Angela, * noin 30-vuotias naimaton sisar, on hieman jännittynyt. Hän odottaa vanhinten vierailua. Mistähän he aikovat puhua? Angela on kyllä ollut poissa muutamista kokouksista, koska pitkät työpäivät vanhusten parissa ovat uuvuttaneet hänet. Jokapäiväisten murheiden lisäksi hänellä on syvä huoli oman äitinsä terveydentilasta.

Jos olisitte menossa Angelan luo, kuinka rohkaisisitte tätä ”väsynyttä sielua”? (Jer. 31:25.) Miten ensinnäkin valmistautuisitte, jotta paimennuskäyntinne olisi virkistävä?

Aika ajoin me kaikki väsymme ansiotyömme tai teokraattisten vastuidemme vuoksi. Profeetta Daniel esimerkiksi ”tunsi itsensä uupuneeksi” saatuaan näyn, jota ei voinut ymmärtää (Dan. 8:27). Hän sai apua, kun enkeli Gabriel ilmestyi hänelle. Jumalan sanansaattaja antoi Danielille ymmärrystä, vakuutti Jehovan kuulleen hänen rukouksensa ja kertoi hänen olevan edelleen ”hyvin arvostettu”. (Dan. 9:21–23.) Myöhemminkin erään toisen enkelin hyvin valitut sanat rohkaisivat tätä uupunutta profeettaa (Dan. 10:19).

Ennen kuin menet tapaamaan uskonveljeä, joka on ehkä väsynyt tai lannistunut, mieti kaikessa rauhassa hänen olosuhteitaan. Millaisia ongelmia hän kohtaa, ja miten ne saattavat vaikuttaa hänen jaksamiseensa? Mitä hienoja ominaisuuksia hän on ilmaissut? ”Keskityn  veljieni vahvuuksiin”, kertoo 20 vuotta vanhimpana palvellut Richard. Hän lisää: ”Kun pohtii huolellisesti heidän olosuhteitaan ennen vierailua, on helpompi antaa rohkaisua, joka sopii heidän nimenomaisiin tarpeisiinsa.” Jos menet paimennuskäynnille jonkun toisen vanhimman kanssa, voisitte keskustella etukäteen veljen olosuhteista.

Monista tuntuu kiusalliselta puhua tunteistaan. Jos siis huomaat, että veljen on vaikea uskoutua vieraileville vanhimmille, miten voisit murtaa jään? Ystävällisellä hymyllä ja muutamalla rauhoittavalla sanalla saattaa olla hyvä vaikutus. Yli 40 vuotta vanhimpana toimineella Michaelilla on tapana aloittaa vierailu toteamalla: ”Yksi miellyttävimmistä asioista vanhimman tehtävässä on se, että saa vierailla veljien kodeissa ja tutustua heihin paremmin. Olenkin todella odottanut tämänpäiväistä vierailuamme.”

Vierailun alkuvaiheessa haluat ehkä pitää lämminhenkisen rukouksen. Apostoli Paavali korosti rukouksissaan aiheellisesti veljiensä uskoa, rakkautta ja kestävyyttä (1. Tess. 1:2, 3). Kun ilmaiset arvostavasi veljen hienoja ominaisuuksia, valmistat teidän molempien sydäntä rakentavalle keskustelulle. Tällaisilla sanoilla voi olla myös rauhoittava vaikutus. ”Aika ajoin me kaikki unohdamme, mitä hyvää saamme aikaan, joten on todella virkistävää, jos joku muistuttaa meitä siitä”, huomauttaa kokenut vanhin Ray.

Paavalin tavoin sinäkin voit antaa ”hengellisen lahjan” esittämällä jonkin raamatullisen ajatuksen vaikkapa vain yhdestä jakeesta (Room. 1:11). Esimerkiksi joku masentunut veli saattaa tuntea itsensä arvottomaksi. Voisit lukea hänen kanssaan psalminkirjoittajasta, joka oli omasta mielestään kuin käpristynyt ”nahkaleili savussa” (Ps. 119:83, 176). Selitettyäsi  lyhyesti tämän ilmauksen merkitystä voit kertoa luottavasi siihen, että veljesi ”ei ole unohtanut” Jumalan käskyjä.

Vastaavasti sisarta, joka on ajautunut pois seurakunnan yhteydestä tai alkanut hidastaa vauhtiaan, kenties koskettaisi vertaus kadonneesta drakhman kolikosta (Luuk. 15:8–10). Tuo kolikko oli saattanut kuulua lukuisista hopeakolikoista tehtyyn arvokkaaseen kaulakoruun. Keskustellessanne tästä vertauksesta voit auttaa sisarta tajuamaan, että hän on kallisarvoinen osa kristillistä seurakuntaa. Tämän jälkeen saattaisit korostaa, miten suuresti Jehova välittää hänestä, koska hän on yksi Jehovan pienistä lampaista.

Veljemme ja sisaremme puhuvat yleensä mielellään lukemistaan raamatunkohdista. Älä siis itse ole koko ajan äänessä. Luettuanne heidän tilanteeseensa soveltuvan jakeen voisit poimia siitä avainsanan tai -lauseen ja pyytää heitä kommentoimaan sitä. Esimerkiksi 2. Korinttilaiskirjeen 4:16:n lukemisen jälkeen vanhin saattaisi kysyä: ”Oletko huomannut omassa elämässäsi, miten Jehova uudistaa sinua?” Toimimalla näin voidaan saada aikaan aitoa ”keskinäistä rohkaisua” (Room. 1:12).

Voit virvoittaa uskonveljeä myös keskustelemalla hänen kanssaan sellaisesta Raamatun henkilöstä, johon hän voi samastua. Lannistuneen ystävän olisi todennäköisesti helppo samastua Hannaan tai Epafroditukseen, jotka olivat aika ajoin masentuneita mutta pysyivät arvokkaina Jumalalle (1. Sam. 1:9–11, 20; Fil. 2:25–30). Tilanteen salliessa on siis hyvä keskustella hienoista Raamatun esimerkeistä.

Ilmaiset todella välittäväsi veljistäsi ja sisaristasi, kun osoitat heitä kohtaan kiinnostusta myös vierailusi jälkeen (Apt. 15:36). Paimennuskäynnin päätteeksi on ehkä käytännöllistä sopia palvelukseen lähtemisestä yhdessä. Kun kokenut vanhin Bernard tapaa uudelleen veljen tai sisaren, jonka luona hän on vieraillut, hän saattaa hienotunteisesti viitata antamaansa neuvoon kysymällä: ”Kerrohan, oliko siitä apua?” Osoittamalla tällaista henkilökohtaista kiinnostusta pystyt päättelemään, tarvitaanko lisäapua.

Veljemme ja sisaremme tarvitsevat huolenpitoa, ymmärrystä ja rakkautta enemmän kuin koskaan (1. Tess. 5:11). Käytä siksi ennen paimennuskäyntiä aikaa heidän tilanteensa miettimiseen. Tee siitä rukousasia. Valitse sopivia raamatunkohtia. Silloin löydät oikeat sanat, joilla voit virvoittaa ”väsyneitä sieluja”.