Job 1:1–22
1 Usin maassa eli mies nimeltä Job.*+ Hän oli nuhteeton* mies, joka piti kiinni siitä, mikä on oikein.+ Hän pelkäsi* Jumalaa ja karttoi pahaa.+
2 Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
3 Karjaa hänelle kertyi 7 000 lammasta, 3 000 kamelia, 1 000 nautaa* ja 500 aasia,* ja lisäksi hänellä oli hyvin paljon palvelijoita, niin että hänestä tuli kaikista itämaalaisista huomattavin.
4 Jokainen hänen pojistaan järjesti vuorollaan* juhlat talossaan. He kutsuivat kolme sisartaan syömään ja juomaan kanssaan.
5 Kun kaikki olivat vuorollaan järjestäneet juhlat, Job lähetti hakemaan heitä pyhittääkseen heidät. Sitten hän nousi varhain aamulla ja uhrasi heidän jokaisen puolesta polttouhreja,+ sillä hän sanoi: ”Poikani ovat ehkä tehneet syntiä ja kironneet Jumalaa sydämessään.” Näin Job teki aina.+
6 Sitten koitti päivä, jona tosi Jumalan pojat*+ tulivat ja asettuivat Jehovan eteen,+ ja Saatanakin+ tuli heidän joukossaan.+
7 Silloin Jehova kysyi Saatanalta: ”Missä olet ollut?” Saatana vastasi Jehovalle: ”Olen kierrellyt maata ja vaellellut siellä.”+
8 Jehova sanoi Saatanalle: ”Oletko kiinnittänyt huomiota* palvelijaani Jobiin? Maan päällä ei ole ketään hänen kaltaistaan. Hän on nuhteeton mies, joka pitää kiinni siitä, mikä on oikein.+ Hän pelkää* Jumalaa ja karttaa pahaa.”
9 Siihen Saatana sanoi Jehovalle: ”Miksipä Job ei pelkäisi* Jumalaa?+
10 Etkö ole pannut suoja-aidan hänen sekä hänen perheensä* ja kaiken hänellä olevan ympärille?+ Olet siunannut kaiken, mitä hän on tehnyt,+ ja hänen karjansa on levinnyt maassa laajalle.
11 Mutta ojennapa kätesi ja vie häneltä kaikki, mitä hänellä on, niin hän varmasti kiroaa sinua vasten kasvoja.”
12 Silloin Jehova sanoi Saatanalle: ”Kaikki, mitä hänellä on, on sinun käsissäsi.* Älä kuitenkaan koske häneen itseensä!” Sitten Saatana meni pois Jehovan* edestä.+
13 Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret olivat syömässä ja juomassa viiniä vanhimman veljensä talossa,+
14 Jobin luo tuli viestinviejä sanomaan: ”Naudat olivat kyntämässä ja aasit olivat laitumella niiden vieressä,
15 kun sabalaiset hyökkäsivät. He veivät eläimet ja tappoivat palvelijat miekalla. Vain minä pääsin pakoon kertomaan sinulle.”
16 Hänen vielä puhuessaan eräs toinen tuli sanomaan: ”Taivaasta iski Jumalan tuli,* ja se alkoi leimuta lampaiden ja palvelijoiden keskellä ja poltti ne! Vain minä selviydyin kertomaan sinulle.”
17 Hänen vielä puhuessaan eräs toinen tuli sanomaan: ”Kaldealaiset+ muodostivat kolme joukkoa ja hyökkäsivät kamelien kimppuun. He veivät eläimet ja tappoivat palvelijat miekalla. Vain minä pääsin pakoon kertomaan sinulle.”
18 Hänen puhuessaan vielä yksi tuli sanomaan: ”Poikasi ja tyttäresi olivat syömässä ja juomassa viiniä vanhimman veljensä talossa.
19 Yhtäkkiä erämaasta puhalsi raju tuuli, ja se iskeytyi talon neljään nurkkaan, niin että talo luhistui nuorten päälle ja he kuolivat. Vain minä selviydyin kertomaan sinulle.”
20 Silloin Job nousi, repäisi vaatteensa ja leikkasi hiuksensa. Sitten hän heittäytyi maahan, kumartui
21 ja sanoi:
”Alastomana minä tulin äitini kohdusta,ja alastomana lähden pois.*+
Jehova on antanut,+ ja Jehova on ottanut.
Ylistetty olkoon Jehovan nimi.”
22 Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä syyttänyt Jumalaa väärin toimimisesta.*
Alaviitteet
^ Merk. mahd. ’vihamielisyyden kohde’.
^ Tai ”kunnioitti syvästi”.
^ Kirjaim. ”500 nautaparia”.
^ Kirjaim. ”aasitammaa”.
^ Tai ”määräpäivänään”.
^ Heprean ilmaus, joka tarkoittaa Jumalan enkelipoikia.
^ Tai ”kunnioittaa syvästi”.
^ Kirjaim. ”kohdistanut sydäntäsi”.
^ Tai ”kunnioittaisi syvästi”.
^ Kirjaim. ”talonsa”.
^ Tai ”vallassasi”.
^ Kirjaim. ”Jehovan kasvojen”.
^ Tai mahd. ”iski salama”.
^ Kirjaim. ”palaan sinne”.
^ Tai ”mistään sopimattomasta”.