Jesajan kirjan sanat pitävät paikkansa, vaikkei yhtään Raamatun heprealaisten ja aramealaisten kirjoitusten a tai kreikkalaisten kirjoitusten alkuperäistä käsikirjoitusta ole säilynyt meidän aikaamme asti. Miten voimme olla varmoja, että meillä nykyään oleva Raamatun teksti todella vastaa alkuperäisiä Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja tekstejä?

Heprealaisten kirjoitusten säilyminen perustuu osittain muinaiseen perinteeseen, joka sai alkunsa, kun Jehova Jumala käski jäljentää noita tekstejä. b Hän esimerkiksi kehotti Israelin kuninkaita kirjoittamaan oman jäljennöksensä Mooseksen laista (5. Mooseksen kirja 17:18). Lisäksi hän antoi leeviläisille tehtäväksi säilyttää laki ja opettaa sitä kansalle (5. Mooseksen kirja 31:26; Nehemia 8:7). Sen jälkeen kun juutalaiset oli viety Babyloniin pakkosiirtolaisuuteen, syntyi jäljentäjien eli kirjurien (sōferím) ammattikunta (Esra 7:6, alaviitteet). Ajan mittaan he tekivät lukuisia jäljennöksiä Heprealaisten kirjoitusten 39 kirjasta.

Vuosisatojen varrella kirjurit jäljensivät noita kirjoja äärimmäisen tarkasti, ja keskiajalla tätä perinnettä jatkoivat masoreetteina tunnetut juutalaiskirjurit. Vanhin kokonainen masoreettinen käsikirjoitus on Leningradin koodeksi (Codex Leningradensis),  joka on vuodelta 1008 tai 1009 jaa. 1900-luvun puolivälissä Kuolleenmeren kirjakääröjen joukosta löytyi kuitenkin noin 220 Raamatun tekstin käsikirjoitusta tai katkelmaa, jotka olivat yli tuhat vuotta vanhempia kuin Leningradin koodeksi. Kun Kuolleenmeren kirjakääröjä on vertailtu Leningradin koodeksiin, on vahvistunut erittäin tärkeä asia: vaikka kirjakääröjen sanamuodoissa on eroja, mikään noista eroista ei vaikuta itse sanomaan.

Kreikkalaisten kirjoitusten 27 kirjaa kirjoittivat alun perin eräät Jeesuksen Kristuksen apostolit ja muutamat varhaiset opetuslapset. Varhaiskristityt jatkoivat juutalaiskirjurien perinnettä ja jäljensivät noita kirjoja (Kolossalaisille 4:16). Vaikka Rooman keisari Diocletianus ja jotkut muut yrittivät tuhota kaikki varhaiskristittyjen kirjoitukset, meidän aikaamme asti on säilynyt tuhansia muinaisia katkelmia ja käsikirjoituksia.

Lisäksi kristittyjen kirjoituksia käännettiin muille kielille. Raamattua käännettiin jo varhain esimerkiksi muinaisille armenian, etiopian, georgian, koptin, latinan ja syyrian kielille.

Kaikki Raamatun muinaisten käsikirjoitusten jäljennökset eivät ole sanamuodoltaan samanlaisia. Mistä sitten voimme tietää, mitä alkuperäisessä tekstissä sanottiin?

Tilanne on hieman samanlainen kuin jos opettaja pyytäisi sataa oppilasta jäljentämään luvun jostain kirjasta. Vaikka alkuperäinen luku katoaisi, noita sataa jäljennöstä vertailemalla voitaisiin päätellä, mitä siinä luki. Jokainen oppilas voisi tehdä joitain virheitä, mutta olisi erittäin epätodennäköistä, että kaikki tekisivät täsmälleen samat virheet. Vastaavasti kun tutkijat vertailevat tuhansia saatavilla olevia muinaisia Raamatun kirjojen katkelmia ja jäljennöksiä, he voivat havaita jäljentäjien virheet ja päätellä alkuperäisen sanamuodon.

Miten varmoja voimme olla siitä, että Raamatun alkuperäisten tekstien ajatukset on välitetty meille täsmällisesti? Tutkija William H. Green sanoi Heprealaisista kirjoituksista: ”Voidaan huoleti sanoa, että mitään muuta vanhan ajan teosta ei ole välitetty eteenpäin yhtä täsmällisesti.” Raamatunoppinut F. F. Bruce puolestaan kirjoitti Kreikkalaisista kirjoituksista eli niin sanotusta Uudesta testamentista: ”Uuden testamentin tekstien puolesta on paljon enemmän todisteita kuin monien klassisen ajan  kirjoittajien tekstien puolesta, joiden aitoutta kukaan ei edes kuvittelisi kiistävänsä.” Hän jatkoi: ”Jos Uusi testamentti olisi kokoelma maallisia kirjoituksia, niiden aitouden katsottaisiin yleisesti jäävän kaiken epäilyksen ulkopuolelle.”

Heprealainen teksti. Englanninkielinen Heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös (1953–60) perustui Rudolf Kittelin Biblia Hebraicaan. Sen jälkeen heprealaisen tekstin ajantasaistetuissa laitoksissa Biblia Hebraica Stuttgartensia ja Biblia Hebraica Quinta on huomioitu uusimmat tulokset, joita on saatu Kuolleenmeren kirjakääröihin ja muihin muinaisiin käsikirjoituksiin perustuvissa tutkimuksissa. Näissä tutkijoiden laatimissa teoksissa on päätekstissä Leningradin koodeksi ja alaviitteissä rinnakkaisia sanamuotoja muista lähteistä, kuten samarialaisesta Pentateukista, Kuolleenmeren kirjakääröistä, kreikkalaisesta Septuagintasta, aramealaisista targumeista, latinalaisesta Vulgatasta ja syyrialaisesta Pešittasta. Sekä Biblia Hebraica Stuttgartensiaa että Biblia Hebraica Quintaa käytettiin, kun Uuden maailman käännöksen tarkistettua laitosta valmistettiin.

Kreikkalainen teksti. 1800-luvun lopulla tutkijat B. F. Westcott ja F. J. A. Hort vertailivat tuolloin saatavilla olleita Raamatun tekstin käsikirjoituksia ja katkelmia, kun he valmistivat kreikkalaisen tekstilaitoksen, jonka he katsoivat heijastavan mahdollisimman tarkasti alkutekstejä. 1900-luvun puolivälissä Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea käytti tuota tekstilaitosta käännöksensä pohjana. Se hyödynsi myös muita vanhoja papyruksia, joiden arvellaan olevan 100- ja 200-luvulta. Sen jälkeen saataville on tullut lisää papyruksia. Lisäksi muun muassa Nestlen ja Alandin sekä Yhtyneiden Raamattuseurojen tekstilaitokset heijastavat uusimpia tutkimustuloksia. Jotkin näistä tutkimustuloksista otettiin huomioon tässä tarkistetussa laitoksessa.

Näiden tekstilaitosten perusteella on selvää, että jotkin Kreikkalaisten kirjoitusten jakeet olivat vanhoissa käännöksissä, esimerkiksi Kuningas Jaakon käännöksessä, myöhempien jäljentäjien lisäyksiä eivätkä ne kuuluneet Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuun Raamattuun. Koska nykyisin yleisesti hyväksytty jaejako vakiintui jo 1500-luvulla, noiden lisättyjen jakeiden poistaminen näkyy useimmissa raamatunkäännöksissä siten, että joidenkin jakeiden kohdalla ei ole tekstiä. Nämä jakeet ovat Matteuksen 17:21; 18:11; 23:14; Markuksen 7:16; 9:44, 46; 11:26; 15:28; Luukkaan 17:36; 23:17; Johanneksen 5:4; Apostolien tekojen 8:37; 15:34; 24:7; 28:29; Roomalaiskirjeen 16:24.  Tässä tarkistetussa laitoksessa poistettujen jakeiden kohdalla on alaviite.

Markuksen 16. luvun pitkät loppusanat (jakeet 9–20) ja lyhyet loppusanat sekä Johanneksen 7:53–8:11:ssä olevat sanat eivät selvästikään sisältyneet alkuperäisiin käsikirjoituksiin. Siksi noita virheellisesti lisättyjä jakeita ei otettu mukaan tarkistettuun laitokseen. c

Joitain muita sanamuotoja on muutettu vastaamaan sitä, mikä useimpien tutkijoiden mielestä heijastaa tarkimmin alkutekstejä. Esimerkiksi joidenkin käsikirjoitusten mukaan Matteuksen 7:13:ssa sanotaan: ”Menkää sisään ahtaasta portista, koska se portti on avara ja se tie on leveä, joka vie tuhoon.” Aiemmissa Uuden maailman käännöksen laitoksissa ei ollut sanoja ”se portti on”. Käsikirjoitusten tarkemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että noilla sanoilla oli vastine alkutekstissä, joten ne sisällytettiin tähän laitokseen. Tekstiin on tehty joitain muitakin samanlaisia tarkennuksia, mutta muutokset ovat pieniä, eikä mikään niistä muuta Jumalan sanan perussanomaa.