JOHNIN isä kastettiin Jehovan todistajaksi 1950-luvun lopulla pienessä kaupungissa Gujaratin osavaltiossa Intiassa. John ja hänen viisi sisarustaan sekä heidän äitinsä olivat kaikki hartaita katolilaisia ja vastustivat isän uskoa.

Kerran Johnin isä pyysi häntä viemään kirjekuoren eräälle seurakunnan veljelle. Samana aamuna John viilsi kuitenkin sormensa pahasti avatessaan isoa peltitynnyriä. Siitä huolimatta hän halusi totella isää. Hän kietaisi vertavuotavan sormensa ympärille palan kangasta ja lähti jalkaisin viemään kirjekuorta.

Perillä John tapasi kirjeen vastaanottajan vaimon, joka oli Jehovan todistaja. Kun John ojensi kirjekuoren hänelle, hän huomasi, että John oli loukannut sormensa, ja tarjoutui auttamaan. Hän haki ensiapupakkauksen, puhdisti haavan desinfiointiaineella ja pani sormeen siteen. Sitten hän keitti Johnille kupin teetä ja kertoi samalla ystävällisesti Raamatusta.

Johnin ennakkoluulot todistajia kohtaan olivat tuolloin jo alkaneet hälvetä, joten hän kysyi sisarelta kahdesta aiheesta, joissa hänen isänsä näkemykset erosivat hänen omistaan: onko Jeesus Jumala, ja pitäisikö kristittyjen rukoilla Mariaa? Sisar oli opetellut Johnin äidinkieltä gudžaratia, ja hän vastasi kysymyksiin Raamatun avulla. Sitten hän antoi Johnille kirjasen ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta”.

Myöhemmin kun John luki kirjasen, hänestä tuntui, että hän kuuli Raamatun totuudesta ensimmäisen kerran. Hän meni papin luokse ja kysyi häneltä samat kaksi kysymystä. Pappi hermostui, heitti Johnia Raamatulla ja huusi: ”Sinusta on tullut Saatana! Näytä, missä Raamattu sanoo, ettei Jeesus ole Jumala. Näytä, missä sanotaan, että Mariaa ei tule palvoa. Näytä minulle!” John oli niin järkyttynyt papin käytöksestä, että sanoi hänelle: ”En enää astu jalallanikaan katoliseen kirkkoon.” Ja hän piti sanansa.

John ryhtyi tutkimaan Raamattua todistajien kanssa, asettui totuuden puolelle ja alkoi palvella Jehovaa. Aikanaan monet hänen perheenjäsenistään tekivät samoin. Johnilla on edelleen arpi oikean käden etusormessa, jonka hän loukkasi noin 60 vuotta sitten. Hän muistelee lämmöllä tuota yhtä huomaavaisuuden tekoa, joka johti hänet Jehovan palvonnan yhteyteen (2. Kor. 6:4, 6).