RAAMATUN PERIAATE: ”Antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:13.)

Mitä tämä periaate tarkoittaa? Raamattu vertaa syntiä velkaan ja anteeksiantoa velan mitätöintiin (Luukas 11:4). Erään hakuteoksen mukaan Raamatussa esiintyvä kreikan sana, joka on käännetty vastineella ”antaa anteeksi”, merkitsee sitä, että ”antaa velan olla, – – niin ettei peri sitä”. Näin ollen kun annamme anteeksi jollekulle, joka on tehnyt meille vääryyttä, emme odota häneltä mitään hyvitystä. Halukkuus antaa anteeksi ei tarkoita väärän toiminnan hyväksymistä tai aiheutuneen vahingon vähättelemistä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että luopuu kaunantunteista, vaikka ”valituksen syy toista vastaan” olisikin aiheellinen.

Onko periaate hyödyllinen nykyään? Olemme kaikki epätäydellisiä ja teemme syntiä (Roomalaisille 3:23). On siksi viisasta olla taipuvainen antamaan anteeksi, sillä ennemmin tai myöhemmin tarvitsemme itse toisten anteeksiantoa. Anteeksi antaminen hyödyttää meitä muillakin tavoin.

Kun haudomme vihaa ja kaunantunteita – eli pidätymme antamasta anteeksi – vahingoitamme itseämme. Tällaiset kielteiset tunteet voivat rajoittaa elämäämme ja riistää meiltä onnellisuuden. Ne voivat myös aiheuttaa vakavan terveysriskin. Erään tieteellisen aikakausjulkaisun raportissa tohtori Yoichi Chida ja psykologian professori Andrew Steptoe totesivat: ”Viimeaikaiset havainnot viittaavat siihen, että suuttumus ja vihamielisyys ovat yhteydessä sepelvaltimotautiin.” (Journal of the American College of Cardiology.)

Kun toisaalta annamme auliisti anteeksi toisille, säilytämme ykseyden ja rauhan ja turvaamme siten hyvät suhteet toisiin. Mikä vielä tärkeämpää, osoitamme jäljittelevämme Jumalaa. Hän antaa auliisti anteeksi katuville synnintekijöille ja odottaa meidän toimivan samoin. (Markus 11:25; Efesolaisille 4:32; 5:1.)