”Sinulla on Laissa tiedon ja totuuden runko.” (ROOM. 2:20)

1. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita Mooseksen lain merkityksestä?

ILMAN apostoli Paavalin henkeytettyjä kirjoituksia meidän olisi vaikea ymmärtää monien Mooseksen lain piirteiden merkitystä. Esimerkiksi Heprealaiskirjeessä hän osoitti, miten Jeesus saattoi ”uskollisena ylimmäisenä pappina” uhrata kerran kaikiksi ajoiksi ”sovitusuhrin”, joka mahdollistaa siihen uskoville ”ikuisen vapautuksen” (Hepr. 2:17; 9:11, 12). Paavali selitti myös, että tabernaakkeli oli vain ”taivaallisten – – varjo” ja että Jeesuksesta tuli Mooseksen välittämää liittoa paremman liiton Välittäjä (Hepr. 7:22; 8:1–5). Tällaiset Lain selitykset olivat kristityille arvokkaita Paavalin aikoina ja ovat edelleenkin. Ne auttavat meitä tajuamaan selvemmin niiden järjestelyjen arvon, jotka Jumala on tehnyt hyväksemme.

2. Mikä etu juutalaiskristityillä oli pakanoihin verrattuna?

² Kirjoittaessaan Rooman kristityille Paavali kohdisti jotkin sanoistaan sellaisille seurakunnan jäsenille, joilla oli juutalaiset sukujuuret ja joille oli opetettu Mooseksen lakia. Hän tunnusti, että tämän lain tuntemuksen ansiosta heillä oli Jehovaa ja hänen vanhurskaita periaatteitaan koskevan ”tiedon ja totuuden runko”. Nämä juutalaiskristityt ymmärsivät Laissa opetetut perustotuudet ja kunnioittivat niitä sydämestään. Siksi he pystyivät ennen heitä eläneiden uskollisten juutalaisten tavoin opastamaan, opettamaan ja valistamaan niitä, jotka olivat tietämättömiä Jehovan kansalleen antamasta Laista. (Lue Roomalaiskirjeen 2:17–20.)

 JEESUKSEN UHRIN ”VARJO”

3. Miksi meidän on hyödyllistä hankkia tietoa uhreista, joita muinaiset juutalaiset esittivät?

³ Voidaksemme ymmärtää Jehovan tarkoituksia myös meidän on tärkeää tuntea se totuuden runko, johon Paavali viittasi. Mooseksen lain takana olevat periaatteet eivät ole menettäneet merkitystään tai arvoaan. Tarkastelemme tämä mielessämme yhtä tuon Lain piirrettä, nimittäin sitä, miten erilaiset uhrit johdattivat nöyriä juutalaisia Kristuksen luo ja auttoivat heitä ymmärtämään, mitä Jumala heiltä odotti. Jehovan palvelijoilleen asettamat perusvaatimukset eivät muutu. Siksi uhreja koskevat lait, jotka hän antoi israelilaisille, auttavat meitä erittelemään pyhän palveluksemme laatua. (Mal. 3:6.)

4, 5. a) Mistä Mooseksen laki muistutti Jumalan kansaa? b) Minkä ”varjo” uhrit olivat?

⁴ Monet Mooseksen lain piirteet muistuttivat muinaisia juutalaisia siitä, että he olivat syntisiä. Esimerkiksi jokaisen, joka koski kuolleeseen ihmiseen, piti puhdistautua. Tätä varten teurastettiin virheetön punainen lehmä, ja se poltettiin. Sen tuhka pantiin talteen ”puhdistusvettä varten”, jota vihmottiin puhdistettavan ihmisen päälle kolmantena ja seitsemäntenä päivänä saastumisesta. (4. Moos. 19:1–13.) Juutalaisia muistutettiin myös siitä, että jatkaessaan sukua ihminen siirsi jälkeläisiinsä epätäydellisyyden ja synnin. Tämän vuoksi nainen oli synnytyksen jälkeen tietyn aikaa epäpuhdas, ja sitten hänelle piti uhrin välityksellä toimittaa sovitus. (3. Moos. 12:1–8.)

⁵ Eläinuhreja vaadittiin monissa muissakin jokapäiväisen elämän tilanteissa syntien sovittamiseksi. Tajusivatpa juutalaiset sitä tai eivät, nämä ja myöhemmin Jehovan temppelissä esitetyt uhrit olivat Jeesuksen täydellisen uhrin ”varjo” (Hepr. 10:1–10).

OIKEA SUHTAUTUMINEN UHRAAMISEEN

6, 7. a) Mitkä seikat ohjasivat israelilaisia heidän valitessaan uhreja, ja mitä tämä kuvasi? b) Mitä kysymyksiä voisimme tehdä itsellemme?

⁶ Jehova odotti israelilaisten uhraavan hänelle ainoastaan sellaisia eläimiä, jotka olivat joka suhteessa ”virheettömiä”, eivät sokeita, vammautuneita, epämuodostuneita tai sairaita (3. Moos. 22:20–22). Kun israelilaiset uhrasivat Jehovalle hedelmiä tai viljaa, niiden piti olla heidän satonsa ”ensi hedelmä”, ”kaikkein parasta” (4. Moos. 18:12, 29). Vajaalaatuinen uhri ei ollut Jehovalle otollinen. Eläinuhreja koskeva tärkeä vaatimus kuvasi sitä, että Jeesuksen uhri olisi tahraton ja virheetön. Ihmiskunnan lunastamiseksi Jehova uhraisi sen, mikä oli hänen silmissään parasta ja kallisarvoisinta. (1. Piet. 1:18, 19.)

⁷ Uhraaja, joka oli todella kiitollinen Jehovalle kaikesta hänen hyvyydestään, valitsi varmasti mielellään parhaan mahdollisen uhrin. Se mitä ihminen uhrasi, jätettiin hänen itsensä päätettäväksi. Hän kuitenkin tiesi, että viallinen uhri ei miellyttäisi Jumalaa.  Se osoittaisi ihmisen pitävän uhraamista vain muodollisuutena tai jopa taakkana. (Lue Malakian 1:6–8, 13.) Tämän tulisi saada meidät pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Miten suhtaudun Jehovan palvelemiseen? Olisiko minun syytä kohentaa palvelukseni laatua? Annanko hänelle parhaani?

8, 9. Miksi meidän pitäisi pohtia sitä, miten israelilaiset suhtautuivat uhreihinsa?

⁸ Jos israelilainen esitti uhrinsa vapaaehtoisena ilmauksena vilpittömästä kiitollisuudestaan Jehovalle tai – polttouhrin ollessa kyseessä – pyyntönä saada Hänen hyväksyntänsä, hänen ei todennäköisesti ollut vaikea valita sopivaa eläintä. Hän antoi mielellään Jehovalle parasta, mitä hänellä oli. Nykyajan kristityt eivät esitä Mooseksen laissa määrättyjä kirjaimellisia uhreja. He kuitenkin uhraavat siinä mielessä, että he käyttävät aikaansa, voimiaan ja varojaan Jehovan palvelukseen. Apostoli Paavali sanoi kristillisen toivon julkista julistamista sekä ”hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista” uhreiksi, joihin Jumala on mielistynyt (Hepr. 13:15, 16). Suhtautumisemme Jehovan palvelemiseen osoittaa, miten kiitollisia olemme kaikista hänen lahjoistaan. Asenteemme ja vaikuttimemme voidaan siis rinnastaa niiden asenteisiin ja vaikuttimiin, jotka muinoin esittivät vapaaehtoisia uhreja.

⁹ Mutta mitä voidaan sanoa tilanteesta, jossa Mooseksen laki vaati ihmiseltä synti- tai syyllisyysuhria jonkin hänen tekemänsä virheen vuoksi? Oliko israelilaisten kenties vaikeampaa esittää uhri halukkaasti, kun sen antaminen oli pakollista? Esitettiinkö tällaisia uhreja ehkä vastahakoisesti? (3. Moos. 4:27, 28.) Näin ei käynyt, jos uhraaja halusi vilpittömästi säilyttää hyvän suhteen Jehovaan.

10. Mitä ”uhreja” vahingoittuneiden suhteiden korjaaminen saattaa vaatia?

¹⁰ Nykyään saatat huomata, että olet ajattelemattomasti, tahattomasti tai huolimattomuuttasi tullut ehkä loukanneeksi veljeäsi. Omatuntosi voi kolkuttaa, koska olet käyttäytynyt sopimattomasti. Eikö jokainen, joka suhtautuu vakavasti Jehovan palvelemiseen, tekisikin kaikkensa väärinteon oikaisemiseksi? Tämä voisi merkitä sitä, että pyytää loukatulta vilpittömästi anteeksi tai – jos kyseessä on vakava väärinteko – etsii hengellistä apua rakkaudellisilta kristityiltä valvojilta. (Matt. 5:23, 24; Jaak. 5:14, 15.) Lähimmäistämme tai itse Jumalaa vastaan tekemämme synnin oikaiseminen maksaa siis meille jotakin. Mutta kun annamme tällaisia ”uhreja”, ennallistamme suhteemme Jehovaan ja veljeemme ja saamme puhtaan omantunnon. Tämä vuorostaan  tekee meidät vakuuttuneiksi siitä, että Jehovan tie on paras.

11, 12. a) Miksi ja millä tavoin yhteysteurasuhreja esitettiin? b) Mitä me voimme oppia yhteysteurasuhreista?

¹¹ Mooseksen laissa mainittiin myös yhteysuhrit, jotka osoittivat uhraajan olevan rauhaisissa suhteissa Jehovan kanssa. Tällaisen uhrin antaja ja hänen perheensä söivät uhrieläimen lihaa, kenties yhdessä temppelin ruokailuhuoneista. Virantoimituksessa oleva pappi sai osan lihasta samoin kuin muut temppelissä palvelevat papit. (3. Moos. 3:1, alav.; 7:31–33.) Israelilainen esitti uhrinsa pelkästään siksi, että hän halusi nauttia hyvästä suhteesta Jumalaan. Uhraaja, hänen perheensä, papit ja itse Jehova ikään kuin nauttivat yhdessä ateriaa iloiten ja rauhassa.

¹² Mikä olisikaan suurempi ilo ja kunnia kuin se, että Jehova vertauskuvallisesti ottaa vastaan kutsun sellaiselle aterialle? Luonnollisesti isäntä haluaisi tarjota tällaiselle kunniavieraalle kaikkein parasta. Yhteysteurasuhreja koskeva järjestely kuului Laissa esitettyyn totuuden runkoon ja kuvasi sitä, että kaikki ne, jotka haluavat luoda läheisen ja rauhaisan suhteen Luojaansa, voivat saada sen Jeesuksen suuremman uhrin välityksellä. Nykyään me voimme nauttia Jehovan ystävyydestä ja ikään kuin olla hänen seurassaan, kun uhraamme vapaaehtoisesti voimavarojamme hänen palvelukseensa.

UHREJA JOITA JUMALA EI HYVÄKSYNYT

13, 14. Miksi kuningas Saulin uhri ei olisi ollut Jehovalle otollinen?

¹³ Mooseksen laissa määrätyt uhrit täytyi tietysti esittää oikeassa hengessä ja oikeista vaikuttimista, jotta ne olisivat miellyttäneet Jehovaa. Raamatussa on kuitenkin varoittavia esimerkkejä uhreista, joita Jumala ei hyväksynyt. Mikä sai hänet hylkäämään ne? Tarkastellaanpa kahta tilannetta.

¹⁴ Profeetta Samuel sanoi kuningas Saulille, että Jehovan oli tullut aika panna täytäntöön tuomio amalekilaisille. Siksi Saulin oli määrä hävittää tämä viholliskansa ja sen karja. Saatuaan voiton Saul kuitenkin antoi sotilaidensa jättää henkiin amalekilaisten kuninkaan Agagin. Lisäksi hän säästi karjasta parhaat yksilöt uhrattavaksi Jehovalle. (1. Sam. 15:2, 3, 21.) Miten Jehova reagoi? Saulin tottelemattomuuden vuoksi Jehova hylkäsi hänet. (Lue 1. Samuelin kirjan 15:22, 23.) Mitä opimme tästä? Sen että Jumala hyväksyy uhrimme vain, jos tottelemme hänen käskyjään.

15. Mitä joidenkin Jesajan päivinä uhreja esittäneiden israelilaisten huono käytös osoitti?

 ¹⁵ Toinen esimerkki on Jesajan kirjassa. Jesajan aikaan israelilaiset kyllä muodon vuoksi uhrasivat Jehovalle, mutta heidän huono käytöksensä teki heidän uhreistaan kelpaamattomia. ”Mitä hyötyä minulle on monista teurasuhreistanne?” Jehova kysyi. ”Olen saanut tarpeekseni kokonaispolttouhripässeistä ja syöttöeläinten rasvasta, enkä ole mieltynyt nuorten sonnien enkä uroskaritsojen enkä pukkien vereen. – – Lakatkaa jo tuomasta arvottomia viljauhreja. Suitsutus – se on minusta inhottavaa.” Mikä oli vialla? Jumala sanoi heille: ”Vaikka esitätte monia rukouksia, minä en kuuntele; teidän kätenne ovat tulleet täyteen vuodatettua verta. Peseytykää, puhdistautukaa, poistakaa menettelyjenne pahuus silmieni edestä, lakatkaa tekemästä pahaa.” (Jes. 1:11–16.)

16. Mikä ratkaisee sen, onko jokin uhri Jumalalle otollinen?

¹⁶ Jehova ei mieltynyt katumattomien syntisten uhreihin. Mutta niiden israelilaisten rukoukset ja uhrit, jotka pyrkivät vilpittömästi elämään sopusoinnussa hänen käskyjensä kanssa, olivat hänelle otollisia. Mooseksen laissa oleva totuuden runko opetti heille, että he olivat syntisiä ja tarvitsivat anteeksiantoa (Gal. 3:19). Tämän tajuaminen sai heidät katumaan sydämestään. Nykyään meidän täytyy samoin tajuta, että tarvitsemme Kristuksen uhria, joka tosiaan pystyy sovittamaan synnit. Jos ymmärrämme tämän, Jehova ”mieltyy” kaikkeen, mitä uhraamme hänelle hänen palveluksessaan. (Lue psalmi 51:17, 19.)

OSOITA USKOA JEESUKSEN UHRIIN!

17–19. a) Miten voimme osoittaa Jehovalle kiitollisuutemme Jeesuksen lunastusuhrin johdosta? b) Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁷ Olemme ennen kristillistä aikaa eläneitä ihmisiä paremmassa asemassa, koska meidän ei tarvitse tyytyä näkemään vain Jumalan tarkoitusten ”varjoa” (Hepr. 10:1). Uhreja koskevat lait kannustivat juutalaisia kehittämään asenteita, joiden avulla sai hyvän suhteen Jumalaan. Heidän piti osoittaa aitoa kiitollisuutta häntä kohtaan, haluta antaa hänelle parhaansa ja tajuta tarvitsevansa lunastusta. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa olevien selitysten ansiosta voimme ymmärtää, että lunnaiden välityksellä Jehova poistaa pysyvästi synnin vaikutukset ja antaa meille jo nyt hyvän omantunnon hänen edessään. Jeesuksen lunastusuhri on todella suurenmoinen järjestely! (Gal. 3:13; Hepr. 9:9, 14.)

¹⁸ Hyötyäksemme lunastusuhrista ei tietenkään riitä, että vain ymmärrämme tuon järjestelyn. ”Laista on tullut meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskosta”, kirjoitti apostoli Paavali (Gal. 3:24). Ja sellaiseen uskoon täytyy liittyä tekoja (Jaak. 2:26). Siksi Paavali kannusti niitä ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, joilla oli Mooseksen laissa olevan tiedon runko, panemaan tuon tiedon käytäntöön. Kun he tekivät niin, heidän käytöksensä oli sopusoinnussa niiden Jumalan periaatteiden kanssa, joita he opettivat. (Lue Roomalaiskirjeen 2:21–23.)

¹⁹ Vaikka kristittyjä ei nykyään vaadita noudattamaan Mooseksen lakia, heidän täytyy silti esittää uhreja, jotka ovat Jehovalle otollisia. Sitä, miten tämä voidaan tehdä, käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Tutkistelukysymykset]

[Huomioteksti s. 17]

Jehovan palvelijoilleen asettamat perusvaatimukset eivät muutu.

[Kuva s. 18]

Kummanko eläimen olisit uhrannut Jehovalle?

[Kuva s. 19]

Ne jotka esittävät otollisia uhreja Jehovalle, saavat hänen hyväksyntänsä.