanassa käy kasteella keskimäärin 120 ihmistä. Samoin kuin ne 17, jotka ovat muuttaneet tarvealueelle Ghanaan, monet tuhannet evankelistat ympäri maailmaa ovat tarjoutuneet palvelemaan Jehovaa rakkaus vaikuttimenaan. He toimivat alueilla, joilla tarvitaan lisää Valtakunnan julistajia. Tällaiset innokkaat työntekijät ilahduttavat varmasti Jehovan sydämen! (Ps. 110:3; Sananl. 27:11.)