Dhakassa, Bangladeshissa asunut 35-vuotias Smita * tunnettiin hyväsydämisenä ja huomaavaisena naisena. Hän oli ahkera ja iloinen nuori vaimo, joka halusi kertoa Jumalasta oppimiaan asioita toisille. Miten järkyttyneitä hänen lähiomaisensa ja ystävänsä olivatkaan, kun Smita yhtäkkiä sairastui vakavasti ja viikon kuluessa menetti henkensä.

Noin 30-vuotiailla Jamesilla ja hänen vaimollaan oli samankaltainen maine kuin Smitalla. Eräänä keväänä he menivät vierailulle ystäviensä luokse Yhdysvaltain länsirannikolle. He eivät kuitenkaan koskaan palanneet kotiinsa New Yorkiin. Ollessaan matkalla he kuolivat auto-onnettomuudessa, mikä oli suunnaton menetys heidän läheisilleen ja työtovereilleen.

Ei tarvitse katsoa kauas nähdäkseen, että pahuus ja kärsimykset rehottavat nykyään. Sodissa tapetaan sekä siviilejä että sotilaita. Monet viattomat joutuvat rikollisuuden ja väkivallan uhreiksi. Iästä tai elämäntilanteesta riippumatta ihmisiä kuolee onnettomuuksissa ja sairastuu vakavasti. Luonnononnettomuuksissa tuhoutuu umpimähkäisesti kokonaisia yhteisöjä. Ennakkoluulot ja epäoikeudenmukaisuus ovat levinneet laajalle. Ehkä sinulla on myös omakohtaisia kokemuksia kärsimyksistä.

On siis luonnollista esittää seuraavanlaisia kysymyksiä:

• Miksi pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille?

• Onko Jumala syyllinen kärsimyksiin?

• Ovatko katastrofit vain sattumaa vai ovatko ne seurausta ihmisen omasta toiminnasta?

• Johtuvatko henkilökohtaiset kärsimykset ”karmasta”, jonka mukaan edellisessä elämässä tehdyt asiat vaikuttavat nykyisyyteen?

• Jos kaikkivaltias Jumala on olemassa, miksi hän ei suojele hyviä ihmisiä vaikeuksilta?

• Vapaudummeko koskaan pahuudesta ja kärsimyksistä?

Jos haluamme vastaukset näihin kysymyksiin, meidän täytyy ymmärtää kaksi perusasiaa: miksi pahoja asioita ylipäänsä tapahtuu, ja mitä Jumala tulee niille tekemään?