Nehemia 2:1–20
2 Nisankuussa* kuningas Artakserkseen+ 20. vuonna,+ kun kuninkaan eteen oli asetettu viiniä, otin viinin tavalliseen tapaani ja annoin sen hänelle.+ En ollut kuitenkaan ennen ollut murheellinen hänen edessään.
2 Siksi kuningas sanoi minulle: ”Miksi näytät murheelliselta, vaikket ole sairas? Sinun täytyy olla sydämestäsi murheellinen.” Silloin minä pelästyin kovasti.
3 Sanoin kuninkaalle: ”Kauan eläköön kuningas! Miksi en näyttäisi murheelliselta, kun kaupunki, jonne esi-isäni on haudattu, on raunioina ja sen portit on poltettu?”+
4 Silloin kuningas kysyi: ”Mitä siis haluat?” Rukoilin heti taivaan Jumalaa+
5 ja vastasin kuninkaalle: ”Jos kuninkaasta näyttää hyvältä ja jos palvelijasi on saanut suosion edessäsi, lähetä minut Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jonne esi-isäni on haudattu.”+
6 Sitten kuningas kysyi minulta kuningattaren istuessa hänen vieressään: ”Kuinka kauan matkasi kestää, ja milloin palaat?” Kerroin sen hänelle, ja hänestä näytti hyvältä lähettää minut.+
7 Sitten pyysin kuninkaalta: ”Jos kuninkaasta näyttää hyvältä, saisinko kirjeet Virran takaisen alueen*+ käskynhaltijoille, jotta pääsisin turvallisesti perille Juudaan.
8 Saisinko myös kirjeen kuninkaallisen puiston* vartijalle Asafille, jotta hän antaisi minulle puuta temppelin linnoituksen+ portteja, kaupungin muuria+ ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan.” Niin kuningas antoi kirjeet minulle,+ koska Jumalani tuki minua.*+
9 Lopulta tulin Virran takaisen alueen käskynhaltijoiden luo ja annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli antanut mukaani myös armeijan päälliköitä ja ratsumiehiä.
10 Kun horonilainen Sanballat+ ja ammonilainen+ virkamies* Tobia+ kuulivat tästä, he eivät lainkaan pitäneet siitä, että joku oli tullut tekemään jotain Israelin kansan hyväksi.
11 Vihdoin saavuin Jerusalemiin, ja olin siellä kolme päivää.
12 Nousin yöllä ja otin mukaani muutaman miehen. En kertonut kenellekään, mitä Jumalani halusi minun tekevän Jerusalemin hyväksi. Mukanani ei ollut muuta eläintä kuin se, jolla ratsastin.
13 Menin yöllä ulos Laaksoportista+ Suurenkäärmeenlähteen editse Tuhkakasojenportille+ ja tarkastin Jerusalemin murrettuja muureja ja poltettuja portteja.+
14 Kuljettuani Lähdeportille+ ja Kuninkaanlammikolle eläin, jolla ratsastin, ei enää mahtunut menemään eteenpäin.
15 Mutta minä nousin vielä laaksoa*+ ylöspäin yöllä ja tarkastin muuria. Sen jälkeen palasin takaisin Laaksoportin kautta.
16 Valtuusmiehet+ eivät tienneet, minne olin mennyt ja mitä olin tekemässä, sillä en ollut vielä puhunut mitään juutalaisille, papeille, ylimyksille, valtuusmiehille enkä muille työntekijöille.
17 Lopulta sanoin heille: ”Te näette, miten surkeassa tilanteessa olemme: Jerusalem on raunioina, ja sen portit on poltettu. Tulkaa, rakennetaan Jerusalemin muurit uudelleen, jotta meitä ei enää halveksittaisi.”
18 Sitten kerroin heille, miten Jumalani oli tukenut minua+ ja mitä kuningas oli sanonut minulle.+ Tällöin he totesivat: ”Ryhdytään rakentamaan.” Niin he kannustivat toisiaan* tähän hyvään työhön.+
19 Kun horonilainen Sanballat, ammonilainen+ virkamies* Tobia+ ja arabialainen Gesem+ kuulivat siitä, he alkoivat pilkata meitä+ ja sanoa halveksivasti: ”Mitä te oikein teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?”+
20 Mutta minä vastasin: ”Taivaan Jumala antaa meidän menestyä,+ ja me, hänen palvelijansa, ryhdymme rakentamaan. Teillä sitä vastoin ei ole osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin eikä mitään osaa sen historiassa.”+
Alaviitteet
^ Tarkoittaa Eufratin länsipuolella olevia alueita.
^ Tai ”kuninkaan metsän”.
^ Kirjaim. ”Jumalani hyvä käsi oli ylläni”.
^ Kirjaim. ”palvelija”.
^ Kirjaim. ”vahvistivat kätensä”.
^ Kirjaim. ”palvelija”.