Monet Jehovan todistajat saavat iloa, kun he kertovat Raamatun lohduttavaa sanomaa kirjeiden välityksellä. Seuraavat Yhdysvalloista tulevat kokemukset osoittavat, miten tuloksellista heidän työnsä on ollut.

Blue Ashissa Ohiossa asuva 13-vuotias sisar Carlee Ruggles havaitsi kirjeiden suuren voiman, kun yksi hänen kirjeistään sai aikaan aivan odottamattoman reaktion.

Kun Carlee oli eräänä iltapäivänä kotinsa ulkopuolella, joku mies ajoi moottoripyörällä heidän pihaansa. Mies nousi pyörän selästä, näytti kirjekuorta ja huusi: ”Kuka on lähettänyt minulle tämän kirjeen?” Carlee huomasi, että se oli hänen kirjoittamansa todistuskirje.

Samalla kun Carleen vanhemmat tulivat ulos talosta, tyttö vastasi rohkeasti: ”Minä se olin.”

Carleen ja hänen vanhempiensa hämmästykseksi mies jatkoi: ”Kirjeesi tuli juuri oikeaan aikaan.” Sitten hän kertoi, miten se oli lohduttanut häntä, kun hän tunsi pandemian vuoksi olonsa yksinäiseksi. Mies selitti vielä, että hänen veljensä oli äskettäin kuollut ja että Carleen kirje toi lievitystä hänen suruunsa.

Mies sanoi lopuksi: ”Älä lopeta kirjoittamista. Vaikka ihmiset eivät vastaisikaan, kirjeesi rohkaisevat heitä.”

Carlee jatkaa nyt kirjeiden kirjoittamista entistä määrätietoisemmin. Hän sanoo: ”On mahtavaa, että Jehova käytti minua rohkaisemaan jotakuta. Se mitä kirjoitamme, voi tosiaan koskettaa vastaanottajaa.”

Centerissä Texasissa asuva sisar Myrna Lopez oli jo alkanut miettiä, oliko hänen kirjeillään mitään arvoa. Sitten hän kuuli, että hänen sukulaispoikansa oli joutunut vankilaan. Hän päätti kirjoittaa tälle nuorelle miehelle, joka oli lapsena käynyt kokouksissa. Sisar vakuutti hänelle, että Jehova ei ollut unohtanut häntä.

Sukulaispoika vastasi Myrnan kirjeeseen. Hän selitti, että hän oli pidätyksensä jälkeen ollut ahdistunut ja vailla suuntaa. Vankilassa hän oli muistellut lapsuuttaan ja alkanut lukea Raamattua ja rukoilla Jehovaa. Hän piti Myrnan kirjettä vastauksena rukouksiinsa ja todisteena siitä, että Jehova vielä välitti hänestä.

Norcrossissa Georgian osavaltiossa asuva sisar Natalie Bibbs sai viestin naiselta, joka oli löytänyt yhden hänen kirjeistään juoksulenkillä. Nainen näki kirjeen taitettuna jalkakäytävällä ja juoksi ensin ohi. Jostain selittämättömästä syystä hän kuitenkin päätti palata noutamaan sen.

Nainen kirjoitti Natalielle: ”Minulla oli todella raskas viikko, ja kaipasin, että tapahtuisi jotain hyvää. Sitten löysin kirjeesi!”

Natalie sanoo: ”Tuo vastaus vakuutti minut siitä, että teemmepä kenttätyötä millä tavalla tahansa, Jehova tukee meitä.”

Athensissa Texasissa asuva sisar Laura Martinez antaa kirjeitä paikallisen ruokakaupan työntekijöille, kun nämä tuovat ostokset hänen autoonsa. Eräs kaupan työntekijä sanoi Lauralle, että kirje oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen. Laura kirjoitti tuolle naiselle vielä kaksi kirjettä, ja nyt hän pitää hänelle raamattukurssia.

Tällaiset kokemukset muistuttavat meitä siitä, että vaikka emme tiedä, missä totuuden siemenet ”menestyvät”, Jehova voi antaa meidän välityksellämme lampaankaltaisille ihmisille lohtua ja toivoa riippumatta siitä, millaisia keinoja käytämme (Saarnaaja 11:6).