22  Syyrian ja Israelin välillä ei ollut sotaa kolmeen vuoteen. ²  Kolmantena vuonna Juudan kuningas Josafat+ lähti Israelin kuninkaan luo.+ ³  Israelin kuningas sanoi palvelijoilleen: ”Tiedättekö, että Ramot-Gilead+ kuuluu meille? Silti me epäröimme ottaa sitä takaisin Syyrian kuninkaalta.” ⁴  Sitten hän sanoi Josafatille: ”Lähdetkö kanssani taistelemaan Ramot-Gileadiin?” Josafat vastasi Israelin kuninkaalle: ”Minä tulen mukaasi. Minun kansani on sinun kansasi, ja minun hevoseni ovat sinun hevosiasi.”+ ⁵  Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: ”Tiedustelehan ensin,+ mitä Jehova sanoo.”+ ⁶  Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, nelisensataa miestä, ja kysyi heiltä: ”Pitäisikö minun lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai olla lähtemättä?” He vastasivat: ”Lähde! Jehova antaa sen kuninkaan käsiin.” ⁷  Silloin Josafat sanoi: ”Eikö täällä ole ketään Jehovan profeettaa? Tiedustellaan myös hänen kauttaan.”+ ⁸  Siihen Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”On vielä yksi mies, jonka kautta voimme tiedustella asiaa Jehovalta,+ mutta minä vihaan häntä,+ sillä hän ei koskaan profetoi minusta hyvää vaan ainoastaan pahaa.+ Hän on Jimlan poika Mikaja.” Josafat kuitenkin sanoi: ”Kuningas ei saisi puhua noin.” ⁹  Niinpä Israelin kuningas kutsui luokseen hovivirkamiehen ja sanoi: ”Hae tänne pian Jimlan poika Mikaja.”+ ¹⁰  Israelin kuningas ja Juudan kuningas Josafat istuivat kumpikin kuninkaallisessa asussaan valtaistuimellaan puimatantereella Samarian portin luona, ja kaikki profeetat profetoivat heidän edessään.+ ¹¹  Kenaanan poika Sidkia teki itselleen rautasarvet ja sanoi: ”Näin sanoo Jehova: ’Näillä sinä pusket* syyrialaisia, kunnes hävität heidät perin pohjin.’” ¹²  Kaikki muutkin profeetat profetoivat samalla tavalla: ”Mene ylös Ramot-Gileadiin, niin sinä voitat. Jehova antaa sen kuninkaan käsiin.” ¹³  Viestinviejä, joka oli mennyt kutsumaan Mikajaa, sanoi hänelle: ”Profeetat lupaavat kaikki kuninkaalle hyvää. Pyydän, että puhuisit samalla tavalla kuin he puhuvat ja lupaisit hyvää.”+ ¹⁴  Mutta Mikaja vastasi: ”Niin varmasti kuin Jehova elää, minä puhun sen, mitä Jehova sanoo minulle.” ¹⁵  Sitten hän tuli kuninkaan luo ja kuningas kysyi häneltä: ”Mikaja, pitäisikö meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadiin vai olla lähtemättä?” Hän vastasi heti: ”Lähde, niin sinä voitat. Jehova antaa sen kuninkaan käsiin.” ¹⁶  Siihen kuningas sanoi hänelle: ”Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totta Jehovan nimessä?” ¹⁷  Niin hän sanoi: ”Minä näen kaikki israelilaiset hajallaan vuorilla+ kuin lampaat ilman paimenta. Jehova sanoi: ’Näillä ei ole isäntää. Menköön jokainen rauhassa takaisin kotiinsa.’” ¹⁸  Silloin Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”Enkö sanonut sinulle, että hän ei profetoi minusta hyvää vaan ainoastaan pahaa?”+ ¹⁹  Sitten Mikaja sanoi: ”Kuule sen vuoksi Jehovan sana: Minä näin Jehovan istuvan valtaistuimellaan+ ja koko taivaan armeijan seisovan hänen vierellään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.+ ²⁰  Jehova sanoi: ’Kuka johtaisi Ahabin harhaan, niin että hän menee Ramot-Gileadiin ja kaatuu siellä?’ Yksi sanoi yhtä, ja toinen sanoi toista. ²¹  Eräs henki*+ tuli esiin, asettui seisomaan Jehovan eteen ja sanoi: ’Minä harhautan häntä.’ Jehova kysyi häneltä: ’Millä tavalla?’ ²²  Hän vastasi: ’Minä menen ja panen kaikki hänen profeettansa kertomaan valheita.’*+ Silloin hän sanoi: ’Sinä harhautat häntä, ja sinä myös onnistut. Mene ja tee niin.’ ²³  Nyt Jehova on pannut kaikki nämä profeettasi kertomaan valheita,+ mutta Jehova on päättänyt, että onnettomuus kohtaa sinua.”+ ²⁴  Kenaanan poika Sidkia tuli nyt esiin, löi Mikajaa poskelle ja sanoi: ”Miten muka Jehovan henki on jättänyt minut ja puhuu sinulle?”+ ²⁵  Mikaja vastasi: ”Näet sen sinä päivänä, jona piiloudut sisimpään huoneeseen.” ²⁶  Silloin Israelin kuningas sanoi: ”Ota Mikaja ja vie hänet kaupunginpäällikkö Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo. ²⁷  Sano heille: ’Näin sanoo kuningas: ”Pankaa tämä vankilaan+ ja antakaa hänelle tavallista pienempi annos vettä ja leipää, kunnes palaan turvallisesti.”’” ²⁸  Mutta Mikaja sanoi: ”Jos tosiaan palaat turvallisesti, Jehova ei ole puhunut minulle.”+ Hän lisäsi: ”Painakaa tämä mieleenne, te kaikki.”* ²⁹  Sitten Israelin kuningas ja Juudan kuningas Josafat lähtivät ylös Ramot-Gileadiin.+ ³⁰  Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”Minä pukeudun tuntemattomaksi ja lähden taisteluun, mutta laita sinä päällesi kuninkaallinen asu.” Niin Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi+ ja lähti taisteluun. ³¹  Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa 32 päällikölle+ käskyn: ”Älkää taistelko kenenkään muun kuin Israelin kuninkaan kanssa, älkää pienten älkääkä suurten.” ³²  Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he ajattelivat: ”Tuo on varmaankin Israelin kuningas.” Siksi he kääntyivät taistelemaan häntä vastaan, ja Josafat alkoi huutaa apua. ³³  Kun vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he lakkasivat saman tien ajamasta häntä takaa. ³⁴  Eräs mies ampui jousella sattumanvaraisesti mutta osuikin Israelin kuningasta panssaripaidan saumakohtaan. Kuningas sanoi vaununajajalleen: ”Käänny ympäri ja vie minut pois taistelusta,* koska olen haavoittunut pahasti.”+ ³⁵  Taistelu riehui kiivaana koko päivän, ja kuningasta täytyi pitää pystyssä vaunuissa syyrialaisten edessä. Haavasta vuoti verta sotavaunujen pohjalle, ja illalla hän kuoli.+ ³⁶  Auringon laskiessa leirissä kiiri huuto: ”Jokainen takaisin kaupunkiinsa! Jokainen takaisin maalleen!”+ ³⁷  Näin kuningas kuoli, ja hänet tuotiin Samariaan, jonne hänet haudattiin. ³⁸  Kun sotavaunuja huuhdottiin Samarian altaalla, koirat nuolivat hänen vertaan ja prostituoidut peseytyivät siellä,* niin kuin Jehova oli sanonut.+ ³⁹  Muista Ahabin vaiheista – kaikista hänen teoistaan, hänen rakentamastaan norsunluupalatsista+ ja kaikista hänen rakentamistaan kaupungeista – on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjoihin. ⁴⁰  Lopulta Ahab meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänen pojastaan Ahasjasta+ tuli kuningas hänen tilalleen. ⁴¹  Asan pojasta Josafatista+ oli tullut Juudan kuningas Israelin kuninkaan Ahabin neljäntenä vuonna. ⁴²  Josafat oli 35-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 25 vuotta. Hänen äitinsä oli Silhin tytär Asuba. ⁴³  Josafat vaelsi kaikessa isänsä Asan tietä.+ Hän ei poikennut siltä vaan teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä.+ Uhripaikkoja ei kuitenkaan hävitetty, vaan edelleen kansa uhrasi ja suitsutti niillä uhrisavua.+ ⁴⁴  Josafat säilytti rauhan Israelin kuninkaan kanssa.+ ⁴⁵  Muista Josafatin vaiheista, hänen mahtavuudestaan ja hänen käymistään sodista, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjoihin. ⁴⁶  Lisäksi hän poisti maasta ne temppeliprostituoituina toimivat miehet,+ jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Asan päivinä.+ ⁴⁷  Siihen aikaan Edomissa+ ei ollut kuningasta, vaan kuninkaan tehtävää hoiti valtuutettu.+ ⁴⁸  Josafat myös teetti Tarsiin-laivoja,* joiden piti mennä Ofiriin noutamaan kultaa.+ Ne eivät kuitenkaan menneet, koska ne haaksirikkoutuivat Esjon-Geberissä.+ ⁴⁹  Ahabin poika Ahasja sanoi silloin Josafatille: ”Anna minun palvelijoideni kulkea sinun palvelijoidesi kanssa laivoilla”, mutta Josafat ei suostunut siihen. ⁵⁰  Lopulta Josafat meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin esi-isänsä Daavidin kaupunkiin heidän viereensä. Hänen pojastaan Joramista+ tuli kuningas hänen tilalleen. ⁵¹  Ahabin pojasta Ahasjasta+ tuli Israelin kuningas Samariassa Juudan kuninkaan Josafatin 17. vuonna, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. ⁵²  Ahasja teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Hän toimi samalla tavalla kuin isänsä,+ äitinsä+ ja Nebatin poika Jerobeam, joka oli saanut Israelin tekemään syntiä.+ ⁵³  Hän palveli Baalia,+ kumarsi häntä ja loukkasi Israelin Jumalaa Jehovaa,+ aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt.