Historiallinen kokous

”TÄMÄN vuosikokouksen loputtua epäilemättä sanotte, että se oli teokratian kannalta historiallinen.” Näillä sanoilla Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen Stephen Lett herätti suuressa kuulijakunnassa odotusta. He olivat kokoontuneet Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran 126. vuosikokoukseen, joka pidettiin 2. lokakuuta 2010 Jehovan todistajien konventtisalissa Jersey Cityssä New Jerseyssä Yhdysvalloissa. Mitkä olivat tämän historiallisen tilaisuuden kohokohtia?

Innostavassa avauspuheessaan veli Lett käsitteli Hesekielin kirjassa kuvailtuja Jehovan taivaallisia vaunuja. Nämä valtavan suuret, loistoisat vaunut kuvaavat Jumalan järjestöä, joka on täysin hänen hallinnassaan. Sen henkiolennoista koostuva taivaallinen osa liikkuu salamannopeasti – Jehovan omien ajatusten nopeudella. Jumalan järjestön maanpäällinen osa on samoin liikkeessä. Veli Lett mainitsi useita järjestön näkyvässä osassa tapahtuneita jännittäviä kehitysvaiheita viime vuosilta.

Esimerkiksi joidenkin maiden haaratoimistoja ollaan yhdistämässä toisiinsa, minkä ansiosta monet niissä palvelleista voivat omistautua saarnaamistyöhön. Veli Lett kehotti kuulijoita rukoilemaan, että orjaluokkaa edustava hallintoelin osoittaisi edelleen uskollisuuden lisäksi myös viisautta eli ymmärtäväisyyttä (Matt. 24:45–47).

Rohkaisevia raportteja ja sydäntä lämmittäviä haastatteluja

Haitin haaratoimistokomiteassa palveleva Tab Honsberger kertoi koskettavasti, millaisia jälkivaikutuksia on ollut Haitissa 12. tammikuuta 2010 tapahtuneella maanjäristyksellä, jossa arviolta 300 000 ihmistä menetti henkensä. Papit ovat sanoneet ihmisille, että Jumala rankaisi noita uhreja heidän pahuutensa vuoksi mutta suojeli hyviä. Silti tuhansia rikoksista tuomittuja pääsi vapaaksi, kun erään vankilan seinät romahtivat maanjäristyksen voimasta. Monet vilpittömät haitilaiset saavat lohdutusta oppiessaan totuuden siitä, miksi nykyinen aika on niin vaikeaa. Veli Honsbergerin mukaan eräs uskollinen haitilainen veli, joka menetti tässä onnettomuudessa vaimonsa, sanoi: ”Olen vuodattanut kyyneleitä aina tähän saakka. En tiedä, kuinka kauan suruni jatkuu, mutta iloitsen Jehovan järjestön osoittamasta rakkaudesta. Minulla on toivo, ja olen päättänyt auttaa toisiakin saamaan sen.”

Mark Sanderson, joka kuuluu nyt Brooklynin Betel-perheeseen, esitti raportin Filippiineiltä.  Tuon maan haaratoimistokomitean entisenä jäsenenä hän oli onnellinen voidessaan ilmoittaa, että Filippiineillä on saatu 32 perättäistä julistajahuippua ja että raamatuntutkistelujen määrä ylittää runsaasti julistajamäärän. Hän kertoi Miguel-nimisestä veljestä, jonka pojanpoika murhattiin. Miguel näki paljon vaivaa, jotta murhaaja asetettaisiin syytteeseen ja vangittaisiin. Ollessaan myöhemmin todistustyössä vankilassa hän tapasi tuon murhaajan. Hermostuneisuudestaan huolimatta hän puhutteli tätä lempeästi ja ystävällisesti. Hän päätyi tutkimaan tuon miehen kanssa Raamattua. Mies suhtautui myönteisesti, alkoi rakastaa Jehovaa ja on nyt käynyt kasteella. Miguel on tämän uuden veljen läheinen ystävä ja yrittää auttaa häntä vapautumaan vankilasta mahdollisimman pian. *

Seuraavan ohjelman johti Mark Noumair, teokraattisten koulujen osastolla toimiva opettaja. Hän haastatteli kolmea avioparia: Alex ja Sarah Reinmuelleria, David ja Krista Schaferia sekä Robert ja Ketra Cirankoa. Kustannuskomitean avustajana palveleva Alex Reinmueller kertoi, miten hän sisäisti totuuden 15-vuotiaana ollessaan tienraivaajana Kanadassa, missä hän usein työskenteli yksin. Kun veli Reinmuellerilta kysyttiin, ketkä Betelissä olivat eniten vaikuttaneet häneen, hän mainitsi kolme uskollista miestä ja osoitti, miten kukin näistä oli auttanut häntä kasvamaan hengellisesti. Hänen vaimonsa Sarah kertoi ystävyyssuhteestaan erääseen sisareen, joka pysyi kestävänä ollessaan uskonsa takia vuosikymmeniä Kiinan vankiloissa. Sarah sanoi oppineensa henkilökohtaisten rukousten avulla luottamaan Jehovaan.

Opetuskomitean avustajana palveleva David Schafer kiitti äitiään tämän vahvasta uskosta ja kertoi metsuriveljistä, jotka auttoivat häntä toimimaan nuoruudessaan osa-aikaisena tienraivaajana. Hänen vaimonsa Krista puhui lämpimästi Betel-perheen iäkkäämmistä jäsenistä, jotka ovat vaikuttaneet häneen suotuisasti olemalla Jeesuksen neuvon mukaan ”vähimmässä uskollisia” (Luuk. 16:10).

Kirjoituskomitean avustajana palveleva Robert Ciranko muisteli neljää isovanhempaansa, jotka olivat unkarilaissiirtolaisia ja voideltuja kristittyjä. Ollessaan 1950-luvulla nuorena poikana valtavissa konventeissa hän tajusi, että Jehovan järjestö oli paljon suurempi kuin hänen oma seurakuntansa. Hänen vaimonsa Ketra kertoi, miten oli oppinut uskollisuutta palvellessaan  tienraivaajana luopumuksen ja joidenkin muiden ongelmien vaivaamassa seurakunnassa. Hän pysyi kestävänä, ja hänet lähetettiin myöhemmin erikoistienraivaajaksi seurakuntaan, jonka yksimielisyys kosketti hänen sydäntään.

Seuraavaksi Manfred Tonak esitti raportin Etiopiasta. Tämä maa juontaa juurensa Raamatun ajalta, ja nyt sitä on siunattu yli 9 000:lla hyvän uutisen julistajalla. Useimmat heistä asuvat pääkaupungissa Addis Abebassa tai sen lähistöllä, joten kaukaisilla alueilla tarvitaan apua. Siksi muissa maissa asuvia etiopialaisia todistajia kutsuttiin tulemaan tilapäisesti Etiopiaan saarnaamaan joissakin sen syrjäisissä osissa. Monet tulivatkin, ja he rohkaisivat paikallisia todistajia ja löysivät vastaanottavia kuulijoita.

Yksi ohjelman kohokohdista oli osuus, jossa käsiteltiin Venäjällä toimivien Jehovan todistajien tilannetta ja heidän oikeustaistelujaan. Venäjän haaratoimistokomiteaan kuuluva Aulis Bergdahl kertoi, miten Jehovan todistajia on vainottu tuossa maassa ja varsinkin Moskovassa. Philip Brumley Yhdysvaltojen haaratoimiston lakiosastolta selosti viime kuukausien jännittäviä kehitysvaiheita, jotka liittyivät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltyihin yhdeksään syytökseen Jehovan todistajia vastaan. Tuomioistuin totesi yksimielisesti, että yhteenkään näistä yhdeksästä syytöksestä ei ollut mitään aihetta, ja monesti se jopa perusteli yksityiskohtaisesti, miksi esitetyt väitteet olivat vääriä. Vasta tulevaisuus näyttää, mitä tuloksia oikeuden päätöksestä on, mutta se voi veli Brumleyn mukaan hyvinkin vaikuttaa myönteisesti muiden maiden oikeustapauksiin.

Tämän jännittävän uutisen jälkeen veli Lett ilmoitti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on hyväksynyt käsiteltäväksi Ranskan hallitusta ja Jehovan todistajia koskevan pitkäaikaisen verojutun. Tämä erittäin arvostettu tuomioistuin ottaa ratkaistavaksi vain harvat sille jätetyt tapaukset. Tähän mennessä se on käsitellyt 39 Jehovan todistajiin liittyvää oikeustapausta, ja niistä 37:ssä päätös on ollut meille myönteinen. Veli Lett kannusti meitä kaikkia esittämään meneillään olevan asian johdosta rukouksia Jehova Jumalalle.

Viimeisen raportin esitti Richard Morlan, seurakunnanvanhinten koulun opettaja. Hän puhui innostuneesti koulusta ja siihen osallistuneiden vanhinten ilmaisemasta arvostuksesta.

 Muita hallintoelimen jäsenten puheita

Guy Pierce hallintoelimestä piti lämpimän puheen, joka keskittyi vuoden 2011 vuositekstiin: Turvautukaa Jehovan nimeen. (Sef. 3:12.) Hän sanoi, että vaikka tämä aika on Jehovan kansalle monissa suhteissa onnellista, se on myös vakavoittavaa. Jehovan suuri päivä on lähellä; silti ihmiset etsivät yhä turvaa muun muassa väärästä uskonnosta, poliittisista instituutioista, aineellisesta varallisuudesta ja todellisuuden pakoilusta. Voidaksemme tuntea aitoa turvallisuutta meidän täytyy huutaa avuksemme Jehovan nimeä. Siihen sisältyy se, että tunnemme tämän nimen takana olevan Persoonan, kunnioitamme häntä syvästi, luotamme häneen ja rakastamme häntä koko sielustamme.

Seuraavaksi hallintoelimen jäsen David Splane piti ajatuksia herättävän puheen ”Oletko päässyt Jumalan lepoon?” Hän sanoi, että Jumalan lepo ei merkitse toimettomuutta, koska Jehova Jumala ja hänen Poikansa ovat vertauskuvallisen lepopäivän kuluessa ”tehneet jatkuvasti työtä” saattaakseen Jumalan tarkoituksen maan suhteen menestykselliseen päätökseen (Joh. 5:17). Miten sitten voimme päästä Jumalan lepoon? Synnistä ja omavanhurskaista teoista luopuminen ovat vain osa vastausta. Meidän täytyy osoittaa uskoa, pitää Jumalan tarkoitus mielessämme ja edistää tuon tarkoituksen toteutumista kaikin mahdollisin tavoin. Ajoittain se voi olla erityisen haastavaa, mutta meidän täytyy hyväksyä Jehovan järjestöltä tulevat ohjeet ja toimia sopusoinnussa sen ohjauksen kanssa. Veli Splane kehotti kuulijoita tekemään kaikkensa Jumalan lepoon pääsemiseksi.

Loppupuheen aihe oli ”Mitä me odotamme?”, ja sen piti hallintoelimeen kuuluva Anthony Morris. Päättäväisyyttä ja isällistä lämpöä osoittaen hän muistutti kuulijoita vielä edessä olevista profeetallisista kehitysvaiheista, joita kaikki uskolliset odottavat hartaasti. Niihin sisältyvät ”Rauha ja turvallisuus!” -huuto sekä väärän uskonnon tuho (1. Tess. 5:2, 3; Ilm. 17:15–17). Veli Morris varoitti meitä päättelemästä sellaisten uutistapahtumien perusteella, jotka eivät täytä näitä profetioita, että Harmagedon on alkanut. Hän suositteli Miikan 7:7:ssä kuvailtua iloista, kärsivällistä ja odottavaa asennetta. Samalla hän kannusti kaikkia vetäytymään lähemmäksi hallintoelintä, kuten sotilaat tiivistävät rivejään astuessaan taistelun tuoksinaan. Hän sanoi: ”Olkoon sydämenne luja, kaikki te, jotka odotatte Jehovaa.” (Ps. 31:24.)

Lopuksi kuultiin joitakin merkittäviä ilmoituksia. Hallintoelimen jäsen Geoffrey Jackson kertoi, että tutkittavaa Vartiotornia aletaan julkaista kokeeksi myös yksinkertaistetulla englannin kielellä niiden hyödyksi, joiden englannin taito on rajallinen. Sitten Stephen Lett ilmoitti, että hallintoelin tulee järjestämään paimennuskäyntejä Yhdysvalloissa palvelevien piirivalvojien ja heidän vaimojensa rohkaisemiseksi. Palvelijoiden valmennuskoulua kutsuttaisiin vastedes naimattomien veljien raamattukouluksi. Sen rinnalle tulisi pian kristittyjen avioparien raamattukoulu. Se antaa aviopareille lisäkoulutusta, jotta nämä voisivat olla enemmän hyödyksi Jehovan järjestölle. Veli Lett ilmoitti myös, että matkavalvojien ja heidän vaimojensa koulua sekä haaratoimistokomiteoiden jäsenten ja heidän vaimojensa koulua alettaisiin pitää Pattersonissa kaksi kertaa vuodessa, ja että nekin, jotka ovat ennen olleet tuossa koulussa, voivat päästä siihen toisen kerran.

Ohjelma päättyi nöyrään ja koskettavaan rukoukseen, jonka piti 97-vuotias John E. Barr, hallintoelimen pitkäaikainen jäsen. * Kaikki läsnäolijat tunsivat, että tuo päivä oli tosiaan ollut historiallinen.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 19]

Kaikki kuulijat nauttivat haastatteluista.

[Huomioteksti s. 20]

Jehova on siunannut Etiopiassa suoritettavaa saarnaamistyötä.