Luomakunnan ihmeet ylistävät Jehovaa

JEHOVA JUMALA on ylevämpi kuin epätäydelliset ihmiset osaavat kuvitellakaan. Hänen luomistyönsä sekä maan päällä että taivaissa tuottavat hänelle ylistystä ja täyttävät meidät kunnioittavalla pelolla (Psalmit 19:1–4).

Luojana ja Kaikkeuden Suvereenina Jehova varmasti ansaitsee tulla kuulluksi, kun hän puhuu. Mutta kuinka hämmästyneitä olisimmekaan, jos hän puhuisi meille, maan päällä oleville vähäpätöisille ihmisille! Kuvittele, että hän puhuisi sinulle vaikkapa enkelin välityksellä. Kuuntelisit epäilemättä tarkkaavasti. Oikeamielisen Jobin on täytynyt kuunnella erittäin tarkasti, kun Jumala puhutteli häntä noin 3500 vuotta sitten. Mitä me voimme oppia siitä, mitä Jumala kertoi Jobille maasta ja aineellisista taivaista?

Kuka perusti maan ja kuka hallitsee merta?

Jumala puhuu Jobille myrskytuulesta käsin ja esittää hänelle maata ja merta koskevia kysymyksiä (Job 38:1–11). Yksikään ihmisarkkitehti ei ollut suunnittelemassa, kuinka suuri maapallosta tulisi, eikä myöskään ollut mukana tekemässä sitä. Jumala vertaa maata rakennukseen kysyessään Jobilta: ”Kuka laski sen kulmakiven?” Ei kukaan ihminen! Jumalan enkelipojat katselivat ja iloitsivat, kun Jehova loi tämän planeetan.

Meri on kuin pienokainen suhteessa Jumalaan, joka kuvaannollisesti pukee sen vaatteisiin. Se ”tuli esiin kuin kohdusta purkautuen”. Jumala ikään kuin sulkee meren salpojen ja lukittujen ovien taakse, ja vuorovesiä säätelee kuun ja auringon vetovoima.

Eräässä tietosanakirjassa sanotaan: ”Suurin osa merten aalloista, aina pienistä pintaväreistä jättiläismäisiin, yli 30 metriä korkeisiin myrskyaaltoihin, on tuulten synnyttämiä. – – Tuulen tyynnyttyä aallot liikkuvat edelleen meren pinnalla ja voivat kulkea pitkien matkojen päähän sieltä, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Ne loivenevat ja pitenevät. Lopulta aallot saavuttavat rannan, missä ne murtuvat tyrskyiksi.” (The World Book Encyclopedia.) Meri tottelee Jumalan käskyä: ”Tähän asti saat tulla mutta et pitemmälle, ja tähän sinun ylväät aaltosi rajoittuvat.”

Kuka panee aamun sarastamaan?

Seuraavaksi Jumala kyselee Jobilta muun muassa valon vaikutuksesta (Job 38:12–18). Yksikään ihminen ei pysty käskemään päivää ja yötä seuraamaan toisiaan. Aamun valo tarttuu kuvaannollisesti maan ääriin ja ravistaa jumalattomat pois. Synnintekijät saattavat  tehdä epävanhurskaita tekojaan ”iltapimeässä”, mutta aamunsarastus saa monet pahantekijät hajaantumaan (Job 24:15, 16).

Jumalan kädessä aamunkoitto on kuin sinetti, joka painaa maahan kauniin jäljen. Auringonvalo tuo esiin monia värejä, niin että maapallo näyttää ikään kuin pukeutuneen upeisiin vaatteisiin. Jobilla ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa, eikä hän ollut kulkenut tutkimassa vesisyvyyden aarteita. Eiväthän tutkijat vielä nykyäänkään tiedä kovin paljon valtamerten elämästä.

Kenen ovat lumen ja rakeiden varastohuoneet?

Yksikään ihminen ei tunne tietä sinne, missä valo ja pimeys asuvat, eikä kukaan ole astunut varastohuoneisiin, joissa Jumala säilyttää lunta ja rakeita ”taistelun ja sodan päivää” varten (Job 38:19–23). Kun Jehova antoi sataa rakeita vihollistensa päälle Gibeonissa, ”raekivistä kuolleita oli enemmän kuin Israelin poikien miekalla tappamia” (Joosua 10:11). Hän saattaa käyttää rakeita, joiden kokoa emme tiedä, tuhoamaan Gogin eli Saatanan johtamat jumalattomat ihmiset (Hesekiel 38:18, 22).

Heinäkuussa 2002 kananmunankokoiset rakeet tappoivat 25 ja vahingoittivat 200:aa muuta ihmistä Henanin provinssin keskiosissa Kiinassa. Italialainen kuvanveistäjä Benvenuto Cellini kirjoitti vuonna 1545 sattuneesta raemyrskystä seuraavaa: ”Ehdittyämme päivän matkan päähän Lyonista alkoi – – taivaalta välähdellä salamoita. – – Ukkosen jyrähdyksiä seurasi niin peloittava ja mahtava kumahdus avaruudessa, että varmasti uskoin viimeisen tuomion hetken olevan käsissä. Pysäytin hevoseni, ja samassa alkoi sataa – – rakeita – –. Rakeet olivat jo sitruunan suuruisia. – – Tätä kesti jonkin aikaa; viimein ilma asettui. – – näytellessämme toisillemme saamiamme naarmuja ja sinelmiä saimme vähän matkaa ratsastettuamme nähdä paljon suuremman hävityksen kuin osasimme aavistaakaan. Kaikki puut olivat murskana ja juurineen revityt maasta, kaikki eläimet, joihin raetulva oli osunut, olivat kuolleina, olipa useita paimeniakin kuollut. Löysimme niin suuria rakeita, että kaksi kättä ei riittänyt niiden ympäri.” (Oma-elämäkerta, suom. Maija Halonen, toinen painos, toinen kirja, s. 367, 368.)

Mitä tapahtuu, kun Jehova avaa varastohuoneet, joissa hän säilyttää lunta ja rakeita vihollisiaan varten? Kun hän käyttää niitä tahtonsa toteuttamiseen, hänen vihollisillaan ei ole mitään mahdollisuutta selvitä hengissä.

Kenen kätten työtä ovat sade, kaste, kuura ja jää?

Sitten Jehova kysyy Jobilta sateesta, kasteesta, kuurasta ja jäästä (Job 38:24–30). Jumala on suuri Sateentekijä, ja hän siunaa sateella jopa ”erämaata, jossa ei ole ihmistä”. Sadetta, jäätä ja kuuraa ei saa aikaan ihminen.

Eräässä tietolähteessä sanotaan: ”Erikoisin ja kenties tärkein veden ominaisuus on se, että jäätyessään se laajenee – –. Jääpeite, joka talvella muodostuu lammen pinnalle ja kelluu siinä, mahdollistaa sen, että vesikasvit ja -eläimet  (kalat ym.) säilyvät elossa veden alla. Jos – – vesi kiinteytyessään supistuisi ja tulisi tiheämmäksi, jää olisi raskaampaa kuin vesi ja vajoaisi pohjaan. Pintavesi jäätyisi edelleen, kunnes lampi olisi jäässä pohjaa myöten. – – Maapallon kylmemmissä osissa joet, lammet, järvet ja jopa meret olisivat kaikki ikijäässä.” (Nature Bulletin.)

Voimme olla todella kiitollisia siitä, etteivät vedet jäädy kokonaan pohjiaan myöten! Lisäksi olemme varmasti kiitollisia siitä, että Jehovan kätten työt – sade ja kaste – antavat uutta voimaa maan kasvillisuudelle.

Kuka asetti taivaita koskevat säädökset?

Jumala esittää Jobille seuraavaksi taivaita koskevia kysymyksiä (Job 38:31–33). Kima-tähdistön katsotaan tavallisesti tarkoittavan Plejadeja (Seulasia), seitsemästä suuresta tähdestä ja muista pienemmistä tähdistä koostuvaa tähtijoukkoa, joka sijaitsee noin 380 valovuoden päässä Auringosta. Ihminen ei voi ”solmia Kima-tähdistön siteitä” niin että hän yhdistäisi nuo tähdet yhdeksi joukoksi. Yksikään ihminen ei osaa ”avata Kesil-tähdistön köysiä”; Kesil-tähdistö samastetaan yleensä Orionin tähtijoukkoon. Ovatpa Massarot- ja As-tähdistöt mitä tahansa nykyisiä tähdistöjä, ihminen ei pysty ohjaamaan ja johdattamaan niitä. Ihmiset eivät kykene muuttamaan ”taivaita koskevia säädöksiä”, lakeja jotka hallitsevat kaikkeutta.

Jumala sääti lait, jotka ohjaavat taivaankappaleita, jotka puolestaan vaikuttavat maapallon ilmastoon, vuorovesiin, ilmakehään ja itse elämään tällä planeetalla. Ajatellaanpa vaikka aurinkoa. Encyclopedia Americana -tietosanakirjassa (vuoden 1996 painos) sanotaan: ”Auringonsäteet lämmittävät ja valaisevat maapalloa, edistävät kasvien kasvua, haihduttavat vettä meristä ja muista vesistä, ovat mukana tuulien syntymisessä ja täyttävät monia muita maapallon elämälle välttämättömiä tehtäviä.” Samassa teoksessa todetaan: ”Ymmärtääkseen auringonvalon valtavan voiman ei tarvitse muuta kuin pysähtyä ajattelemaan, että kaikki  se energia, joka on tuulissa, padoissa ja joissa, ja kaikki se energia, jonka luonnon polttoaineet, kuten puu, hiili ja öljy sisältävät, on pelkkää auringonvaloa, jonka pikkuruinen 150 miljoonan kilometrin päässä auringosta sijaitseva planeetta [Maa] on varastoinut.”

Kuka pani viisautta pilviin?

Jehova kehottaa Jobia ajattelemaan pilviä (Job 38:34–38). Ihminen ei pysty käskemään yhtä ainutta pilveä tulemaan esiin ja vapauttamaan siinä olevia vesiä. Mutta kuinka riippuvaisia ihmiset ovatkaan Luojan järjestämästä veden kiertokulusta!

Mikä on veden kiertokulku? Erään lähdeteoksen mukaan ”veden kiertokulku koostuu neljästä erillisestä vaiheesta: varastoitumisesta, haihtumisesta, sadannasta ja pintavalunnasta. Vesi saattaa varastoitua tilapäisesti maaperään, meriin, järviin, jokiin ja jäätiköihin sekä pysyviin lumi- ja jääpeitteisiin. Se haihtuu maan pinnalta, tiivistyy pilviksi ja sataa takaisin maahan (joko vetenä tai lumena), ja lopulta se kulkeutuu takaisin meriin tai haihtuu uudelleen ilmakehään. Lähes kaikki maapallon vesi on osallistunut veden kiertokulkuun lukemattomia kertoja.” (Microsoft Encarta Reference Library 2005.)

Sateen täyttämät pilvet ovat ikään kuin taivaan vesiruukkuja. Kun Jehova kaataa ne, niistä voi sataa niin paljon vettä, että tomu muuttuu liejuksi ja maakokkareet tarttuvat toisiinsa. Jumala voi aiheuttaa sateen tai pidättää sen (Jaakobin kirje 5:17, 18).

Sadetta seuraa usein salamointi, mutta ihminen ei voi aiheuttaa sitä oman mielensä mukaan. Salamoiden sanotaan ikään kuin ilmoittautuvan Jumalalle: ”Tässä olemme!” Eräässä tietosanakirjassa sanotaan: ”Salamointi aiheuttaa merkittäviä kemiallisia muutoksia ilmakehässä. Kun salama leimahtaa, syntyy valtavan paljon lämpöä, joka yhdistää typen ja hapen nitraateiksi ja muiksi yhdisteiksi. Nämä yhdisteet tulevat maahan sateen mukana. Näin ilmakehä voi olla jatkuvasti mukana täydentämässä niiden ravintoaineiden varastoa, joita maa tarvitsee kasvien tuottamiseen.” (Compton’s Encyclopedia.) Ihmiselle salama on edelleen osittain arvoitus, mutta Jumala tietää siitä kaiken.

Luomakunnan ihmeet tuottavat ylistystä Jumalalle

Luomakunnan ihmeet tosiaan ylistävät kaikkeuden Luojaa (Ilmestys 4:11). Maapalloa ja muita taivaankappaleita koskevien Jehovan sanojen on täytynyt tehdä syvä vaikutus Jobiin.

Jobille selostettiin myös muita luomakunnan ihmeitä kuin niitä, joita olemme juuri tarkastelleet. Mutta jo nämä tässä pohtimamme kysymykset saavat meidät huudahtamaan: ”Katso! Jumala on ylevämpi kuin voimme tietää, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.” (Job 36:26.)

[Kuvan lähdemerkintä s. 14]

Lumikide: snowcrystals.net

[Kuvien lähdemerkinnät s. 15]

Plejadit: NASA, ESA and AURA/Caltech; kala: U.S. Fish & Wildlife Service, Washington, D.C./William W. Hartley