Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, että farao haetutti kiireesti luokseen heprealaisen vangin, Joosefin, jotta tämä selittäisi hänen näkemänsä huolestuttavat unet. Joosef oli ollut vankilassa jo useita vuosia. Kiireellisestä kutsusta huolimatta Joosef ajeli ennen faraon luo menemistä partansa ja ehkä myös hiuksensa. (1. Mooseksen kirja 39:20–23; 41:1, 14.) Se että kirjoittaja mainitsee tämän merkityksettömältä vaikuttavan yksityiskohdan, osoittaa hänen tunteneen egyptiläiset tavat.

Monissa muinaisissa kansoissa miehillä oli tapana antaa partansa kasvaa. Näin oli myös heprealaisten keskuudessa. Sitä vastoin ”muinaiset egyptiläiset olivat ainoa itämainen kansa, joka oli parran kasvattamista vastaan”, sanotaan Raamattua selittävässä McClintockin ja Strongin tietosanakirjassa. (Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature.)

Lehdessä Biblical Archaeology Review sanotaan, että mahdollisesti jotkin egyptiläisiin juhlamenoihin liittyvät tavat vaativat miestä valmistautumaan faraon eteen menemiseen samalla tavoin kuin temppeliin menemiseen. Siinä tapauksessa Joosef olisi ajellut kaikki päänsä ja vartalonsa karvat.

Ei välttämättä. Jumalan hengen ohjauksessa laatimissaan kirjoituksissa apostoli Paavali asetti toisinaan vastakkain juutalaiset ja kreikkalaiset eli helleenit, jolloin kreikkalaiset edustivat kaikkia ei-juutalaisia kansoja (Roomalaisille 1:16; 10:12). Yksi syy tähän oli epäilemättä se, että Kreikan kulttuurilla ja kielellä oli vahva jalansija alueilla, joilla Paavali saarnasi.

Keitä ihmiset muinoin pitivät kreikkalaisina? 300-luvulla eaa. ateenalainen julkinen puhuja Isokrates ylpeili sillä, miten kreikkalainen kulttuuri valtasi alaa maailmassa. Hän sanoi, että sen vuoksi kreikkalaisiksi ei kutsuta niinkään Kreikan synty­peräi­siä asukkaita vaan niitä, jotka ovat hyötyneet heidän koulutuksestaan. Vaikka emme voikaan sanoa sitä varmasti, Timoteuksen ei-juutalainen isä ja muut, joita Paavali kutsui kreikkalaisiksi, ovat voineet olla kreikkalaisia vain kulttuuriltaan, eivät syntyperältään (Apostolien teot 16:1).