Roomalaisille 7:1–25
7 Voiko olla niin, ettette tiedä, veljet (sillä puhun niille, jotka tuntevat lain), että laki* on ihmisen isäntä niin kauan kuin hän elää?
2 Esimerkiksi laki sitoo naimisissa olevan naisen hänen mieheensä, kun tämä on elossa, mutta jos hänen miehensä kuolee, hän vapautuu miehensä laista.+
3 Niinpä jos hänestä tulee toisen miehen oma hänen miehensä eläessä, häntä sanotaan avionrikkojaksi.+ Mutta jos hänen miehensä kuolee, tämän laki ei sido häntä, eikä hän ole avionrikkoja, jos hänestä tulee toisen miehen oma.+
4 Veljeni, teidätkin tehtiin kuolleiksi laille Kristuksen ruumiin välityksellä niin että teistä tulisi toisen omia,+ hänen, joka herätettiin kuolleista,+ jotta me kantaisimme hedelmää Jumalalle.+
5 Kun olimme syntisen ihmisluontomme vallassa,* syntiset himot, jotka laki toi esiin,* vaikuttivat meidän ruumiissamme,* niin että tuotimme hedelmää kuolemalle.+
6 Nyt meidät on kuitenkin vapautettu laista,+ koska olemme kuolleet sille, mikä rajoitti meitä, jotta olisimme orjia uudessa merkityksessä, hengen välityksellä,+ emmekä vanhassa merkityksessä, kirjoitetun lakikokoelman välityksellä.+
7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei missään tapauksessa! Enhän olisi oppinut tuntemaan syntiä, ellei olisi ollut lakia.+ En olisi esimerkiksi tiennyt himoitsemisesta, ellei laki olisi sanonut: ”Et saa himoita.”+
8 Mutta tämän käskyn vuoksi synti sai tilaisuuden herättää minussa kaikenlaisia himoja, sillä kun lakia ei ollut, synti oli kuollut.+
9 Minä olinkin kerran elossa, kun lakia ei ollut, mutta kun käsky saapui, synti heräsi jälleen eloon ja minä kuolin.+
10 Havaitsin, että käsky, jonka tarkoitus oli johtaa elämään,+ johtikin kuolemaan.
11 Synti, joka sai käskyn vuoksi tilaisuuden, vietteli minut ja tappoi minut käskyn välityksellä.
12 Laki itsessään on siis pyhä, ja käsky on pyhä, oikeudenmukainen* ja hyvä.+
13 Koituiko siis se, mikä on hyvä, minulle kuolemaksi? Ei missään tapauksessa! Mutta synti koitui, jotta se osoittautuisi synniksi, joka aiheuttaa minulle kuoleman sen välityksellä, mikä on hyvä,+ ja näin synti tulisi käskyn vuoksi paljon syntisemmäksi.+
14 Me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.+
15 Minä en ymmärrä, mitä teen. En nimittäin tee* sitä, mitä haluan, vaan teen sitä, mitä vihaan.
16 Mutta jos teen sitä, mitä en halua, myönnän, että laki on hyvä.
17 Mutta nyt sitä en tee enää minä, vaan sitä tekee minussa asuva synti.+
18 Tiedän, ettei minussa, toisin sanoen syntisessä ihmisluonnossani,* ole mitään hyvää, sillä minulla on halu tehdä hyvää mutta ei kykyä toteuttaa sitä.+
19 Minä en tee sitä hyvää, mitä haluan, vaan teen* sitä pahaa, mitä en halua.
20 Jos siis teen sitä, mitä en halua, sitä en tee enää minä, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tämä laki: kun haluan tehdä sitä, mikä on oikein, minussa on sitä, mikä on pahaa.+
22 Minä todella iloitsen sisimmässäni*+ Jumalan laista,
23 mutta näen, että ruumiissani* on toinen laki. Tämä ruumiissani* oleva synnin laki+ sotii mieleni lakia vastaan+ ja johdattaa minua vankinaan.
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä ruumiista, joka vie minua kohti kuolemaa?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niinpä mieleltäni minä itse olen Jumalan lain orja mutta ruumiiltani* synnin lain.+
Alaviitteet
^ Kirjaim. ”jäsenissämme”.
^ Tai ”paljasti”.
^ Tai ”elimme lihan mukaan”.
^ Tai ”harjoita”.
^ Kirjaim. ”toisin sanoen lihassani”.
^ Tai ”harjoitan”.
^ Kirjaim. ”sisäisen ihmiseni mukaan”.
^ Kirjaim. ”jäsenissäni”.
^ Kirjaim. ”jäsenissäni”.
^ Kirjaim. ”lihaltani”.