1–3. a) Miksi Joosua on hyvä esimerkki jäljiteltäväksi? b) Mitä meidän tulisi ratkaisuja tehdessämme muistaa?

VALINNOILLAMME on suuri merkitys. Niiden välityksellä meidän on mahdollista jossain määrin hallita elämämme suuntaa. Asiaa voidaan havainnollistaa miehellä, joka kävelee tietä pitkin mutta yhtäkkiä huomaa sen haarautuvan kahteen eri suuntaan. Kumpaa tietä hän lähtee kulkemaan? Jos miehellä on mielessään jokin määränpää, toinen tie vie luultavasti hänet lähemmäksi sitä ja toinen kauemmaksi siitä.

² Raamattu kertoo monista ihmisistä, jotka olivat samankaltaisessa tilanteessa. Esimerkiksi Kainin täytyi ratkaista, päästäisikö hän suuttumuksensa valloilleen vai ei (1. Moos. 4:6, 7). Joosua oli joutunut päättämään, palvoisiko hän tosi Jumalaa vai vääriä jumalia (Joos. 24:15). Koska Joosuan tavoitteena oli pysyä lähellä Jehovaa, hän valitsi tuohon suuntaan johtavan tien. Kainilla ei ollut tällaista tavoitetta, joten hän lähti tielle, joka vei hänet kauemmaksi Jehovasta.

³ Toisinaan mekin voimme elämässämme olla ikään kuin tienhaarassa. Silloin on tärkeää pitää mielessä, että päämäärämme eli tavoitteemme on tuoda kaikessa kunniaa Jehovalle ja karttaa sellaista, mikä veisi meidät kauemmas hänestä. (Lue Heprealaiskirjeen 3:12.) Tässä ja seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan seitsemää elämänaluetta, joilla emme saisi antaa minkään etäännyttää meitä Jehovasta.

4. Miksi elatuksen hankkiminen on tärkeää?

⁴ Kristityillä on velvollisuus elättää itsensä ja perheensä. Raamatussa osoitetaan, että jos joku ei  halua huolehtia huonekunnastaan, hän on pahempi kuin ei-uskova. (2. Tess. 3:10; 1. Tim. 5:8, alav.) Työ on selvästikin tärkeä osa elämää, mutta ellet pidä varaasi, ansiotyö ja uran luominen voisivat etäännyttää sinut Jehovasta. Miten se voisi tapahtua?

5. Mitä tulisi ottaa huomioon harkittaessa työtarjousta?

⁵ Kuvitellaanpa, että etsit ansiotyötä. Jos työpaikka on kotiseudullasi kiven alla, sinulla saattaa olla kiusaus ottaa vastaan mikä tahansa tarjolla oleva työ. Mutta entä jos se on luonteeltaan Raamatun periaatteiden vastaista? Mitä jos työ tai siihen liittyvät matkat veisivät kohtuuttomasti aikaasi ja kristillinen toiminta tai perheesi hyvinvointi kärsisi? Tulisiko sinun joka tapauksessa ottaa tarjous vastaan ajatellen, että huono työpaikka on tyhjää parempi? Muista, että väärän tien valitseminen saattaisi etäännyttää sinut Jehovasta (Hepr. 2:1). Miten voit tehdä viisaita ratkaisuja, kun etsit työpaikkaa tai arvioit nykyistä työtäsi?

6, 7. a) Mitä ansiotyöhön liittyviä päämääriä jollakulla saattaisi olla? b) Mikä tavoite lähentää sinua Jehovaan ja miksi?

⁶ Kuten edellä todettiin, sinun on tärkeää pitää mielessä päämääräsi. Mieti, mihin haluat ansiotyösi tai urasi johtavan sinut. Jos pidät ansiotyötäsi keinona elättää itsesi ja perheesi Jehovan palveluksessa, Jehova siunaa ponnistelusi (Matt. 6:33). Hän pystyy auttamaan sinua, jos menetät työpaikkasi tai koet odottamattoman taloudellisen takaiskun (Jes. 59:1). Hän ”tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta” (2. Piet. 2:9).

⁷ Mutta entä jos pyrkimyksenäsi on yksinkertaisesti rikastua? Saatat kyllä jossain määrin menestyä. Muista kuitenkin, että tuollaisella ”menestyksellä” on hintansa – johon sinulla ei ole varaa. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 6:9, 10.) Liian suuren arvon antaminen varallisuudelle ja uralle vain etäännyttää sinut Jehovasta.

8, 9. Mitä vanhempien tulisi miettiä asennoitumisestaan ansiotyöhön ja miksi?

⁸ Jos sinulla on lapsia, mieti, miten esimerkkisi vaikuttaa heihin. Minkä he näkevät olevan sinulle tärkeintä – urasi vai ystävyyssuhteesi Jehovaan? Mikäli he näkisivät aseman, vaikutusvallan tai varallisuuden olevan elämässäsi ensi sijalla, saattaisivatko hekin lähteä samanlaiselle tuhoisalle tielle? Vähentäisikö menettelysi heidän arvostustaan sinua kohtaan? Eräs nuori kristitty kertoo: ”Niin kauan kuin muistan, isäni on ollut täysin omistautunut työlleen. Aluksi näytti siltä, että hän teki kovasti työtä hankkiakseen perheellemme sen, mikä oli parasta. Hän halusi pitää meistä hyvää huolta. Mutta viime vuosina jokin on muuttunut. Hän tekee työtä kaiken aikaa ja tuo kotiin tarpeettomia ylellisyyksiä. Niinpä meidät tunnetaan rahakkaana perheenä eikä perheenä, joka kannustaa toisia hengellisiin tavoitteisiin. Luopuisin milloin tahansa isän rahoista, jos saisin häneltä hengellistä tukea.”

⁹ Vanhemmat, älkää etäännyttäkö itseänne Jehovasta panemalla liikaa painoa uran luomiselle. Osoittakaa esimerkkinne avulla lapsillenne, että uskotte suurimpien rikkauksien olevan hengellisiä, ei aineellisia (Matt. 5:3).

10. Mitä nuori voisi harkita uranvalinnan suhteen?

¹⁰ Jos olet nuori ja harkitset uranvalintaa, miten voit tehdä viisaan ratkaisun? Kuten jo kävi ilmi, sinun on oltava selvillä siitä, mihin elämässäsi pyrit. Auttaisiko harkitsemasi työ ja siihen  tähtäävä koulutus sinua tavoittelemaan Valtakunnan etuja täydemmin vai etäännyttäisivätkö ne sinut Jehovasta? (2. Tim. 4:10.) Haluatko jäljitellä niiden elämäntapaa, joiden onnellisuus määräytyy pankkitilin saldon tai osakesalkun arvon perusteella? Vai onko sinulla samanlainen luottamus kuin Daavidilla, joka kirjoitti: ”Olen ollut nuorukainen ja olen tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen jälkeläistensä etsivän leipää”? (Ps. 37:25.) Muista, että toinen tie vie sinut kauemmaksi Jehovasta kun taas toinen johtaa sinut parhaaseen mahdolliseen elämään. (Lue Sananlaskujen 10:22 ja Malakian 3:10.) Kumman tien sinä valitset? *

11. Mitä Raamatussa myönnetään viihteestä ja virkistäytymisestä, mutta mitä meidän tulisi muistaa?

¹¹ Raamattu ei ole hauskanpitoa vastaan, eikä se sano viihteen ja virkistäytymisen olevan ajanhukkaa. ”Ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään”, kirjoitti Paavali Timoteukselle (1. Tim. 4:8). Raamatussa jopa todetaan, että on ”aika nauraa” ja ”aika hypellä”, ja kannustetaan lepäämään riittävästi (Saarn. 3:4; 4:6). Mutta ellet ole varovainen, viihde ja virkistäytyminen voisivat etäännyttää sinut Jehovasta. Millä tavoin? Vaara piilee kahdessa seikassa: valitsemasi viihteen laadussa sekä siinä, miten paljon aikaa siihen käytät.

12. Mitä seikkoja sinun tulisi ajatella viihdettä valitessasi?

¹² Ajatellaanpa ensiksi laatua. Saatavissa on aivan varmasti hyvää ja tervehenkistä viihdettä. Suuri osa viihteestä kuitenkin ihannoi sellaista, mitä Jumala vihaa – esimerkiksi väkivaltaa, spiritismiä ja luvatonta seksiä. On siksi tarpeen eritellä huolellisesti, millaista viihdettä valitset. Miten se vaikuttaa sinuun? Edistääkö se väkivaltaisuutta, kiihkeää kilpailuhenkeä tai kansallismielisyyttä? (Sananl. 3:31.) Tuleeko se liian kalliiksi? Kompastuttaisiko se toisia? (Room. 14:21.) Millaiseen seuraan valitsemasi viihde ja virkistäytyminen sinut saattaa? (Sananl. 13:20.) Herättääkö  se sinussa halun toimia väärin? (Jaak. 1:14, 15.)

13, 14. Miksi on syytä miettiä, miten paljon aikaa rentoutumiseen käyttää?

¹³ Mieti myös, miten paljon aikaa sinulta kuluu viihteeseen ja virkistäytymiseen. Kysy itseltäsi: käytänkö rentoutumiseen niin paljon aikaa, että sitä jää vain vähän hengellisiin toimiin? Jos päätät käyttää viihteeseen ja virkistäytymiseen ylenmäärin aikaa, et nauti siitä niin paljon kuin voisit. Ne jotka pitävät virkistäytymisen oikealla paikallaan, saavat siitä enemmän iloa. Miksi? Heidän ei tarvitse rentoutuessaan tuntea syyllisyyttä, koska he tietävät hoitaneensa ensin ”tärkeämmät asiat”. (Lue Filippiläiskirjeen 1:10, 11.)

¹⁴ Vaikka voisi tuntua houkuttelevalta käyttää paljon aikaa rentoutumiseen, se saattaisi etäännyttää sinut Jehovasta. 20-vuotias sisar nimeltä Kim oppi tämän omasta kokemuksestaan. Hän sanoo: ”Olin mukana kaikissa juhlissa. Joka viikonloppu tapahtui jotain mahtavaa – perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Nyt kuitenkin ymmärrän, että tehtävänä on monia tärkeämpiä asioita. Tienraivaajana esimerkiksi herään aina aamukuudelta ehtiäkseni kenttäpalvelukseen, joten en voi viettää aikaa ystävien kanssa yhteen tai kahteen aamulla. Tiedän, etteivät kaikki virkistystilaisuudet ole pahasta, mutta ne voivat viedä valtavasti huomiota. Ne on pidettävä oikealla paikallaan kuten kaikki muukin.”

15. Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan rentoutumaan tavalla, joka virkistää?

¹⁵ Vanhemmilla on velvollisuus huolehtia itsestään ja lapsistaan aineellisesti, hengellisesti ja tunneperäisesti. Tähän sisältyy se, että he järjestävät tilaisuuksia virkistäytymiseen. Jos sinulla on lapsia, älä ole ilonpilaaja, joka pitää kaikkea ajanvietettä pahana. Varo kuitenkin epäterveitä suuntauksia (1. Kor. 5:6). Kun mietit riittävästi etukäteen, löydät perheellesi todella virkistäviä tapoja rentoutua. * Näin sinä ja lapsenne valitsette tien, joka johtaa teidät lähemmäksi Jehovaa.

16, 17. Mihin murheelliseen tilanteeseen monet vanhemmat ovat joutuneet, ja mistä tiedämme Jehovan ymmärtävän heidän tuskansa?

¹⁶ Vanhemman ja lapsen välinen suhde on niin vahva, että Jehova valaisi sen avulla omaa rakkauttaan kansaansa kohtaan (Jes. 49:15). On siksi normaalia tuntea syvää murhetta, kun rakas perheenjäsen lakkaa palvelemasta Jehovaa. ”Olin aivan poissa tolaltani”, sanoo eräs sisar, jonka tytär erotettiin. ”Mietin, miksi hän hylkäsi Jehovan. Tunsin syyllisyyttä ja soimasin itseäni.”

¹⁷ Jehova ymmärtää tuskasi. Hän itse ”oli pahoillaan sydämessään”, kun hänen ihmisperheensä ensimmäinen jäsen ja myöhemmin useimmat ennen vedenpaisumusta eläneet ihmiset kapinoivat (1. Moos. 6:5, 6). Niiden, jotka eivät ole koskaan itse kokeneet tällaista menetystä, saattaa olla vaikea tajuta, kuinka musertavalta se voi tuntua. Olisi kuitenkin epäviisasta antaa erotetun perheenjäsenen sopimattoman menettelyn etäännyttää sinut Jehovasta. Miten sitten voit selviytyä syvästä surusta, jos joku sukulaisesi lakkaa palvelemasta Jehovaa?

18. Miksi vanhempien ei tulisi syyttää itseään, jos heidän lapsensa lakkaa palvelemasta Jehovaa?

¹⁸ Älä syytä itseäsi tapahtuneesta. Jehova on asettanut ihmisten eteen valinnan, ja jokaisen vihkiytyneen ja  kastetun perheenjäsenen täytyy kantaa oma vastuukuormansa (Gal. 6:5). Loppujen lopuksi synnintekijä on Jehovan edessä vastuullinen valinnastaan – et sinä (Hes. 18:20). Älä myöskään syytä toisia. Kunnioita järjestelyä, jonka Jehova on tehnyt kurin antamiseksi. Asennoidu Saatanaa vastaan, älä paimenia vastaan, jotka suojelevat seurakuntaa (1. Piet. 5:8, 9).

19, 20. a) Miten erotetun lapsen vanhemmat voivat kestää surunsa? b) Mitä tällaisten vanhempien on oikein toivoa?

¹⁹ Jos toisaalta kantaisit kaunaa Jehovalle, etäännyttäisit itsesi hänestä. Rakkaan perheenjäsenesi on tarpeen nähdä, että olet lujasti päättänyt asettaa Jehovan kaiken muun – myös perhesiteenne – edelle. Kestääksesi tällaisen tilanteen sinun tulisi kaikin keinoin pitää yllä omaa hengellisyyttäsi. Älä eristäydy uskollisista kristityistä veljistäsi ja sisaristasi (Sananl. 18:1). Vuodata tunteesi Jehovalle rukouksessa (Ps. 62:7, 8). Älä etsi tekosyitä, joiden nojalla voisit olla yhteydessä erotettuun perheenjäseneen esimerkiksi sähköpostitse (1. Kor. 5:11). Uppoudu hengelliseen toimintaan (1. Kor. 15:58). Edellä mainittu sisar toteaa: ”Tiedän, että minun täytyy pysyä kiireisenä Jehovan palveluksessa ja pitää itseni hengellisesti vahvana, jotta minun on mahdollista auttaa tytärtäni, kun hän palaa Jehovan luo.”

²⁰ Raamatussa sanotaan rakkaudesta: ”Kaikki se toivoo.” (1. Kor. 13:4, 7.) Ei ole väärin toivoa, että perheenjäsenesi palaa Jehovan luo. Joka vuosi monet erotetut katuvat ja tulevat takaisin järjestön yhteyteen. Jehova ei jätä huomiotta heidän katumustaan. Sen sijaan hän on ”altis antamaan anteeksi” (Ps. 86:5).

21, 22. Miten olet päättänyt käyttää tahdonvapauttasi?

²¹ Jehova on suonut ihmisluomuksilleen tahdonvapauden. (Lue 5. Mooseksen kirjan 30:19, 20.) Mutta tuohon vapauteen sisältyy vakava vastuu. Kunkin kristityn tulisi pohtia: Mitä tietä minä kuljen? Olenko antanut ansiotyön ja uran, viihteen ja virkistäytymisen tai perhesuhteiden etäännyttää minut Jehovasta?

²² Jehovan rakkaus kansaansa kohtaan ei koskaan horju. Voisimme etääntyä Jehovasta vain siinä tapauksessa, että itse valitsisimme kuljettavaksemme väärän tien. (Room. 8:38, 39.) Niin ei kuitenkaan tarvitse käydä! Päätä, ettet anna minkään etäännyttää sinua Jehovasta. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan neljää muuta aluetta, joilla meidän tulee harkita ratkaisujamme tarkoin.