Terveysongelmia on monenlaisia.

•   Toisinaan oireet näkyvät päälle päin, toisinaan eivät.

•   Jotkin terveysongelmat tulevat ja menevät, toiset vaivaavat joka päivä.

•   Jotkin sairaudet voidaan parantaa tai ainakin pitää kurissa, toiset rappeuttavat ja voivat olla jopa hengenvaarallisia.

 Nuoretkin kärsivät edellä mainitun kaltaisista sairauksista. Tässä kirjoituksessa neljä nuorta kertoo, millaista kamppailua he joutuvat käymään. Jos sinulla on terveysongelmia, heidän kokemuksensa voivat rohkaista sinua.

•  GUÉNAELLE

•  ZACHARY

•  ANAÏS

•  JULIANA

 Vaikeinta on hyväksyä omat rajoituksensa. Haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta sairauteni rajoittaa elämääni joka päivä.

 Minulla on lihassairaus, joka vaikeuttaa aivojen lähettämien käskyjen välittymistä muualle ruumiiseen. Eri ruumiinosat päästä varpaisiin voivat välillä vapista tai halvaantua. Jopa perusasiat, kuten liikkuminen, puhuminen, lukeminen, kirjoittaminen ja muiden ymmärtäminen, tuottavat minulle vaikeuksia. Kun minulla on oikein vaikeaa, seurakunnan vanhimmat rukoilevat kanssani. Minulla on sen jälkeen heti rauhallisempi olo.

 Kohtaanpa mitä koettelemuksia tahansa, tunnen aina Jehova Jumalan tukevan minua. En halua sairauteni estävän minua palvelemasta häntä täysipainoisesti. Minulle on tärkeää kertoa toisille Raamatun lupauksesta, jonka mukaan Jehova tekee pian maasta paratiisin, missä kenenkään ei tarvitse enää kärsiä (Ilmestys 21:1–4).

 Mieti: Miten voit Guénaellen tavoin osoittaa myötätuntoa muita kohtaan? (1. Korinttilaisille 10:24.)

 Kun olin 16-vuotias, minulla todettiin aggressiivinen aivokasvain. Lääkärit antoivat minulle vain kahdeksan kuukautta elinaikaa. Siitä asti olen kamppaillut elämästäni.

 Kasvaimet ovat halvaannuttaneet oikean puoleni. Koska en pysty kävelemään, jonkun on oltava aina kotona auttamassa minua.

 Sairauteni on edennyt niin pitkälle, että minun on vaikea puhua selvästi. Olin aiemmin hyvin liikunnallinen ja pidin vesihiihdosta, koripallosta ja lentopallosta. Olen Jehovan todistaja, joten kävin myös paljon sananpalveluksessa. Tuskin monikaan ymmärtää, miltä tuntuu, kun ei enää kykene tekemään rakastamiaan asioita.

 Jesajan 57:15:n sanat rohkaisevat minua, koska ne vakuuttavat, että Jehova Jumala on lähellä ”musertuneita” ja että hän välittää minusta. Jesajan 35:6:ssa on Jehovan lupaus siitä, että tulevaisuudessa voin jälleen kävellä ja palvella häntä täydellisen terveenä.

 Vaikka minun on välillä todella vaikea kestää sairauttani, olen varma siitä, että Jehova on tukenani. Koska voin rukoilla, minulla on aina joku, jolle puhua, kun olen masentunut tai pelkään kuolevani. Mikään ei voi erottaa minua Jehovan rakkaudesta (Roomalaisille 8:39).

 Zachary kuoli 18-vuotiaana kaksi kuukautta tämän haastattelun jälkeen. Hän uskoi lujasti loppuun asti Jumalan lupaukseen ylösnousemuksesta ja paratiisimaasta.

 Mieti: Miten rukous voi auttaa sinua, niin kuin se auttoi Zacharya, pysymään lähellä Jumalaa?

 Kun olin vain muutaman päivän ikäinen, sain aivoverenvuodon, joka vaikutti koko ruumiini, erityisesti jalkojeni, toimintakykyyn.

 Voin nykyään kävellä lyhyitä matkoja kävelytuen avulla, mutta yleensä tarvitsen pyörätuolia. Saan myös kouristuksia, joten kirjoittaminen ja muut tarkkuutta vaativat tehtävät ovat minulle vaikeita.

 Sen lisäksi että kuntoni aiheuttaa stressiä, myös hoidot vaativat veronsa. Olen käynyt fysioterapiassa monta kertaa viikossa niin kauan kuin muistan. Olin suuressa leikkauksessa ensi kertaa viisivuotiaana, ja sen jälkeen minulle on tehty kolme muuta leikkausta. Kaksi viimeistä olivat erityisen vaikeita, sillä kesti kolme kuukautta, ennen kuin toivuin ja pääsin kotiin.

 Perheeni on auttanut minua valtavasti. Nauramme yhdessä, ja se piristää, kun olen alamaissa. Äiti ja sisareni auttavat minua huolehtimaan ulkonäöstäni, koska en pysty siihen yksin. Minua harmittaa, etten voi pitää korkokenkiä. Kerran se kuitenkin onnistui: konttasin lattialla kengät käsissäni, ja meillä kaikilla oli hauskaa!

 Yritän estää sairautta hallitsemasta elämääni täysin. Opiskelen kieliä. Käyn uimassa, mikä hieman korvaa sitä, etten pääse surffaamaan tai lumilautailemaan. Olen Jehovan todistaja, ja minusta on mukavaa kertoa toisille uskostani. Ihmiset tuntuvat kuuntelevan minua tarkasti.

 Vanhempani opettivat minulle jo varhain, että sairauteni on vain tilapäinen. Olen vahvistanut uskoani Jehovaan ja hänen lupaukseensa poistaa kaikki kärsimykset, myös omani. Se antaa minulle voimaa mennä eteenpäin. (Ilmestys 21:3, 4.)

 Mieti: Miten voit Anaïsin tavoin estää sen, että sairautesi hallitsisi elämääsi täysin?

 Minulla on tuskallinen autoimmuunisairaus, joka voi vaikuttaa sydämeen, keuhkoihin ja vereen. Se on jo vaikuttanut munuaisiini.

 Kymmenvuotiaana minulla todettiin punahukka. Se on aiheuttanut minulle kipua, uupumusta ja mielialanvaihteluita. Toisinaan tunnen itseni arvottomaksi.

 Kun olin 13-vuotias, luonamme kävi muuan Jehovan todistaja. Hän luki minulle Raamatusta Jesajan 41:10:n, jossa Jehova Jumala sanoo: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. – – Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.” Tuolloin aloin tutkia Raamattua todistajien kanssa. Siitä on nyt noin kahdeksan vuotta, ja palvelen Jumalaa koko sydämestäni. Olen päättänyt, etten anna sairauden hallita elämääni. Tunnen Jehovan antaneen minulle ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, niin että voin pysyä myönteisenä (2. Korinttilaisille 4:7).

 Mieti: Miten Jesajan 41:10 voi auttaa sinua pysymään Julianan lailla myönteisenä?