Raamatussa sanotaan: ”Jumalattoman hallitessa kansa huokailee.” (Sananlaskut 29:2.)

Ihmiskunnan historia on täynnä diktaattoreita, jotka ovat hallinneet rautaisin ottein ja aiheuttaneet alamaisilleen sanoin kuvaamatonta kärsimystä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa kaikista vallanpitäjistä: jotkut pyrkivät vilpittömästi auttamaan lähimmäisiään. Valtaan noustuaan he kuitenkin usein huomaavat, että heidän pyrkimyksensä jäävät valtataistelujen ja keskinäisten riitojen jalkoihin, tai he saattavat käyttää valtaansa väärin tavoittelemalla omaa etuaan kansan vahingoksi. ”Historia on kertomus ponnisteluista, jotka ovat epäonnistuneet, pyrkimyksistä, jotka eivät ole toteutuneet”, sanoi Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Henry Kissinger.

Raamatussa todetaan myös: ”Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Epätäydellisillä ihmisillä ei ole riittävästi viisautta ja kaukokatseisuutta, niin että he kykenisivät hoitamaan omat asiansa menestyksellisesti. Jos he eivät pysty ohjaamaan omia askeleitaan, miten he pystyisivät ohjaamaan kokonaisen kansakunnan askeleita? Eikö tämä selitäkin, miksi ihmishallitsijat eivät voi tehdä loppua kärsimyksistä? Usein huono hallinto pikemminkin aiheuttaa niitä.

”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne”, sanoi Jeesus (Johannes 13:35).

Vaikka kaikkien uskontokuntien johtajat puhuvat rakkauden ja ykseyden puolesta, he eivät ole onnistuneet juurruttamaan seuraajiinsa niin voimakasta rakkautta, että se olisi poistanut ennakkoluulot. Sen sijaan että uskonto auttaisi kehittämään rakkautta, se usein aiheuttaa kansojen ja kansanryhmien keskuudessa riitaa ja erimielisyyttä ja synnyttää fanaattisuutta. Teologi Hans Küng kirjoitti kristinuskoa ja maailman uskontoja käsittelevän teoksensa loppusanoissa: ”Kaikkein fanaattisimmat ja julmimmat poliittiset kiistat ovat niitä, joita uskonto on sävyttänyt ja joille se on antanut syyn ja oikeutuksen.” (Christianity and the World Religions.)

 Lisäksi monien uskontojen papit ovat avoimesti suvainneet esiaviollisia ja avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita sekä homoseksuaalisuutta. Tämä on johtanut sukupuolitautien, aborttien ja ei-toivottujen raskauksien yleistymiseen sekä avioliittojen ja perheiden hajoamiseen, mikä on aiheuttanut sanoin kuvaamatonta tuskaa ja murhetta.

”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” (Jaakobin kirje 1:14, 15.)

Perimämme epätäydellisyyden vuoksi me kaikki olemme taipuvaisia erehtymään ja joudumme taistelemaan, jottemme ”tee sitä, mitä liha – – tahtoo” (Efesolaisille 2:3). Erityisen vaikeaa kamppailu voi olla silloin, kun joku tuntee väärää halua ja hänelle tarjoutuu myös tilaisuus toimia väärin. Jos väärälle halulle antaa periksi, seuraukset voivat olla tuhoisat.

Uskonnollisista aiheista kirjoittanut P. D. Mehta sanoi: ”Kärsimykset johtuvat suurelta osin omista himoistamme, kiihkeästä nautinnon ja mielihyvän tavoittelusta sekä ahneudesta ja kunnianhimosta.” Monenlaiset halut ja riippuvuudet, jotka voivat liittyä esimerkiksi alkoholiin, huumeisiin, uhkapeleihin tai seksiin, ovat vieneet perikatoon monia ”kunnon kansalaisia” ja aiheuttaneet kärsimystä heidän perheenjäsenilleen, ystävilleen ja muille. Ihmisten epätäydellisyyden vuoksi seuraavat Raamatun sanat pitävät epäilemättä paikkansa: ”Me tiedämme, että koko luomakunta on huokaillut ja nytkin huokailee tuskissaan.” (Roomalaisille 8:22, Uusi testamentti nykysuomeksi.)

Raamattu osoittaa, että ”tämän asiainjärjestelmän jumala” on Saatana Panettelija ja että hänen liittolaisinaan on pahoja henkiä eli demoneja (2. Korinttilaisille 4:4; Ilmestys 12:9).

Saatanan tavoin demonit ohjailevat ja eksyttävät ihmisiä aktiivisesti. Apostoli Paavali tunnusti tämän sanoessaan: ”Meillä ei ole kamppailua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia vastaan.” (Efesolaisille 6:12.)

Demonit saavat mielihyvää ihmisten ahdistelemisesta, mutta se ei ole niiden tärkein päämäärä. Ennen muuta ne haluavat saada heidät kääntymään pois Korkeimmasta Jumalasta, Jehovasta (Psalmit 83:18). Demonit pettävät ja ohjailevat ihmisiä muun muassa astrologian, taikuuden, noituuden ja povaamisen välityksellä. Siksi Jehova varoittaa meitä tällaisten tapojen vaaroista ja lupaa suojella kaikkia, jotka vastustavat Saatanaa ja demoneja (Jaakobin kirje 4:7).

Raamatussa ennustettiin parituhatta vuotta sitten: ”Tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja.”

Seuraavaksi selitetään, mikä tekee näistä ajoista kriittisiä: ”Ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, – – vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia.” Yksi tärkeimmistä syistä nykyään näkemiimme kärsimyksiin on selvästikin se, että elämme ”viimeisissä päivissä”. (2. Timoteukselle 3:1–4.)

Eikö edellä tarkasteltujen seikkojen valossa olekin ilmeistä, miksi ihmiset eivät hyvistä aikeistaan huolimatta pysty tekemään loppua kärsimyksistä? Kenen puoleen sitten pitäisi kääntyä? Meidän täytyy turvautua Luojaamme, joka on luvannut ”murskata Panettelijan [ja hänen seuraajiensa] työt” (1. Johanneksen kirje 3:8). Seuraava kirjoitus käsittelee sitä, millä tavoin Jumala poistaa kaikki kärsimysten syyt.