YHTEISET ateriat Jehovan pöydässä ovat aina olleet teokraattisia kohokohtia. Kun Jumalan kansa kokoontuu hengellisiin pitoihin, aineellisen ruoan nauttiminen toisten kanssa lisää usein heidän iloaan.

Syyskuussa 1919 raamatuntutkijat pitivät kahdeksanpäiväisen konventin Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa. Hotellien oli määrä järjestää konventtivieraille majoitus ja ateriat, mutta heitä tuli tuhansia enemmän kuin oli odotettu. Väkeä oli niin paljon, että tarjoilijat kieltäytyivät työstä. Epätoivoissaan ruokalan johtaja pyysi hätiin konventtiin tulleita nuoria, ja monet auttoivatkin mielihyvin. Sadie Green oli yksi heistä. Hän muistelee: ”Olin ensimmäistä kertaa tarjoilijana, mutta meillä oli hauskaa.”

Seuraavina vuosina lukemattomilla iloisilla vapaaehtoisilla oli konventtiruokailujen yhteydessä tilaisuus palvella veljiään ja sisariaan. Työskenteleminen toisten uskovien kanssa auttoi monia nuoria myös asettamaan itselleen hengellisiä tavoitteita. Gladys Bolton, joka toimi konventin ruokapalvelussa vuonna 1937, kertoo: ”Tapasin muualta tulleita ja kuulin, miten he selviytyivät ongelmistaan. Silloin tulin ensi kertaa ajatelleeksi, että minustakin voisi tulla tienraivaaja.”

Beulah Covey sanoi konventin ruokailujärjestelyistä: ”Työntekijöiden antaumuksellisuus saa kokonaisuuden toimimaan täsmällisesti kuin kello.” Työssä oli kuitenkin omat haasteensa. Kun Dodger-stadionilla Los Angelesissa Kaliforniassa oli alkamassa konventti vuonna 1969, Angelo Manera sai vasta konventtipaikalle saavuttuaan tietää, että ruokapalvelu oli annettu hänen vastuulleen. Hän tunnustaa, että se oli hänen elämänsä suurimpia järkytyksiä. Konventtivalmisteluihin kuului muun muassa 400 metriä pitkän ojan kaivaminen keittiöön tulevalle kaasuputkelle!

Vuonna 1982 Sierra Leonessa uutterien vapaaehtoisten täytyi ensin raivata maa-alue ja sitten rakentaa ruokala tarjolla olevista materiaaleista. Vuonna 1951 Frankfurtissa Saksassa kekseliäät veljet vuokrasivat veturin, joka tuotti höyryä  40 keittokattilaan. Tarjoilulinjoilta valmistui 30 000 ateriaa tunnissa. Helpottaakseen 576 astianpesijän työtä veljet ja sisaret toivat mukanaan omat veitset ja haarukat. Yangonissa Myanmarissa kokit osoittivat huomaavaisuutta ulkomaisia konventtivieraita kohtaan panemalla heidän ruokaansa tavallista vähemmän tulista chiliä.

Eräässä vuoden 1950 konventissa Yhdysvalloissa Annie Poggensee joutui jonottamaan ateriaansa pitkään auringon paahteessa, mutta se koitui hänelle siunaukseksi. Hän kertoo: ”Syvennyin kuuntelemaan kahden Euroopasta laivalla tulleen sisaren keskustelua.” Kumpikin kuvaili, miten Jehova oli auttanut häntä pääsemään konventtiin. ”Kukaan paikalla olijoista ei ollut onnellisempi kuin nuo kaksi sisarta”, Annie sanoo. ”Heitä jonossa odottaminen ja kuumuus ei haitannut lainkaan.”

Monien suurten konventtien valtavissa ruokailuteltoissa oli riveittäin seisomapöytiä, koska ruokailijoiden toivottiin syövän annoksensa nopeasti ja tekevän tilaa muille. Miten tuhannet ihmiset olisikaan muuten voitu ruokkia lyhyen lounastauon aikana? Eräs todistajiin kuulumaton totesi: ”Tuo uskonto on erikoinen. He syövät seisaallaan.”

Sotilas- ja siviiliviranomaiset hämmästelivät näkemäänsä tehokkuutta ja järjestyksellisyyttä. Kun Yhdysvaltojen armeijan edustajat olivat tehneet tarkastuskäynnin Yankee-stadionilla New Yorkissa toimineeseen ruokalaamme, he suosittelivat Britannian sotaministeriössä palvelevalle majuri Faulknerille samanlaista käyntiä. Siksi hän ja hänen vaimonsa tulivat ”Voittoisan Valtakunnan” konventtiin, joka pidettiin vuonna 1955 Twickenhamissa Englannissa. Hän sanoi nähneensä, että ruokala toimi siellä rakkauden voimalla.

Alttiit työntekijät valmistivat vuosikymmenten mittaan ravitsevia, edullisia aterioita konventtiväen hyödyksi. Tämä valtava tehtävä vaati kuitenkin usein sitä, että monet vapaaehtoiset tekivät pitkiä työpäiviä, ja heiltä jäi kuulematta osia konventin ohjelmasta tai jopa koko ohjelma. Useissa paikoissa konventtien ruokailujärjestelyjä yksinkertaistettiin 1970-luvun loppupuolella. Sitten vuodesta 1995 lähtien ystäviä on pyydetty tuomaan konventteihin omat eväät. Tämä on antanut ruoan valmistuksessa ja jakelussa palvelleille mahdollisuuden nauttia hengellisestä ohjelmasta samoin kuin kristillisestä toveruudesta. *

Jehova pitää epäilemättä suuressa arvossa niitä, jotka ovat nähneet paljon vaivaa palvellessaan uskonveljiään. Jotkut saattavat muistella haikein mielin iloisia työpäiviä konventin ruokapalvelussa. Varmaa on kuitenkin se, että konventeissamme on edelleen pääosassa rakkaus (Joh. 13:34, 35).