Jehovan onnelliset palvelijat
Jehovan onnelliset palvelijat
”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (MATTEUS 5:3)
1. Mitä on tosi onnellisuus, ja mitä se ilmaisee?
ONNELLISUUS on kallisarvoinen omaisuus, josta Jehovan kansa saa nauttia. Psalmista Daavid huudahti: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” (Psalmit 144:15.) Onnellisuus merkitsee hyvän olon tunnetta. Syvin onnellisuus – joka ulottuu aivan sisimpäämme saakka – kumpuaa sen tajuamisesta, että Jehova siunaa meitä (Sananlaskut 10:22). Tällainen onnellisuus ilmaisee, että meillä on läheinen suhde taivaalliseen Isäämme ja että tiedämme tekevämme hänen tahtonsa (Psalmit 112:1; 119:1, 2). Jeesus luetteli yhdeksän syytä, joiden vuoksi meidän voidaan sanoa olevan onnellisia. Tarkastelemalla näitä niin sanottuja autuaaksijulistuksia tässä ja seuraavassa kirjoituksessa saamme selville, miten onnellisia voimmekaan olla, jos palvelemme uskollisesti ”onnellista Jumalaa”, Jehovaa (1. Timoteukselle 1:11).
Tietoisuus hengellisestä tarpeesta
2. Missä tilanteessa Jeesus puhui onnellisuudesta, ja mitä hän sanoi aluksi?
2 Jeesus piti vuonna 31 yhden kaikkien aikojen kuuluisimmista puheista. Sitä sanotaan vuorisaarnaksi, koska hän piti sen vuorenrinteellä, josta avautui näkymä Galileanmerelle. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan: ”Nähdessään ihmisjoukot – – [Jeesus] nousi vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen luokseen; ja hän avasi suunsa ja alkoi opettaa heitä sanoen: ’Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.’” Kirjaimellisesti käännettyinä Jeesuksen alkusanat kuuluvat: ”Onnellisia hengeltä köyhät” tai: Matteus 5:1–3, Kingdom Interlinear; engl. viitelaitoksen alaviite.) Today’s English Version kääntää: ”Onnellisia ovat ne, jotka tietävät olevansa hengellisesti köyhiä.”
”Onnellisia ovat ne, jotka ovat hengen kerjäläisiä.” (3. Millä tavoin nöyrä asenne edistää onnellisuutta?
3 Jeesus korosti vuorisaarnassaan, että ihminen on paljon onnellisempi, jos hän tajuaa tarvitsevansa hengellisiä asioita. Koska nöyrät kristityt ovat täysin tietoisia syntisestä tilastaan, he anovat Jehovalta anteeksiantoa Kristuksen lunastusuhrin perusteella (1. Johanneksen kirje 1:9). Näin he saavat mielenrauhan ja todellisen onnellisuuden. ”Onnellinen on se, jonka kapina on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty.” (Psalmit 32:1; 119:165.)
4. a) Miten voimme osoittaa olevamme tietoisia itsemme ja toisten hengellisestä tarpeesta? b) Mikä lisää onnellisuuttamme, kun olemme tietoisia hengellisestä tarpeestamme?
4 Tietoisuus hengellisestä tarpeestamme saa meidät lukemaan Raamattua päivittäin, nauttimaan hengellistä ravintoa, jota ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” jakelee ”oikeaan aikaan”, ja käymään kristillisissä kokouksissa säännöllisesti (Matteus 24:45; Psalmit 1:1, 2; 119:111; Heprealaisille 10:25). Lähimmäisenrakkaus saa meidät tietoisiksi toisten hengellisestä tarpeesta ja kannustaa meitä saarnaamaan ja opettamaan innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista (Markus 13:10; Roomalaisille 1:14–16). Raamatun totuuksien kertominen toisille tuottaa meille onnellisuutta (Apostolien teot 20:20, 35). Onnellisuus syvenee edelleen, kun mietiskelee suurenmoista Valtakunnan toivoa ja siunauksia, jotka Valtakunta tuo tullessaan. Voideltujen kristittyjen ”pienelle laumalle” Valtakunnan toivo merkitsee kuolematonta elämää taivaassa osana Kristuksen Valtakunta-hallitusta (Luukas 12:32; 1. Korinttilaisille 15:50, 54). ”Muille lampaille” se merkitsee ikuista elämää paratiisimaan päällä tuon Valtakunta-hallituksen alaisuudessa (Johannes 10:16; Psalmit 37:11; Matteus 25:34, 46).
Miten surevat voivat olla onnellisia
5. a) Mitä tarkoitetaan ”niillä, jotka surevat”? b) Miten tällaiset surevat lohdutetaan?
5 Se, mitä Jeesus sanoi seuraavasta onnellisuuden syystä, voi tuntua ristiriitaiselta. Hän sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan.” (Matteus 5:4.) Miten ihminen voi surra ja olla samaan aikaan onnellinen? Ymmärtääksemme Jeesuksen sanojen merkityksen meidän täytyy pohtia sitä, millaisesta suremisesta hän puhuu. Opetuslapsi Jaakob selittää, että meidän oman syntisen tilamme pitäisi aiheuttaa meille surua. Hän kirjoitti: ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te epäröivät. Tehkää tilaa kurjuudelle ja surkaa ja itkekää. Muuttukoon teidän naurunne suruksi ja ilonne alakuloisuudeksi. Nöyrtykää Jehovan silmissä, niin hän korottaa teidät.” (Jaakobin kirje 4:8–10.) Niitä, jotka todella murehtivat syntistä tilaansa, lohduttaa tieto, että heidän syntinsä voidaan antaa anteeksi, jos he uskovat Kristuksen lunastusuhriin ja ilmaisevat aitoa katumusta tekemällä Jehovan tahdon (Johannes 3:16; 2. Korinttilaisille 7:9, 10). Näin he voivat saada kallisarvoisen suhteen Jehovaan ja toivon siitä, että he voivat elää ikuisesti palvellakseen ja ylistääkseen häntä. Tämä tuottaa heille syvää sisäistä onnellisuutta. (Roomalaisille 4:7, 8.)
6. Missä mielessä jotkut surevat, ja miten heitä lohdutetaan?
6 Jeesus tarkoitti myös niitä, jotka surevat niiden inhottavien olojen vuoksi, jotka vallitsevat maan päällä. Hän sovelsi itseensä Jesajan 61:1, 2:n profetian, joka kuuluu: ”Suvereenin Herran Jehovan henki on minun päälläni, sillä Jehova on voidellut minut kertomaan hyvää uutista sävyisille. Hän on lähettänyt minut sitomaan niitä, joiden sydän on särkynyt, – – lohduttamaan kaikkia surevia.” Sama tehtävä on myös niillä voidelluilla kristityillä, jotka ovat vielä maan päällä ja jotka huolehtivat tuosta tehtävästä ”muiden lampaiden” tukemina. Yhdessä he panevat vertauskuvallisen merkin niiden otsaan, ”jotka huokailevat ja voihkivat kaikkia sen [luopio-Jerusalemin kuvaaman kristikunnan] keskuudessa tehtäviä inhottavuuksia” (Hesekiel 9:4). ”Valtakunnan hyvä uutinen” lohduttaa tällaisia surevia (Matteus 24:14). He ovat onnellisia saadessaan tietää, että Saatanan jumalattoman asiainjärjestelmän sijaan tulee pian Jehovan vanhurskas uusi maailma.
Onnellisia ovat lempeämieliset
7. Mitä sanalla ”lempeämielinen” ei tarkoiteta?
7 Jeesus jatkoi vuorisaarnaansa sanomalla: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” (Matteus 5:5.) Lempeämielisyyden ajatellaan joskus olevan luonteen heikkoutta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Eräs raamatunoppinut selitti ”lempeämieliseksi” käännetyn sanan merkitystä seuraavasti: ”Tunnusomaisinta – – [lempeämieliselle] ihmiselle on se, että hän hillitsee täydellisesti itsensä. Se ei ole selkärangatonta hellävaraisuutta, tunteellista hellyyttä, passiivista tyyneyttä. Se on hallittua voimaa.” Jeesus kuvaili itseään: ”Minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä.” (Matteus 11:.) Silti Jeesus oli rohkea puolustaessaan vanhurskaita periaatteita ( 29Matteus 21:12, 13; 23:13–33).
8. Mihin lempeämielisyys läheisesti liittyy, ja miksi tarvitsemme tätä ominaisuutta suhteissamme toisiin?
8 Lempeämielisyys liittyy siis läheisesti itsehillintään. Apostoli Paavali luettelikin lempeyden ja itsehillinnän peräkkäin, kun hän kuvaili ”hengen hedelmää” (Galatalaisille 5:22, 23). Lempeämielisyyttä täytyy kehittää pyhän hengen avulla. Se on kristillinen ominaisuus, joka edistää rauhaa suhteissamme sekä seurakunnan ulkopuolella oleviin että siihen kuuluviin. Paavali kirjoitti: ”Pukeutukaa – – sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi.” (Kolossalaisille 3:12, 13.)
9. a) Miksi lempeämielisyys ei rajoitu ihmissuhteisiin? b) Miten lempeämieliset ”tulevat perimään maan”?
9 Lempeämielisyys ei kuitenkaan rajoitu ihmissuhteisiin. Osoitamme olevamme lempeämielisiä myös siten, että alistumme halukkaasti Jehovan suvereeniuteen. Paras esimerkki tässä suhteessa on Jeesus Kristus, joka ilmaisi maan päällä ollessaan lempeyttä ja alistui Isänsä tahtoon täydellisesti (Johannes 5:19, 30). Ennen kaikkea juuri Jeesus perii maan, sillä hänet on asetettu sen Hallitsijaksi (Psalmit 2:6–8; Daniel 7:13, 14). Hän jakaa tämän perinnön 144000 ”perijätoverin” kanssa, jotka on valittu ”ihmisistä” ja joiden on määrä ”hallita kuninkaina maata” (Roomalaisille 8:17; Ilmestys 5:9, 10; 14:1, 3, 4; Daniel 7:27). Kristuksen ja hänen hallitsijatoveriensa hallinnon alaisuudessa tulee olemaan miljoonia lampaankaltaisia miehiä ja naisia, joissa täyttyy seuraava profeetallinen psalmi: ”Sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:11; Matteus 25:33, 34, 46.)
Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää
10. Muun muassa miten ne, jotka tuntevat ’vanhurskauden nälkää ja janoa’, voivat tulla kylläisiksi?
10 Puhuessaan Galileassa vuorenrinteellä Jeesus kuvaili seuraavaa onnellisuuden syytä näin: ”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.” (Matteus 5:6.) Kristityille Jehova asettaa vanhurskauden normin. Siksi ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, tuntevat todellisuudessa Jumalan opastuksen nälkää ja janoa. He ovat syvästi tietoisia syntisyydestään ja epätäydellisyydestään ja kaipaavat hyväksyttyä asemaa Jehovan edessä. He ovat siksi hyvin onnellisia saadessaan Jumalan sanasta tietää, että jos he katuvat ja etsivät anteeksiantoa Kristuksen lunastusuhrin perusteella, he voivat saada vanhurskaan aseman Jumalan edessä. (Apostolien teot 2:38; 10:43; 13:38, 39; Roomalaisille 5:19.)
11, 12. a) Miten voidellut kristityt saavat vanhurskauden? b) Miten voideltujen kumppaneiden tuntema vanhurskauden jano tyydytetään?
11 Jeesus sanoi, että he olisivat onnellisia, koska heidät ”tyydytetään” (Matteus 5:6, Kingdom Interlinear). Voidellut kristityt, jotka on kutsuttu ”hallitsemaan kuninkaina” Kristuksen kanssa taivaassa, julistetaan ”vanhurskaiksi elämään” (Roomalaisille 5:1, 9, 16–18). Jehova siittää heidät ja ottaa heidät siten hengellisiksi pojiksi. Heistä tulee Kristuksen perijätovereita, sillä heidät kutsutaan kuninkaiksi ja papeiksi hänen taivaalliseen Valtakunta-hallitukseensa. (Johannes 3:3; 1. Pietarin kirje 2:9.)
12 Voideltujen kumppaneita ei julisteta vielä vanhurskaiksi elämään. Jehova lukee kuitenkin jossain määrin vanhurskautta heidän hyväkseen, koska he uskovat Kristuksen vuodatettuun vereen (Jaakobin kirje 2:22–25; Ilmestys 7:9, 10). Heidät katsotaan vanhurskaiksi Jehovan ystävinä, jotka odottavat pelastuvansa ”suuren ahdistuksen” aikana (Ilmestys 7:14). Heidän vanhurskauden janonsa tyydytetään edelleen silloin, kun heistä tulee ”uusien taivaiden” alaisuudessa osa uutta maata, jossa ”vanhurskaus asuu” (2. Pietarin kirje 3:13; Psalmit 37:29).
Onnellisia ovat armolliset
13, 14. Millä käytännön tavoilla meidän pitäisi osoittaa olevamme armollisia, ja miten se hyödyttää meitä?
13 Jeesus jatkoi vuorisaarnaansa seuraavin sanoin: ”Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.” (Matteus 5:7.) Juridisessa mielessä armon ymmärretään tarkoittavan lempeyttä, jota tuomari osoittaa pidättyessään langettamasta väärintekijälle lain sallimaa täyttä rangaistusta. Raamatussa ”armoksi” käännetyt alkuperäiset sanat viittaavat kuitenkin useimmiten huomaavaisuuden, säälin tai hellän myötätunnon ilmaisemiseen, mikä tuo huojennusta ahdingossa oleville. Armolliset ihmiset osoittavat siis sääliään aktiivisesti. Jeesuksen kuvaus lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta on erinomainen esimerkki ihmisestä, joka ”toimi armollisesti” hädässä olevaa ihmistä kohtaan (Luukas 10:29–37).
14 Saadaksemme armollisuudesta koituvaa onnellisuutta meidän täytyy tehdä huomaavaisia tekoja tarpeessa oleville (Galatalaisille 6:10). Jeesus tunsi sääliä näkemiään ihmisiä kohtaan. ”Hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta. Ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita.” (Markus 6:34.) Jeesus ymmärsi, että ihmiskunta tarvitsi ennen kaikkea hengellisiä asioita. Mekin voimme osoittaa olevamme sääliväisiä ja armollisia kertomalla toisille sitä, mitä he eniten tarvitsevat: ”valtakunnan hyvää uutista” (Matteus 24:14). Voimme lisäksi tarjota käytännön apua iäkkäille uskonveljillemme, leskille ja orvoille ja puhua ”lohduttavasti masentuneille sieluille” (1. Tessalonikalaisille 5:14; Sananlaskut 12:25; Jaakobin kirje 1:27). Tämä tuottaa meille onnellisuutta, mutta samalla se mahdollistaa myös sen, että Jehova osoittaa armoa meitä kohtaan (Apostolien teot 20:35; Jaakobin kirje 2:13).
Puhdassydämisiä ja rauhantekijöitä
15. Miten voimme olla puhdassydämisiä ja rauhantekijöitä?
15 Jeesus kuvaili kuudetta ja seitsemättä onnellisuuden syytä seuraavasti: ”Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan. Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan ’Jumalan pojiksi’.” (Matteus 5:8, 9.) Puhdassydäminen on tahraton sekä moraalisesti että hengellisesti, ja hänen antaumuksensa Jehovaa kohtaan on ehyttä (1. Aikakirja 28:9; Psalmit 86:11). Rauhantekijät elävät rauhassa kristittyjen veljiensä kanssa ja, sikäli kuin se heistä riippuu, lähimmäistensä kanssa (Roomalaisille 12:17–21). He ’etsivät rauhaa ja pyrkivät siihen’ (1. Pietarin kirje 3:11).
16, 17. a) Miksi voideltuja sanotaan ”Jumalan pojiksi”, ja miten he pystyvät ”näkemään Jumalan”? b) Miten ”muut lampaat” pystyvät ”näkemään Jumalan”? c) Miten ja milloin ”muista lampaista” tulee täysimmässä merkityksessä ”Jumalan poikia”?
16 Puhdassydämisille rauhantekijöille luvataan, että heitä ”tullaan kutsumaan ’Jumalan pojiksi’” ja että ”he tulevat näkemään Jumalan”. Voidellut kristityt sikiävät hengestä ja Jehova ottaa heidät ’pojikseen’ heidän ollessaan vielä maan päällä (Roomalaisille ). Kun heidät herätetään kuolleista olemaan Kristuksen kanssa taivaassa, he palvelevat Jehovan läsnäolossa ja tosiaan näkevät Hänet ( 8:14–171. Johanneksen kirje 3:1, 2; Ilmestys 4:9–11).
17 ”Muut lampaat”, jotka myös ovat rauhantekijöitä, palvelevat Jehovaa Hyvän Paimenen, Kristuksen Jeesuksen, alaisuudessa, josta tulee heidän ’Iankaikkinen Isänsä’ (Johannes 10:14, 16; Jesaja 9:6). Ne, jotka läpäisevät loppukoetuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden jälkeen, otetaan Jehovan maallisiksi pojiksi, ja he pääsevät ”Jumalan lasten loistoisaan vapauteen” (Roomalaisille 8:21; Ilmestys 20:7, 9). Tätä odottaessaan he sanovat Jehovaa Isäkseen, koska he vihkivät elämänsä hänelle ja tunnustavat hänet Elämänantajakseen (Jesaja 64:8). Jobin ja Mooseksen tavoin he pystyvät uskon silmin ”näkemään Jumalan” (Job 42:5; Heprealaisille 11:27). ’Sydämensä silmin’ ja hankkimalla Jumalan täsmällistä tuntemusta he tajuavat Jehovan suurenmoiset ominaisuudet ja pyrkivät jäljittelemään häntä tekemällä hänen tahtonsa (Efesolaisille 1:18; Roomalaisille 1:19, 20; 3. Johanneksen kirje 11).
18. Ketkä kokevat todellista onnellisuutta nykyään, kuten ilmenee seitsemästä ensimmäisestä onnellisuuden syystä, jotka Jeesus mainitsi?
18 Olemme oppineet, että ne jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, ne jotka surevat, lempeämieliset, ne jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, armolliset, puhdassydämiset ja rauhantekijät kokevat todellista onnellisuutta palvellessaan Jehovaa. He ovat kuitenkin aina saaneet osakseen vastustusta, jopa vainoa. Pilaako tämä heidän onnellisuutensa? Tätä kysymystä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
Kertaukseksi
• Millaista onnellisuutta kokevat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan?
• Millä tavoin niitä, jotka surevat, lohdutetaan?
• Miten osoitamme lempeyttä?
• Miksi meidän pitäisi olla armollisia, puhdassydämisiä ja rauhantekijöitä?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 10]
”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan”
[Kuvat s. 10]
”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa”
[Kuva s. 10]
”Onnellisia ovat armolliset”