Akhaian: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Akhaia tarkoittaa Rooman provinssia, joka käsitti Etelä-Kreikan ja jonka pääkaupunki oli Korintti. Kun keisari Augustus vuonna 27 eaa. järjesti uudelleen Kreikan provinssit Makedonian ja Akhaian, nimeä Akhaia alettiin käyttää koko Peloponnesoksesta ja osasta Manner-Kreikkaa. Akhaian provinssi oli Rooman senaatin alainen, ja sitä hallitsi prokonsuli pääkaupungista Korintista käsin (2Ko 1:1). Kreikkalaisissa kirjoituksissa mainitaan Akhaian provinssin kaupungeista myös Ateena ja Kenkrea (Ap 18:1, 18; Ro 16:1). Akhaia ja sen pohjoinen naapuriprovinssi Makedonia mainitaan usein yhdessä (Ap 19:21; Ro 15:26; 1Te 1:7, 8). (Ks. liite B13.)

Korinttiin: Korintti oli muinaisen Kreikan vanhimpia ja tärkeimpiä kaupunkeja. Se sijaitsi noin 5 km nykyisestä Korintin kaupungista lounaaseen kapealla kannaksella, joka yhdisti Keski-Kreikan eteläiseen Peloponnesoksen niemimaahan. Pitkälti strategisen sijaintinsa ansiosta siitä kehittyi merkittävä ja vauras kaupunki. Se valvoi paitsi Pohjois- ja Etelä-Kreikan välistä tavaraliikennettä myös Välimeren itäisten ja läntisten osien välistä meriliikennettä, koska kannaksen kautta kulkeva meri- ja maareitti oli turvallisempi kuin merimatka Kreikan ympäri. Akhaiasta, joksi roomalaiset kutsuivat Makedonian eteläpuolista Kreikkaa, tuli Rooman senaatin alainen provinssi keisari Augustuksen aikana, ja Korintista tehtiin sen pääkaupunki (ks. Ap 18:12, tutkimisviite). Monet juutalaiset olivat asettuneet asumaan Korinttiin ja perustaneet sinne synagogan, ja he olivat saaneet joitain kannattajia kreikkalaisten parista (Ap 18:4). Muinaisen Korintin juutalaisväestöstä todistavat ensimmäisellä vuosisadalla eläneen filosofin Filonin kirjoitukset ja eräs vanha kreikankielinen piirtokirjoitus. Se löytyi oven marmorikamanasta läheltä porttia, josta mentiin Lekhaionin satamaan, ja siinä lukee ”[Syna]gōgḗ Hebr[aíōn]”, ’heprealaisten synagoga’. Jotkut arvelevat, että tuo kamana on peräisin Paavalin ajalta, mutta useimpien mielestä se on myöhemmältä ajalta. (Ks. liite B13.)

Aquila-nimisen: Tämä uskollinen kristitty mies ja hänen vaimonsa Priscilla (Prisca) olivat Paavalin ”työtovereita” (Ro 16:3). Heistä puhutaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yhteensä kuusi kertaa (Ap 18:18, 26; 1Ko 16:19; 2Ti 4:19), ja heidät mainitaan aina yhdessä. Nimi Priscilla on diminutiivi nimestä Prisca. Paavali käyttää kirjoituksissaan nimen lyhyempää muotoa ja Luukas pidempää. Roomalaisista nimistä käytettiin yleisesti eri muotoja. Kun keisari Claudius karkotti juutalaiset Roomasta vuonna 49 tai alkuvuodesta 50, Aquila ja Priscilla muuttivat Korinttiin. Paavali tuli sinne vuoden 50 syksyllä ja alkoi työskennellä heidän kanssaan, koska he kaikki olivat ammatiltaan teltantekijöitä. Aquila ja Priscilla epäilemättä auttoivat Paavalia uuden seurakunnan perustamisessa Korinttiin. Aquila oli kotoisin Pontoksesta, joka sijaitsi Vähän-Aasian pohjoisosassa Mustanmeren rannalla (ks. liite B13).

teltantekijöitä: Kreikan sanalla skēnopoiós kuvaillaan tässä Paavalin, Aquilan ja Priscillan ammattia. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, minkätyyppiseen käsityöammattiin sana viittaa (teltantekijä, kankaankutoja, köydenpunoja), mutta useiden tutkijoiden mielestä sana tarkoittaa todennäköisesti teltantekijää. Paavali oli kotoisin Tarsoksesta Kilikiasta, joka oli kuuluisa telttakankaana käytetystä vuohenkarvakankaasta nimeltä cilicium (Ap 21:39). Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset arvostivat sitä, että nuoret miehet oppivat jonkin käytännön ammatin, vaikka he saisivat myös korkeampaa koulutusta. Siksi on mahdollista, että Paavali opetteli tekemään telttoja jo nuorena. Se oli kovaa työtä, koska cilicium-kangas oli tavallisesti jäykkää ja karkeaa ja sitä oli vaikea leikata ja ommella.

piti puheen: Tai ”perusteli asioita”. Kreikan verbi dialégomai merkitsee ’keskustella’. Se voi viitata sekä opettavaan puheeseen että ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, johon sisältyy mielipiteiden vaihtoa. Samaa kreikan sanaa käytetään myös Ap 17:2, 17; 18:19; 19:8, 9; 20:7, 9:ssä.

uppoutui sanan julistamiseen: Tai ”omistautui kokonaan sanan julistamiseen”. Tämä ilmaus osoittaa, että tästä eteenpäin Paavali käytti kaiken aikansa saarnaamiseen.

nämä pudistivat tomun jaloistaan varoitukseksi heille: Paavali ja Barnabas noudattivat Mt 10:14; Mr 6:11; Lu 9:5:ssä olevaa Jeesuksen neuvoa. Kun hartaat juutalaiset astuivat muiden kansojen alueelta kotimaansa kamaralle, he pudistivat sandaaleistaan epäpuhtaana pitämänsä tomun. Jeesus ei kuitenkaan näytä tarkoittaneen tätä, kun hän ohjeisti opetuslapsiaan. Tällä eleellä opetuslapset ilmaisivat, etteivät he olleet vastuussa siitä, mitä noille ihmisille tapahtuisi, kun Jumalan tuomio kohtaisi heitä. Vastaavasti kun Paavali pudisti pölyt vaatteistaan Korintissa, hän selitti: ”Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne. Minä olen viaton.” (Ks. Ap 18:6, tutkimisviite.)

pudistakaa – – tomu jaloistanne: Kun hartaat juutalaiset astuivat muiden kansojen alueelta kotimaansa kamaralle, he pudistivat sandaaleistaan epäpuhtaana pitämänsä tomun. Jeesus ei kuitenkaan näytä tarkoittaneen tätä, kun hän ohjeisti opetuslapsiaan. Tällä eleellä opetuslapset ilmaisivat, etteivät he olleet vastuussa siitä, mitä noille ihmisille tapahtuisi, kun Jumalan tuomio kohtaisi heitä. Samanlainen ilmaus on Mt 10:14:ssä ja Mr 6:11:ssä. Markus lisää sanat ”todistukseksi heille” ja Luukas puolestaan todistukseksi heitä vastaan. Paavali ja Barnabas noudattivat tätä neuvoa Pisidian Antiokiassa (Ap 13:51). Vastaavasti kun Paavali pudisti pölyt vaatteistaan Korintissa, hän selitti: ”Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne. Minä olen viaton.” (Ks. Ap 18:6, tutkimisviite.)

Me ja meidän lapsemme otamme vastuun hänen verestään: Tai ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. Ts. kansa otti vastuun hänen kuolemastaan.

olen viaton kaikkien ihmisten vereen: Tai ”en ole vastuussa kenenkään kuolemasta”. Paavali ei ollut Jumalan edessä vastuullinen ihmisten kuolemasta, koska hän oli saarnannut valtakunnan hyvää uutista eikä ollut pitänyt itsellään tuota pelastussanomaa (Ap 18:6; vrt. Hes 33:6–8). Hän oli kertonut Efesoksen opetuslapsille ”kaiken, mitä Jumala on päättänyt tehdä”, koska ei halunnut kenenkään menettävän elämäänsä Jumalan tuomiopäivänä (Ap 20:27). Jumala voi katsoa kristityn olevan vastuussa toisen kuolemasta myös siinä tapauksessa, että tämä riistää toisen ihmisen hengen joko tahallaan tai tahattomasti. Näin voisi käydä, jos hän esimerkiksi tukee suoraan tai epäsuorasti ”Suurta Babylonia” (Il 17:6; 18:2, 4) tai jotain muuta järjestöä, joka syyllistyy viattoman veren vuodattamiseen (Il 16:5, 6; vrt. Jes 26:20, 21). Myös veren syöminen tai juominen missä tahansa muodossa aiheuttaisi tällaisen verivelan (Ap 15:20).

pudisti pölyt vaatteistaan: Tällä eleellä Paavali osoitti, että hän oli täyttänyt velvollisuutensa eikä ollut enää vastuussa niiden Korintin juutalaisten elämästä, jotka torjuivat Kristusta koskevan pelastussanoman (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne). Tämäntyyppinen ele mainitaan muuallakin Raamatussa. Kun Nehemia puhui Jerusalemiin palanneille juutalaisille, hän ravisti vaatteensa laskokset sen merkiksi, että Jumala hylkäisi sen, joka ei täyttäisi tuolloin antamaansa lupausta (Ne 5:13). Samaan tapaan Paavali ”pudisti tomun jaloistaan” Pisidian Antiokiassa varoitukseksi niille, jotka vastustivat häntä tuossa kaupungissa. (Ks. Ap 13:51; Lu 9:5; tutkimisviitteet.)

Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne: Kirjaim. ”Tulkoon verenne oman päänne päälle”. Näillä sanoilla Paavali ilmaisi, ettei hän ollut vastuussa siitä, mitä tapahtuisi niille juutalaisille, jotka eivät ottaneet vastaan Jeesusta, Messiasta, koskevaa sanomaa. Myös Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa osoitetaan samankaltaisilla sanamuodoilla, että se, joka toimi tahallaan väärin, oli itse vastuussa kuolemastaan (Jos 2:19; 2Sa 1:16; 1Ku 2:37; Hes 33:2–4). (Ks. Mt 27:25, tutkimisviite.) Paavali lisäsi sanat Minä olen viaton [kirjaim. ”puhdas”], ts. ”Minä olen syytön”, ”Minä olen vapaa vastuusta”. (Ks. Ap 20:26, tutkimisviite.)

lähti sieltä: Ts. synagogasta. Paavali siirtyi Titius Justuksen taloon jatkamaan saarnaamista. Korintissa Paavali asui Aquilan ja Priscillan luona, mutta Justuksen talosta tuli nähtävästi hänen saarnaamistyönsä keskuspaikka (Ap 18:3).

Titius Justus: Tämän korinttilaisen uskovan miehen sanotaan olevan Jumalaa palvova, mikä viittaa siihen, että hän oli kääntynyt juutalaisuuteen (ks. Ap 13:43; 16:14; tutkimisviitteet).

Jumalaa palvovat: Tällä ilmauksella käännetty kreikan sana sébomai merkitsee ’palvoa’, ’kunnioittaa syvästi’, ’osoittaa uskonnollista kunnioitusta’. Se voidaan kääntää myös vastineella ”jumalaapelkäävä”, ”harras”. (Ks. Ap 13:50, tutkimisviite.) Syyrialaisessa Pešittassa sen vastineena on tässä kohdassa ”Jumalaa pelkäävät”. Eräs Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielinen käännös (ks. liite C4, viite J¹⁸) käyttää tässä Jumalan nimeä, jolloin koko ilmaus voidaan kääntää ”Jehovaa pelkäävät”.

Jehova avasi täysin hänen sydämensä: Lyydian sanotaan olevan Jumalaa palvova, mikä viittaa siihen, että hän oli kääntynyt juutalaisuuteen (Ap 13:43). Sapattina hän ja eräät muut naiset olivat kokoontuneet rukouspaikkaan joen rannalle Filippin ulkopuolelle (Ap 16:13). Kaupungissa ei ehkä ollut kovin montaa juutalaista eikä myöskään synagogaa. Lyydia oli tutustunut Jehovan palvontaan mahdollisesti kotikaupungissaan Tyatirassa, jossa oli suuri juutalaisväestö ja juutalaisten kokouspaikka. Jehova, hänen oma Jumalansa, huomasi, että hän kuunteli tarkasti. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 16:14.)

prokonsuli: Rooman senaatin valvonnassa olleen provinssin käskynhaltija. Jotkin Rooman provinssit olivat suoraan keisarin alaisuudessa, kuten Juudea, ja hän nimitti niihin käskynhaltijan. Toiset provinssit olivat senaatin alaisia, ja niiden hallinnon johdossa oli prokonsuli. Kyproksesta tuli tällainen provinssi vuonna 22 eaa. Saarelta on löytynyt kolikko, jonka toisella puolella on Rooman keisarin Claudiuksen pää ja arvonimi (latinaksi) ja toisella puolella teksti ”Cominius Procluksen, kyproslaisten prokonsulin, alaisuudessa” (kreikaksi). (Ks. sanasto.)

Akhaian: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Akhaia tarkoittaa Rooman provinssia, joka käsitti Etelä-Kreikan ja jonka pääkaupunki oli Korintti. Kun keisari Augustus vuonna 27 eaa. järjesti uudelleen Kreikan provinssit Makedonian ja Akhaian, nimeä Akhaia alettiin käyttää koko Peloponnesoksesta ja osasta Manner-Kreikkaa. Akhaian provinssi oli Rooman senaatin alainen, ja sitä hallitsi prokonsuli pääkaupungista Korintista käsin (2Ko 1:1). Kreikkalaisissa kirjoituksissa mainitaan Akhaian provinssin kaupungeista myös Ateena ja Kenkrea (Ap 18:1, 18; Ro 16:1). Akhaia ja sen pohjoinen naapuriprovinssi Makedonia mainitaan usein yhdessä (Ap 19:21; Ro 15:26; 1Te 1:7, 8). (Ks. liite B13.)

prokonsulina: Rooman senaatin valvonnassa olleen provinssin käskynhaltija. Galliota sanotaan tässä Akhaian provinssin prokonsuliksi. Luukkaan sanavalinta on täsmällinen, sillä Akhaia oli Rooman senaatin alainen provinssi vuosina 27 eaa. – 15 jaa. ja jälleen vuodesta 44 eteenpäin. (Ks. Ap 13:7, tutkimisviite.) Prokonsuli Gallio mainitaan Delfoista löytyneessä piirtokirjoituksessa, mikä vahvistaa Luukkaan kertomuksen täsmällisyyden ja auttaa ajoittamaan Gallion virkakauden.

Kenkreassa: Kenkrea sijaitsi kapealla kannaksella Saroninlahden rannalla noin 11 km Korintista itään. Se oli toinen Korintin kahdesta satamakaupungista. Kenkrean satama palveli Kreikan itäpuolella kulkevia laivoja, kun taas kannaksen toisella puolella sijainnut Lekhaion huolehti Kreikan länsipuolisesta liikenteestä, joka kulki muun muassa Kreikan ja Italian välillä. Tällä alueella on nykyisen Kehriésin kylän lähistöllä rakennusten ja aallonmurtajien raunioita. Ro 16:1:n mukaan Kenkreassa oli kristillinen seurakunta. (Ks. liite B13.)

Jehovan tahto: ”Tahtoa” vastaava kreikan sana (thélēma) yhdistetään Raamatun kreikkalaissa kirjoituksissa useimmiten Jumalan tahtoon (Mt 7:21; 12:50; Mr 3:35; Ro 12:2; 1Ko 1:1; Hpr 10:36; 1Pi 2:15; 4:2; 1Jo 2:17). Septuagintassa kreikan sanaa thélēma käytetään usein Jumalan tahtoon tai iloon viittaavien heprean ilmausten vastineena, ja se esiintyy kohdissa, joissa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi (Ps 40:8, 9 [39:9, 10, LXX]; 103:21 [102:21, LXX]; 143:9–11 [142:9–11, LXX]; Jes 44:24, 28; Jer 9:24 [9:23, LXX]; Mal 1:10). Jeesus ilmaisi samanlaisen ajatuksen rukoillessaan Isäänsä Mt 26:42:n mukaan: ”Toteutukoon sinun tahtosi.” (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 21:14.)

jos Jehova tahtoo: Tämä ilmaus korostaa sitä, että aina kun tekee tai suunnittelee jotain, tulee ottaa huomioon Jumalan tahto. Apostoli Paavali piti tämän periaatteen jatkuvasti mielessään (1Ko 4:19; 16:7; Hpr 6:3). Myös opetuslapsi Jaakob kannusti lukijoitaan sanomaan: ”Jos Jehova tahtoo, me elämme ja teemme tämän tai tuon.” (Ja 4:15.) Tällaiset sanat eivät saa jäädä pelkiksi tyhjiksi fraaseiksi. Aina kun joku sanoo vilpittömästi ”jos Jehova tahtoo”, hänen täytyy yrittää toimia Jehovan tahdon mukaan. Näitä sanoja ei välttämättä aina tarvitse sanoa ääneen, vaan ne voi usein sanoa vain sisimmässään. (Ks. Ap 21:14, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 18:21.)

meni ylös: Paavali meni ilmeisesti Jerusalemiin, vaikka kaupunkia ei mainita nimeltä kreikkalaisessa tekstissä. Se sijaitsi noin 750 m merenpinnan yläpuolella, ja siksi Raamatussa sanotaan usein, että ihmiset menivät ”ylös Jerusalemiin”. Kreikan verbiä anabaínō ’mennä ylös’ käytetään usein silloin kun määränpäänä oli Jerusalem (Mt 20:17; Mr 10:32; Lu 18:31; 19:28; Joh 2:13; 5:1; 11:55; Ap 11:2; 21:12; 24:11; 25:1, 9; Ga 2:1). Tässä jakeessa on myös verbi katabaínō ’mennä alas’, ja sitä käytetään toisinaan, kun kerrotaan ihmisten lähteneen pois Jerusalemista (Mr 3:22; Lu 10:30, 31; Ap 24:1, 22; 25:7).

Apollos-niminen: Apollos oli juutalaiskristitty, joka oli ilmeisesti kasvanut Rooman Egyptin-provinssin pääkaupungissa Aleksandriassa. Se oli Rooman jälkeen koko imperiumin toiseksi suurin kaupunki, ja siellä oli suuri juutalaisväestö. Se oli sekä juutalaisille että kreikkalaisille erittäin tärkeä kulttuurin ja oppineisuuden keskus, joka oli kuuluisa valtavasta kirjastostaan. Tässä kaupungissa valmistettiin Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalainen käännös Septuaginta. Nämä taustatiedot voivat selittää, miksi Apollos tunsi hyvin Raamatun kirjoitukset [kirjaim. ”oli vahva kirjoituksissa”], ts. Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetut Heprealaiset kirjoitukset.

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite A5 ja liite C.) Evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas yhdistävät tämän ennustuksen Johannes Kastajaan, ja tässä Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää sen itseensä. Johannes tekisi tien Jehovalle suoraksi siinä mielessä, että hän kulkisi Jeesuksen edellä, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29).

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Markus yhdistää tämän ennustuksen siihen, mitä ”Johannes Kastaja” (Mr 1:4) teki valmistaessaan tietä Jeesukselle. (Ks. Mt 3:3; Joh 1:23; tutkimisviitteet.)

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Matteus yhdistää tämän ennustuksen siihen, mitä Johannes Kastaja teki valmistaessaan tietä Jeesukselle, Jumalan edustajalle. Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää tämän ennustuksen itseensä (Joh 1:23).

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Luukas yhdistää tämän ennustuksen Johannes Kastajaan. Johannes valmistaisi tien Jehovalle siinä mielessä, että hän kulkisi Jeesuksen edellä, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29). Apostoli Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää tämän ennustuksen itseensä (Joh 1:23).

opetettu: Kreikan verbi katēkhéō merkitsee kirjaimellisesti ’kaiuttaa alaspäin’, ja se voi sisältää ajatuksen suullisesta opetuksesta. Kun Jumalan sanan totuuksia toistetaan ääneen niin että ne painuvat oppilaan mieleen ja sydämeen, hänestä tulee pätevä opettamaan toisia. (Vrt. Ga 6:6, jossa sama kreikan sana esiintyy kaksi kertaa.)

Jehovan tietä: Seuraavassa jakeessa käytetään synonyymista ilmausta ”Jumalan tie”. Kristillisen elämäntavan perustana on ainoan tosi Jumalan Jehovan palvonta ja usko hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Apostolien teoissa tätä elämäntapaa sanotaan yksinkertaisesti myös ”Tieksi” tai ”täksi Tieksi” (Ap 19:9, 23; 22:4; 24:22; ks. Ap 9:2, tutkimisviite). Lisäksi ilmaus ”tie Jehovalle” (kirjaim. ”Jehovan tie”) esiintyy evankeliumeissa neljä kertaa Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa (ks. Mt 3:3; Mr 1:3; Lu 3:4; Joh 1:23; tutkimisviitteet). Jes 40:3:ssa on heprealaisessa alkutekstissä Tetragrammi. Ilmaus ”Jehovan tie” esiintyy myös Tu 2:22:ssa ja Jer 5:4, alav., 5:ssä. (Ks. Ap 19:23, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 18:25.)

hengestä palavana: Kirjaim. ”hengelle kiehuvana”. Verbillä ”palaa” käännetty kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti ’kiehua’, mutta tässä sitä käytetään kuvaannollisesti ja se välittää ajatuksen hehkuvasta tai pursuavasta innosta. ”Henkeä” vastaava kreikan sana (pneúma) tarkoittaa tässä ilmauksessa nähtävästi Jumalan pyhää henkeä. Se voi olla motivoiva voima, joka saa ihmisen toimimaan Jehovan tahdon mukaisesti ja antaa siihen tarvittavaa energiaa (ks. Mr 1:12, tutkimisviite). Sana ”henki” voi kuitenkin tarkoittaa myös ihmisen kuvaannollisesta sydämestä lähtevää motivoivaa voimaa, joka saa hänet puhumaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Jae voi välittää nämä molemmat ajatukset: ihmistä ohjaa Jumalan henki, ja hän toimii innokkaasti oikeiden asioiden puolesta. Joidenkin mielestä ilmaus on tässä tekstiyhteydessä vain idiomi, joka tarkoittaa suurta innokkuutta. Se voisi selittää, miksi Apollos saattoi olla ”hengestä palava”, vaikka hän ei tuntenut kastetta Jeesuksen nimessä. Kummassakin tapauksessa Jumalan hengen piti ohjata Apolloksen henkeä, jotta hän voisi olla innokas oikeiden asioiden puolesta ja valmis ottamaan vastaan täsmällisempää opetusta. (Ks. sanasto, ”Henki”.)

Johanneksen kasteen: Ottamalla Johanneksen kasteen ihminen osoitti julkisesti, että hän katui syntejään Mooseksen lakia vastaan, jonka Jehova oli antanut juutalaisille ja jota he olivat sitoutuneet noudattamaan (2Mo 24:7, 8). Tuolla kasteella ei kuitenkaan ollut enää merkitystä vuoden 33 helluntain jälkeen, jolloin lakiliitto päättyi (Ro 10:4; Ga 3:13; Ef 2:13–15; Kol 2:13, 14). Sen jälkeen Jehova hyväksyi ainoastaan kasteen, jolla Jeesus käski opetuslastensa kastaa ihmisiä (Mt 28:19, 20). Se mitä tässä kerrotaan Apolloksesta, tapahtui noin vuonna 52.

Tiehen: Tämä nimitys viittaa Apostolien teoissa kristilliseen elämäntapaan ja varhaiskristilliseen seurakuntaan. Se saattaa juontua Joh 14:6:ssa olevista Jeesuksen sanoista: ”Minä olen tie.” Jeesuksen seuraajien sanottiin kuuluvan ”Tiehen”, sillä he noudattivat hänen viitoittamaansa elämäntapaa (Ap 19:9). Hänen elämänsä keskittyi ainoan tosi Jumalan Jehovan palvontaan. Kristittyjen elämässä tärkeällä sijalla oli lisäksi usko Jeesukseen Kristukseen. Mahdollisesti jo vuonna 44 Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin Syyrian Antiokiassa ”Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (Ap 11:26). Luukas kuitenkin käytti seurakunnasta vielä senkin jälkeen nimitystä ”Tie” tai ”tämä Tie” (Ap 19:23; 22:4; 24:22). (Ks. Ap 18:25; 19:23; tutkimisviitteet.)

henki ajoi hänet: Tai ”aktiivinen voima sai hänet menemään”. Kreikan sana pneúma tarkoittaa tässä Jumalan henkeä. Se voi olla motivoiva voima, joka saa ihmisen toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. (Lu 4:1; ks. sanasto, ”Henki”.)

Tien: Sana ”Tie” viittaa varhaiskristilliseen seurakuntaan, kuten Ap 9:2:n tutkimisviitteessä osoitetaan. Tosi kristillisyys ei ole ulkonaista eikä muodollista palvontaa. Se on elämäntapa, joka keskittyy Jumalan palvontaan ja jota ohjaa hänen henkensä (Joh 4:23, 24). Syyrialaisessa Pešittassa lukee ”Jumalan tien” ja latinalaisen Vulgatan tarkistetussa laitoksessa (Vulgata Clementina) ”Herran tien”. Jotkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankieliset käännökset (ks. liite C4, viitteet J^17–18) käyttävät tässä Jumalan nimeä, ja niissä lukee ”Jehovan tien”.

Jumalan: Kreikkalaisessa tekstissä ei ole tässä ”Jumalaa” vastaavaa sanaa vaan pelkästään määräinen artikkeli, mutta monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että tässä viitataan Jumalaan. Ilmaus ”ansaitsematon hyvyys” yhdistetään Apostolien teoissa useimmiten Jumalaan (Ap 11:23; 13:43; 14:26; 20:24, 32).