Tarvitsemme valmennetun omantunnon

Vaikutti siltä, että päivästä tulisi ikimuistoinen niille matkustajille ja miehistön jäsenille, jotka olivat matkalla kohti Etelämannerta Air New Zealand -lentoyhtiön lennolla 901. Kamerat olivat laukaisuvalmiina, ja DC-10:ssä vallitsi juhlatunnelma sen lähestyessä valkoista mannerta, joka näytti ilmasta käsin upealta.

KONEEN kapteenilla oli 15 vuoden kokemus, ja hänelle oli kertynyt yli 11000 lentotuntia. Ennen lähtöä hän oli syöttänyt lentosuunnitelman huolellisesti tietokoneelle aavistamatta, että hänen saamansa koordinaatit olivat väärät. Hiukan alle 600 metrin korkeudessa DC-10 lensi pilven läpi ja törmäsi Erebusvuoren alarinteeseen, minkä seurauksena kaikki 257 koneessa ollutta saivat surmansa.

Aivan kuten lentäjät luottavat nykyään siihen, että tietokoneet opastavat heidän koneensa halki ilmojen, ihmisille on annettu omatunto, joka opastaa heitä elämän varrella. Lentoa 901 kohdannut hirvittävä murhenäytelmä voi lisäksi opettaa jotain hyvin tärkeää omastatunnostamme. Esimerkiksi samoin kuin lentoturvallisuus riippuu asianmukaisesti toimivasta ohjausjärjestelmästä ja täsmällisistä vertailupisteistä, hengellinen, moraalinen ja jopa fyysinen hyvinvointimme riippuvat herkästi reagoivasta omastatunnosta, jota opastaa oikea moraalinen ohjausjärjestelmä.

Nykymaailmassa tällaiset ohjeet ovat ikävä kyllä nopeasti katoamassa tai ne sivuutetaan. Muuan amerikkalainen opettaja sanoi: ”Tätä nykyä kuulemme usein siitä, että keskivertokoululainen ei osaa lukea eikä kirjoittaa ja että hänelle tuottaa vaikeuksia löytää Ranska kartalta. Hänen on myös vaikea erottaa oikeaa väärästä. Monien kasvatuksellisten ongelmien joukkoon on lukutaidottomuuden ja huonon laskupään lisäksi luettava perinpohjainen moraalinen sekasorto.” Hän totesi myös, että ”nykynuoret elävät moraalisessa sumussa. Jos kysyy joltakulta heistä, onko olemassa oikeaa ja väärää, joutuu äkkiä kasvotusten hämmentyneen, tuppisuisen, hermostuneen ja epävarman ihmisen kanssa. – – Yliopistossa hämmentyneisyys pikemminkin lisääntyy kuin vähenee.”

Yksi syy hämmentyneisyyteen on moraalinen relativismi, laajalle levinnyt näkemys, jonka mukaan normit vaihtelevat henkilökohtaisten mieltymysten tai kulttuurin mukaan. Kuvittele, mitä tapahtuisi, jos lentäjien olisi suunnistettava tarkoin määrättyjen vertailupisteiden sijasta sellaisten lentomajakoiden mukaan, jotka siirtyisivät yllättäen paikasta toiseen ja toisinaan katoaisivat kokonaan! Erebusvuorella sattuneen onnettomuuden kaltaiset katastrofit olisivat epäilemättä tavallisia. Samoin maailma, joka on hylännyt täsmälliset moraalinormit, korjaa lohdutonta ja kasvavaa kurjuuden ja kuoleman satoa, kun uskottomuus hajottaa perheitä ja miljoonat kärsivät aidsin tai muiden sukupuolitautien vuoksi.

Moraalinen relativismi voi kuulostaa sivistyneeltä, mutta todellisuudessa sen kannattajat ovat niiden muinaisten niniveläisten kaltaisia, jotka eivät tienneet ”eroa oikean ja vasemman kätensä välillä”. Moraalisen relativismin noudattajat muistuttavat niitä luopioisraelilaisia, jotka sanoivat ”hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi”. (Joona 4:11; Jesaja 5:20.)

Mistä siis voimme löytää selkeitä, yksiselitteisiä lakeja ja periaatteita, joiden avulla voimme valmentaa omastatunnostamme turvallisen oppaan? Miljoonat ovat havainneet, että Raamattu on täydellinen kirja tähän tarkoitukseen. Raamattu sisältää kaiken olennaisen  työ- ja muusta moraalista ja lasten valmentamisesta Jumalan palvontaan asti (2. Timoteukselle 3:16). Se on osoittautunut satojen vuosien ajan täysin luotettavaksi. Koska Raamatun moraalinormit ovat kaikkein korkeimman vallanpitäjän, Luojamme, asettamat, ne soveltuvat kaikkiin ihmisiin. Meidän ei siis tarvitse olla epätietoisia moraalikysymyksissä.

Nykyään omatuntomme on kuitenkin suuremman hyökkäyksen kohteena kuin milloinkaan aiemmin. Miten se on mahdollista? Ja miten voimme varjella omaatuntoamme? Alkuun kannattaa ottaa selville, kuka tuo hyökkäyksen lähde on ja millaista taktiikkaa hän käyttää. Näitä seikkoja tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.