Kun joku rakas ihminen kuolee, vuodatamme luonnollisesti kyyneleitä, koska kaipaamme häntä. Vaikka Jeesus oli kiintynyt Lasarukseen, hän ei puhjennut kyyneliin siksi, että tämä oli kuollut. Kuten Johanneksen kertomuksen tekstiyhteys osoittaa, Jeesuksen kyyneleet johtuivat hänen säälistään surevia omaisia ja ystäviä kohtaan. (Joh. 11:36.)

Kun Jeesus oli aiemmin kuullut Lasaruksen olevan sairaana, hän ei ollut kiiruhtanut Lasaruksen vuoteen viereen parantamaan häntä. Kertomuksessa sanotaan: ”Kun hän [Jeesus] kuuli, että hän [Lasarus] oli sairaana, niin hän viipyi silti kaksi päivää siinä paikassa, missä hän oli.” (Joh. 11:6.) Miksi Jeesus viivytteli? Siihen oli hyvä syy. Hän sanoi: ”Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, jotta Jumalan Poika kirkastettaisiin sen välityksellä.” (Joh. 11:4.) Jeesuksen tarkoitus oli siis se, että Lasarus ei jäisi hautaan vaan hänen kuolemansa koituisi ”Jumalan kunniaksi”. Millä tavoin? Pian Jeesus tekisi vaikuttavan ihmeen herättämällä rakkaan ystävänsä haudasta.

Puhuessaan tässä tilanteessa opetuslastensa kanssa Jeesus vertasi kuolemaa uneen. Siksi hän sanoi heille ”menevänsä sinne herättämään hänet [Lasaruksen] unesta”. (Joh. 11:11.) Jeesukselle Lasaruksen herättäminen kuolleista olisi samaa kuin se, että isä herättää lapsensa päiväunilta. Jeesuksella ei siis ollut syytä tuntea tuskaa Lasaruksen kuoleman vuoksi.

Mikä sitten sai Jeesuksen puhkeamaan kyyneliin? Vastaus löytyy jälleen tekstiyhteydestä. Kun Jeesus tapasi Lasaruksen sisaren Marian ja näki hänen ja muiden itkevän, ”hän huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan”. Heidän tuskansa näkeminen sai Jeesuksen ”puhkeamaan kyyneliin”. Häntä murehdutti suuresti nähdä rakkaat ystävänsä surun murtamina. (Joh. 11:33, 35.)

Tämä kertomus osoittaa, että Jeesuksella on voima ja kyky antaa rakkaillemme jälleen elämä ja terveys tulevassa uudessa maailmassa. Se ilmaisee myös, että Jeesus eläytyy niiden asemaan, jotka ovat menettäneet läheisiään Aadamilta perityn kuoleman vuoksi. Lisäksi voimme oppia tästä kertomuksesta sen, että meidän tulee olla myötätuntoisia niitä kohtaan, jotka surevat rakkaidensa kuolemaa.

Jeesus tiesi, että hän herättäisi Lasaruksen kuolleista. Silti hän puhkesi kyyneliin, koska hän tunsi syvää rakkautta ja myötätuntoa ystäviään kohtaan. Samoin empatia voi saada meidät ”itkemään itkevien kanssa” (Room. 12:15). Surun ilmaiseminen ei ole osoitus siitä, että meiltä puuttuisi usko ylösnousemustoivoon. Miten sopivaa siksi olikaan, että Jeesus vuodattaessaan kyyneleitä antoi mallin myötätunnon osoittamisesta sureville, vaikka oli herättämäisillään Lasaruksen kuolleista.